Onnellisena Belgiassa

Saara, Belgia

Salut!

Kaikki täällä on oikeastaan mennyt paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Mulla on paljon tekemistä, oon saanut koulusta kavereita ja perheen kanssa synkkaa. Nyt alkaa poistua se fiilis, että olisi lomalla. Väsymyskin on alkanut hellittää ja oon iloinen siitä, että pystyn vihdoin avaamaan suuni ja puhumaan. Ei haittaa se vaikka tekisi virheitä tai se että ei ymmärretä täysin oikein. Yritän parhaani ja se on kaikista tärkeitä, ei se elämä aina niin vakavaa ole.

Arkeen alkaa tottua ja koulutehtävien määrä kasvaa. Tosin viime viikolla tein kemian läksyjä ja aiheet, joita he käsittelevät olen itse käynyt kolme vuotta sitten. Aikaa sekä vaivaa kouluhommiin todellakin menee, sillä sanakirja on ollut kovassa käytössä ja pläräämiseen kuluu helposti turhaa aikaa. Ajattelin tässä postauksessa kertoa hieman puhelimen kuvien ja pienien kollaasien avulla, sillä kameralle ei ole ollut yhtä paljon käyttöä kuin aivan alussa.

1. Nauttimista viimeisistä hellepäivistä / 2. Lenkkimaisemat / 3. Ehdottomasti mun lempipaikka täällä / 4. Kaupungissa käymässä koulun jälkeen

1. Mun tyyppillinen aamupala / 2. Ensimmäisien koulupäivien jälkeen oli päällä melko kova hämmennys / 3. Kunnon iltalukemista :DD / 4. Toinen tän perheen kahdesta koirasta, tykkään!

1. Täällä tykätään tosi paljon illallisen jälkeen syödä jälkiruuaksi jotain tosi makeaa (yleensä aina) / 2. Ranskalaiset on todella iso juttu ja niitä syödään kaikissa eri muodoissa / 3. Jälleen jälkiruokaa / 4. Oiskohan ollu kolmas kerta kun söin tolla viikolla ranskiksia...

1. Uudessa paikassa ruokakaupassa käyntikin tuntuu niin erilaiselta / 2. <3 / 3. Rakastan rauhallisia ja lämpimiä aamuja / 4. Kaikista jälkiruuista tähän mennessä paras!

1. Vaihdan aina bussia kaupungissa ja joskus aikavälit saattaa olla niinkin pitkiä, että on kiva vähän kävellä / 2. Taisi olla niitä päiviä kun olin koulussa 8 tuntia ja päälle tanssi, uni maistui / 3. Päätettiin yksi päivä lähteä junalla läheiseen kaupunkiin / 4. Bussit oli täynnä ja koulussa otsalta valui hiki, ei niin kiva

1. Halusin ostaa tän jo Suomessa, jee / 2. Koulussa ympyräkävelyä, en tiedä miks mutta kaikki tekee sitä / 3. Jos aikaa on jäänyt, oon soittanut tosi paljon / 4. <3

1. Olin mun luokkakavereiden ja parin muun kaverin kanssa fête de Walloniessa, Namur on Wallonian pääkaupunki joten käytiin katsomassa siellä ja oli pakko maistaa / 2. Koulussa meillä oli perjantaina descente de la Lesse, 21 kilometrin jälkeen oli kädet kipeät / 3. Suomi ja Ecuador / 4. Hostsiskon ihana tervetuliaislahja <3

​
Seuraavaan kertaan,
Saara

Joulun ja uuden vuoden juhlintaa Ranskassa

Anniina, Ranska

 

Bonsoir & hyvää uutta vuotta 2016!

