Valmiina Jenkkivuoteen

Oona, lähdössä USA:an

Huh nyt mulla on kerrankin aikaa kirjottaa viime viikonloppuna olleesta YFU:n valmennusleiristä Virroilla! Täytyy kyllä sanoo, että on aivan huikeeta porukkaa lähdössä maailmalle. Voisin jauhaa koko leiristä monta tuntia, koska siellä tapahtu niin paljon, mutta yritän tiiviistää kaiken mahdollisimman hyvin :D Ainiin ja täytyy vielä sanoa, että mulla on toosi vähän kuvia koska unohdin järkkärin muistikortin kotiin. Pikkuvikoja.

Lähdettiin siis Tampereen yliopistolta busseilla kohti Virtoja, vanhemmilla alkoi sillon koulutus yliopistolla, joten lähes kaikki tuli porukoiden kyydillä sinne. Säälitti niiden puolesta jotka joutuivat herään tosi aikasin, kun itsellä kesti ajaa vartti yliopistolle. En ollut ihan yksin, koska Wilman kanssa tutustuttiin jo vuosi sitten yhteishaastatteluissa ja päästiin samaan bussiin, samaan pienryhmään Virroilla ja samaan huoneeseen. How cool is that?!

Virroilla mentiin heti syömään ja majoittautumaan ja sitten oli alkusessio, jossa kerrottiin kaikki säännöt vuoden ajalle ja entiset vaihtarit komppasivat omilla kokemuksillaan. Sitten vaihdoimme paikkaa ja mentiin kuuntelemaan kaikkia tärkeää tietoa mm. siitä, mitä ottaa mukaan ja mitä papereita täytyy vielä täyttää. Tuli kyllä valtava tietovyöry, mutta luultavasti muistan pääpointit ja onneksi vanhemmille kerrottiin samoja asioita. Sitten kaikki vaihtarit jaettiin kuuteen pienryhmään sukunimen ja kohdemaan perusteella ja oltiin Wilman kanssa USA1-ryhmässä. Jokaisella ryhmällä oli omat rettarit eli entiset vaihtarit, jotka kertoivat omista vuosistaan ja kaikista good to know -jutuista.

Illalla meillä oli ohjelmana Amazing Race, jossa mentiin kokonaan uusissa porukoissa rasteja läpi. Se oli tosi kivaa ja tutustu taas uusiin ihmisiin! Kirjoitettiin lauantaina myös kirje vuotta vanhemmalle minälle ja täytyy sanoo että olit tosi oudot fiilikset kirjottaa sitä! En tiedä yhtään, millasta mun elämä on vuoden päästä tai missä päin Jenkkejä kiidän, mutta tein tosi tsemppaavan kirjeen ja hahaa en tiiä nauranko vaan sille vuoden päästä :D

No, sitten aloin kyselemään, että milloin me USA:an menevät saadaan tietää sijoitusalueet ja hirveä pettymys oli, kun sain kuulla että ei me saadakaan tietää niitä leirillä. Mä en kuitenkaan ehtinyt ees murehtimaan sitä, koska siä oli niin kivaa! Alueet pitäisi kuitenkin tulla lähiaikoina sähköpostissa, YFU USA ei ollut vain lähettänyt niitä tuonne leirille. Odotus vain jatkuu! Muutenkin mulla oli leirin jälkeen levollinen fiilis siitä, että ne perhetiedot saapuu jonain kauniina päivänä eikä niitä tarvi nyt liikaa stressata. Jokainen saa kuitenkin perheen, oli se sitten se host-perhe tai väliaikainen perhe, jossa viettää alun vuodesta.

Illalla meillä oli vielä Virtojen viisut ja oltiin nuotiolla juttelemassa kaikesta. Täytyy kyllä vielä uudestaankin sanoa, että vaihtarit, rettarit ja vapaaehtoistyöntekijät oli mahtavia. Oon niin ilonen että oon YFU:lainen :)

Sunnuntai oli vähän rennompi päivä ja oli enemmän aikaa kysyä rettareilta kaikkea vaihtovuodesta. Ensin meille oli amerikkalainen Trent opettamassa pari tuntia small talkia, mikä on tosi tärkeää vaihtarina. Varsinkin Jenkeissä täytyy osata small talkin salat, kannattaa vaan kysyä jotain niin jenkit rakastavat puhua itsestään. Harjoteltiin small talkia myös ihan käytännössä monen eri ihmisen kanssa ja erilaisissa ryhmissä. Ensin mentiin suomeksi ja sitten pitikin mennä jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Menin jokaisen kanssa englanniksi, eikä se tuottanut mitään ongelmia. Ei tullut myöskään kenenkään kanssa sellasta awkward silence -hetkeä, vaan juttua riitti. Uskon, että small talkin osaamisesta tulee olen tosi paljon hyötyä vaihdossa ja muutenkin elämässä.