Tänä vuonna mun motto ei oo "new year, new me", vaan "new year, better me". Aijon nyt nauttii ihan täysillä täällä, koska mun vaihtovuosi alkaa lähestyy jo puoltaväliään ja aika on tosiaan rajallinen. Enkä voi elää tätä aikaa uudestaan, joten pakko tarttuu hetkiin ja tehä niistä unohtumattomia. Oon muutenkin tosi innoissani tästä vuodesta 2016. Vietän siitä ainakin puolet täällä Ranskassa, mutta saman vuoden aikana musta tulee "aikuinen", meen takas Suomeen (tällä hetkellä erittäin epämieluisa ajatus) ja vaikka mitä muuta. Tällä hetkellä mulla on niin hyvä olla täällä, että mielelläni jään tänne vielä puoleksi vuodeksi. En oo varmaan ikinä käynyt läpi niin paljon hyvää ja huonoa yhden vuoden aikana, kun, mitä 2015 vuonna, mut kaikki se on kasvattanut mua ihan sikana ja tehnyt musta sen ihmisen, mitä oon nyt 1. Päivä tammikuuta 2016. Tästä on hyvä alottaa uus vuosi ja uudet kujeet...

Ennen joulua Anna tuli meille tänne Toursiin pariksi päiväksi. Käytiin shoppailemassa, leffassa kattoo star wars (enkuks!!!!!!), luistelee mun hostien kaa ja sit ihan vaan hengailtiin. Mulle tää mimmi on kun joku kauan kadoksissa ollut kaksonen, koska ollaan niin samanlaisia haha täydennetään toistemme lauseet, nauretaan samoille (aina yhtä huonoille) jutuille ja ymmärretään toisiamme. Mun h-siskolla ja sen kaverilla on ystävyyskorut, mut mulla ja Annalla on ystävyyskengät haha no ei nyt sentään tykästyttiin vaan samoihin kenkiin ja päädyttiin ostamaan samat kengät. Meillä on kaikkii super kivoja suunnitelmia vielä loppuvuodelle ja oon kyllä niin kiitollinen, että tää norjalainen mimmi on täällä jakamassa vaihtovuoden mun kanssa...

Tässä nyt me kuuluisat joulutortut, mistä puhuin jo aiemmin... Ihan hyvin onnistu paitsi, että se luumu asia oli vähän liian juoksevaa niin sitä oli vähän "partout" (mikä toi on nyt suomeks en keksi mitää vastaavaa sanaa??) mut maku oli hyvä!

Ton pukin perässä juostiin mun nuoremman h-siskon kanssa, koska hän halusin nähdä "oikean" joulupukin haha (Toi oli myös varmaan mun 5 kerta noilla joulumarkkinoilla, on tullut koluttua aika hyvin noi läpi eri ihmisten kanssa, mut mitää en oo ostanu)

Joulu oli aika hämmentävä, mut tosi jees kokemus! Ei kerinny mikään suomikaipuu yllättämään, kun oli pikkasen erilaiset meiningit kuitenkin. 24. Päivä oli oudon tavallinen päivä. Käytiin pyörähtää siskon kanssa kaupungilla (kaikki kaupat oli ihan normisti auki) ja pelattiin veljen kanssa ping pongia takapihalla  (+15 ja pitkähihaisella pärjää). Illalla kuitenkin alettiin valmistautua messuun. Mentiin ajoissa varaamaan paikat koko perheelle, koska kirkko oli ihan täynnä. Messun jälkeen viimeisteltiin ateria ja syötiin pitkän kaavan mukaan ja oli tosi rento ja hauska ilta. Meillä oli mm le foie gras (hanhenmaksaa) ja jouluhalkoo (ja tietty mun tortut + erittäin hyvin onnistunut tiikerikakku, jonka tein myös jouluksi), mutta muuten ei ollut ehkä ihan perinteisin ranskisjoulu. Pääruuaksi meillä oli kanaa, pariisinperunoita ja herneitä. Ruoka oli hyvää (niinku lähes aina tääl) ja seura vielä parempaa, joten tosi onnistunut jouluaatto, ettei siinä mitään kinkkua ja rosollia kerennyt edes kaipaamaan. 

Lahjat avattiin 25. Päivä aamuna. Sain tosi söpöjä lahjoja ja mun lahjat oli kaikki tosi onnistuneita, joten kaikki oli tyytyväisiä!

Joulun jälkeen sunnuntaina otettiin suunnaksi Bretagnen "pääkaupunki" Rennes, jossa mun h-iskän äiti eli mun toinen h-mummi asuu. Kokoonnuttiin joulu "goutéelle" (välipala???) koko suvun voimin ja naurua riitti ja kaikki oli tosi mukavia. Mun molempien host vanhempien suvut on tosi rentoja ja hauskoja, joten ei ollut paljon kiusallisia hetkiä. Olin laskenut väärin päivät, mitä ollaan Rennesissä, joten mulla oli ihan liikaa kamaa messissä, mut onneks meil on sellai perheauto hehe. Kuitenkin niinä parina päivänä mitä vietettiin Rennesissä käytiin kahvilla ja lounaalla sukulaisten luona ja sain nähdä taas uusia paikkoja Bretagnesta. Käytiin myös tivolissa mun h-iskän ja veljen kanssa.

Tässä on yksi Jardin Thaborin pääsisäänkäynneistä, joka ei kyllä anna sille ihan oikeutta, koska talvi. Tää Jardin on kuulemma Ranskan 3. Julkinen puutarha ja se on siis ihan tosi upee (käytiin syyslomalla kiertelemässä tuolla).

Vikana päivänä h-mummi kierrätti mua ja mun sisaruksia autolla kaupungilla ja käytiin tsekkaa kaupungintalon valo-show, joka oli ihan sika siisti! Erilaisii heijastuksia eri teemoilla!!

Lähdettiin mun h-vanhempien kanssa tiistai päivällä takasin Toursiin. Käytiin lounaalla mun h-iskän siskon luona, joka on Yfun Bretagnen alueen joku aluehenkilö. He on myös hostannut useampia kertoja ja heidän omat lapset (mun host serkut) on ollut vaihdossa Yfun kautta. Oli tosi kiva jutella, kun kerrankin joku mun host perheen ja vaihtarikavereiden lisäksi tajuu vähän mun tilannetta. He on myös hostanneet muutaman kuukauden suomalaista tyttöä, joten heiltä löytyi muumimukeja, joiden pelkkä näkeminen sai kyllä hymyn huulille.

Näiden parin päivän aikana, mitä ollaan nyt oltu kolmisteen mun hostien kanssa Toursissa oon hoidellut kaikkia käytännön juttuja, tehnyt vähän koulujuttuja pois alta, siivonnut kunnolla mun huoneen (vihdoin), pyörinyt kaupungilla, leikannut mun hiukset vihdoin ja muuten vaan ottanut rennosti. Uuden vuoden aatolle mulla oli kaksi vaihtoehtoa, jäädä mun h sisarusten kanssa Rennesiin tai tulla Toursiin mun hostien kanssa. Päädyin sitten viettämään aattoa mun hostien kavereiden kartanoon (kyllä ihan valtava talo uima-altaineen ja omine ajoteineen). Mun hostit on aika nuoria, joten oli tosi rento tunnelma, kun paikalle oli kerääntynyt mun hostien parhaita kavereita lapsineen. Syötiin hyvin (hyi maistoin ekaa kertaa ostereita ja voin kertoo et tais jäädä ekaan kertaan niiden syönti) muuten ruoka oli super hyvää oli ankkaa ja hanhenmaksaa. Juhlien isännät oli järkännyt kartanoon myös oman tanssilattian ja tietyn määrän kuohu-, puna- ja aperitiiviviiniä tanssilattia olikin aika täynnä, nauroin niin paljon ja mulla oli tosi hauska ilta, vähän erilainen uusi vuosi, mut tosi jees. 