Jos muuten jaksatte lukee tän kaiken niin pisteet kotiin! Vielä en oo kaikkea sanonut :D

Meillä oli sunnuntaina vielä "Arki kohdemaassa", jossa käsiteltiin ihan kaikkia arjen asioita Jenkeissä. Puhuttiin kavereista, koulusta, harrastuksista, perheestä, sosiaalisesta mediasta, kulttuurista, kielestä, uskonnosta yms. Tää oli tositosi mieleenkiintoista ja halusin vaan kuulla lisää! Me tulevat vaihtarit myös kyseltiin paljon ja saatiin hyvin vastauksia meidän kysymyksiin. Tästäkin osiosta voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta kyselkää vaikka jos haluatte tietää lisää.

Sitten oli aika sanoa heipat ja lähteä kotiin, kaikille tietenkin toivotettiin hyvää vaihtovuotta.

Nyt oon saanut niin paljon tietoa vaihtovuodesta, että loppu on lähinnä kiinni itsestä. Tuntuu, että oon valmis lähtöön.

Oona

P.S. Lue myös Oonan omaa vaihtariblogia: http://oonasanni-in-usa.blogspot.fi/2013/05/yfu-valmennusleiri.html

Ranska tuntuu kotimaalta

Janna, Ranska

Alussa elämää vaikeutti se, etten osannut vielä puhua kovinkaan hyvin. Muistan vieläkin ensimmäisen illallisen perheeni kanssa. Istuin pöydässä ja kuuntelin äimistyneenä heidän keskusteluaan, koska en ymmärtänyt siitä sanaakaan. Suomessa olin ollut kohtalaisen hyvä ranskanopiskelija, ja kymmenen vuoden kielenopintojen jälkeen minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt ymmärtää jotakin, mutta päässä löi tyhjää.

Alussa, kun kaikki oli uutta, ihmettelin, miten ikinä voisin tottua kaikkeen. Kuljin vaihtarikuplassani hämmästellen kaikkea – vähän niin kuin olisin ollut jossakin erikoisessa unessa. Vähitellen – sekä kielen että kulttuurin tuntemukseni parantuessa – olen päässyt sisälle ranskalaiseen elämäntapaan ja sulautunut joukkoon. Paikallisten ystävieni mielestä olen jo ranskalainen siinä missä hekin. Pieni aksenttikaan ei haittaa !

Olen myös oppinut ottamaan virheet vähemmän vakavammin. Mokilta ei ole yksinkertaisesti ole voinut välttyä, koska sanakirjakaan ei aina opeta kaikkia kielen merkityksiä ja vaikka Suomi on melko eurooppalainen maa niin kuin Ranskakin, monet täkäläiset tavat tuntuivat aluksi omituisilta. Virheistä oppiminen on ollut todella rikastuttavaa olen samalla omaksunut paremman asenteen vastoinkäymisiin.

Vaihtovuoteeni on mahtanut yllättäviä ja välillä ärsyttäviäkin asioita, mutta niistä on aina selvinnyt positiivisella ja sinnikkäällä asenteella. Aluksi minua ihmetytti, miten erilainen Ranska oli Suomeen verrattuna ; esimerkiksi jokaviikkoiset, monta tuntia kestävät vierailut ystävien ja perheen luo olivat aluksi hiukan raskaita – etenkin kun niiltä palattiin viikonloppuisin yhdeltä yöllä ! Olin todella uupunut, mutta totuin pikku hiljaa.
 

Ikimuistoisimpia hetkiä ovat olleet monet aivan tavalliset arjen sattumukset. Kävelyretket kavereiden ja perheen kanssa, mielenkiintoiset oppitunnit ja kaikki uudet asiat jotka olen oppinut. Suurempia juttuja ovat olleet retket Deauvilleen, Pariisiin ja Normandian maihinnousun muistomerkille. Silti parhaimpina kokemuksina säilyvät niinkin pienet asiat kuin aurinkoiset iltapäivät kavereiden kanssa nurmikolla loikoillen.

Vaihtovuoden aikana tapaa uskomattoman paljon erilaisia ihmisiä ja näkee todella paljon uutta. Minusta tuntuu tavallaan kuin olisin aloittanut aivan uuden elämän. Siksi lähtö hiukan kauhistuttaa. Toisaalta olen saanut uuden näkökulman ja myös uuden kodin – voin aidosti sanoa, että Ranska tuntuu kotimaalta siinä missä Suomikin.

Tunnelmia vuoden varrelta Unkarista

Rosa-Maria, Unkari

Pääsiäiskuvia. Koristeltiin paljon pääsiäismunia ja pupu toi tosi paljon suklaata. :D

Tänään oli koulun kuorokonsertti. Siellä lauloivat kaikki koulun viisi kuoroa ja oli myös muita esityksiä, kuten pianisteja ja kansanmusiikin laulaja.

Laskiaisena oli koulussamme farsang-karnevaali, ja sen takia kaikki pukeutuivat joksikin. Olin maalari ja siskoni Fanni oli mustalaistyttö.

18-vuotissynttärit Unkarissa. Mun unkarin anya ja siskot tekivät mulle kookoskakun jonka päällä oli 18 kookoslumiukkoa. Kakku oli ihan super! Ja voi rakastan kookosta niin paljon!

Kuvia Fanni-siskoni szalagavatósta. Eli valmistuvan luokan tanssiaisista. Kaikki tytöt pukeutuvat häämekkoon ja oppilaat tanssivat valssin ja vapaavalintaisen tanssin, sekä laulavat. Fannin szalagavató oli upea kokemus! Tunnelma oli tosi hyvä ja koristeet hienoja ja vanhemmat olivat valmistaneet paljon ruokaa ja herkkuja.

Huikea valmennusviikonloppu lähestyy

YFU:n toimistolla tehdään viime hetken valmisteluja huikeaa valmennusviikonloppua varten. 140 kesällä maailmalle lähtevää vaihtaria kokoontuu viikonloppuna Virroille saamaan eväitä vieraassa kulttuurissa elämiseen, kohdemaan tapojen ja ihmisten ymmärtämiseen sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa toimimiseen. Luvassa on tietysti myös hauskanpitoa ja paljon uusia ystäviä!

Valmennuksessa on mukana YFU:n toimiston väkeä ja peräti 29 upeaa vapaaehtoista. Koulutuksesta vastaa YFU:n valmennustiimi.

Lähtevien vaihtareiden palautetta aiemmilta vuosilta:

"Parasta oli että sai tutustua uusiin ihmisiin ja sai lisätietoa vaihtarina olemisesta."

"Ohjaajat selvästi tiesivät mistä puhuivat."

"Sai tietää, et se on oikeesti paljo ylä ja alamäkiä täynnä se vuosi, ettei tuu heti ekan epäonnistumisen jälkeen kotiin."

"Oon saanu realistisen kuvan vaihtovuodesta."

"Kiitos lähtövalmennuksesta! Oli tosi kivaa ja hyvä fiilis koko ajan. Vapaaehtoistyöntekijät tekivät loistavaa työtä. Sain myös vastaukset kysymyksiini!"

"YFU on rento, tiukka, veikee, auttava, turvallinen, ei syrji, monimuotoinen, hauska, innostava, rehellinen."

"Huonointa oli se, että annettiin tosi realistinen kuva vuodesta ja sen mahdollisista ongelmista, koska rupes pelottaa, mutta se oli kyllä samalla myös parasta, että osaa ehkä vähän varautua."  

"Kiitos Kiitos Kiitos!!! Olette mahtavia! Olen ikuisesti kiitollinen, että valitsin järjestön, jolla valmennus sisältyy hintaan. Kaikilla ei ole näin!"

Meiltä kysytään usein, miksi valmennukset ovat YFU:ssa niin tärkeitä.
55 vuoden kokemuksemme mukaan olennaisinta vaihto-oppilaskokemuksen onnistumisen kannalta on perusteellinen valmentautuminen maailmalla kohdattaviin haasteisiin. Tästä syystä ohjelmahintaamme sisältyy kattava valmennusohjelma, niin lähtevälle nuorelle, hänen vanhemmilleen kuin myös vastaanottavalle isäntäperheelle. Valmennamme kaikki ohjelmiimme osallistuvat rehellisesti, realistisesti ja ammattitaidolla.

Tulevana viikonloppuna valmennetaan myös lähtevien vaihto-oppilaiden vanhemmat. Tästäkin valmennuksesta olemme saaneet aiempina vuosina hyvää palautetta. Tässä yksi esimerkki mukana olleelta vanhemmalta:
"Tämän valmennuspäivän jälkeen on huomattavasti rauhallisempi olo ja suorastaan hyvä mieli. Olette todellisia ammattilaisia – järjestövalintamme osui todella oikeaan!"