À la prochaine!

-Anniina

St Gilles

Lotta, Ranska

Tänään on mun neljäs päivä perheessä ja kaikki on tosi hyvin, perhe on ihana, talo tilava ja kiva ja uima-allas maailman paras asia! Perheen kissatkin alkaa pikkuhiljaa lämmetä mulle ja olo on jo tosi kotoisa. Kielen kanssa oon vielä aika heikoilla, ymmärrän kokoajan enemmän mut puhuminen on vaikeeta.. Viime päivinä ollaan syöty, syöty, syöty ja syöty, lojuttu altaalla, kokkailtu, käyty pyörälenkillä tässä lähiseudulla, autoretkellä jossain kylässä tässä lähellä ja käyty yhdessä näyttelyssä!

Eilen olin rannalla Iriksen, sen kaverin ja tän kaverin isän ja pikkusiskon kanssa. Me asutaan aika kaukana rannikolta mut koska täällä ajetaan kovaa niin matkaan meni vaan vähän päälle tunti! Otettiin aurinkoa (ja mä nukahdin, minkä seurauksena oon tällä hetkellä hyvin punainen), uitiin ja käveltiin ympäriinsä rannalla ja pikkukaupungissa ihan sen yhteydessä.




Paikan nimi oli St Gilles jos, pikkunen kylä mut niin pitkä ranta ettei loppua näkynyt! Oli tosi lämmintä (tänäänkin 26 astetta), loistava lopetus kesälle sillä huomenna alkaa koulut! Oon tosi jännittynyt mut eiköhän se siitä. Nyt meen taas ulos nauttimaan hyvästä säästä ja lukemaan ranskankielisiä lastenkirjoja, bisouuus.

Miksi lähteä ranskankieliseen Belgiaan vaihtoon?

Sanni, Belgia

Siinä kysymys mihin kaikki belgialaiset haluavat minulta vastauksen ja ehkä se on ihan hyvä selittää vähän muullekin kansalle.

Jos totta puhutaan, ei Belgia minullekaan tullut heti mieleen kun vaihtoehtoja pohdin, vaan olin aika varma lähteväni Ranskaan tai jopa Sveitsiin, mutta Belgian lisäsin listaan hetken mielijohteesta ja sinnehän matkani johtikin. Siinä vaiheessa en tiennyt mitään Belgiasta, paitsi sen verran olin ottanut selvää, että yhdellä alueella puhutaan ranskaa ja toisella taas "flaamia". Se oli kuitenkin mahtavaa tulla sellaiseen maahan, josta ei ollut oikein mitään stereotypioita, mitään mietteitä, se oli kuin puhdas paperi, jota pääsee täyttämään. Ja täyteen se on tässä vuoden aikana tullutkin ja siitä tulin antamaan pienen kurkistuksen.

Belgiasta pitää tietää sen verran, että historiaa sillä on paljon, joka on vahvasti vaikuttanut siihen mitä se on tänäpäivänä: melkein kuin kaksi maata yhden sisällä. Kun matkustaa toiselle puolelle valtiota, tuntuu ihan kuin olisi astunut toiseen maahan, sillä kulttuuri, kieli, tavat ja ideologia muuttuu kokonaan. Ainoa asia mistä tietää olevansa edelleen Belgiassa on se, että ihmiset istuskelevat nauttimassa olutta ja/tai ranskalaisia majoneesilla.

Ruoka onkin sellainen asia, joka näyttää Belgiaa yhdistävän. Löytyy belgialaisia perunoita (ehkä tunnettu paremmin kuitenkin ranskalaisina...miksiköhän), suklaata, vohveleita, olutta, sekä simpukoita. Tuleville vaihtareille siis varoitus: turha luulla, että Belgiaan voi tulla laihtumaan!

Belgia on pieni maa, usein vähän huomaamaton, ajatellaan sen ehkä olleen vain kynnysmattona maailmansodille, mutta se on sitäkin rikkaampi kulturellisesti ja he ottavatkin helposti vastaan muun kulttuurin omaavia. Kaiken lisäksi, se on keskellä Eurooppaa, joten matkustusmahdollisuudet ovat käden ulottuvilla. Ylittämällä rajan pääsee Ranskaan, Luxembourgiin, Saksaan tai Hollantiin ja nopeastihan sitä hyppää vieläkin pidemmälle. Belgian sisälläkin löytyy kyllä upeita kaupunkeja, eivätkä ne ole kaukana, sillä Belgia päästä päähän on maksimissaan 280km!

Mutta se mikä on ranskalaisen Belgian keskellä on kuitenkin ne ihmiset. Ehkä heillä on usein taipumus sekavoittaa asioita kun tullaan organisoimiseen (ja varsinkin politiikkaan!) ja heihin voi olla vaikea saada syvää yhteyttä, mutta kun kunnolla pääsee niiden ihmisten keskuuteen ja heidän kulttuuriin sisälle, niin ei niistä enää irti päästäisi millään! He osaavat nauraa ja nauttia elämästä täysillä!

 

 

Puolivuotias vaihtari Ranskassa

Paula, Ranska

Salut! Viimeksi kun kirjoitin tänne, olin ollut Ranskassa tasan neljä viikkoa. Viikot ovat vaihtuneet kuukausiksi nopeammin kuin koskaan ja nyt täällä on vietetty yli viisi kuukautta, yhtäkkiä oonkin siis puolivälissä vaihtoa. Host-äiti päivitteli, miten nopeasti aika on kulunut, ja itsekin oon sitä mieltä, vaikka tuleehan sitä seurailtua ajan kulumista ja myönnän että mietin kotiinpaluuta joka päivä. Ei silleen että hirveästi kaipaisin kotiin, tällä hetkellä Suomen elämä tuntuu aika kaukaiselta. Oon alkanut vähän pelätä kavereiden ja host-perheiden hyvästelyä (mulla tosiaan on kaksi, host-vanhemmat ovat eronneet) ja sitä hetkeä, kun en pakkaakaan matkalaukkua viikoksi vaan Suomeen paluuta varten. (Muutan viikoittain host-vanhemmalta toiselle samanikäisen host-siskon kanssa.)

Asustelen 40min junamatkan päässä kauniista Lyonista

Oon saanut jo viiden kuukauden aikana kokea kaikenlaista, etenkin henkistä kasvua. Suomen ja Ranskan elämiä verratessa kaikkeen on saanut uuden näkökulman. Tuntuu, että tunnen itseni paremmin ja että mun elämänasenne on nyt rennompi. Ranskalaisten kanssa kun on saanut tottua siihen, että ollaan aina vähän myöhässä tai että pyyntöä ei välttämättä muisteta jos ei itse muista muistuttaa. Arvostan myös Suomea ja omia läheisiä vieläkin enemmän. Ja vaikka tää voikin kuulostaa hassulta, niin suomalaiseen lukioon on ilo palata ensi syksynä..kaikki vaihdossa olleet varmasti ymmärtää mitä tarkoitan!

Joulun koti-ikävästä kyllä selviää!

Omien kokemusten ja sen perusteella mitä oon muiden vaihtareiden kanssa puhunut voin sanoa, ettei Ranska ole ihan helpoimmasta päästä kohdemaana, vaikka maalla on tietysti hyvätkin puolensa. Hyvän ruuan, kauniin kielen ja upeiden maisemien lisäksi oon saanut tottua siihen, että ranskalaiset ujostelevat ulkomaalaisia, koska eivät tunnetusti puhu hyvin muita kieliä kuin omaansa. Kun ei alussa itse puhu hyvää ranskaa, on siis vaikea ottaa kontaktia muihin. Luokkani on kuitenkin ottanut minut hyvin vastaan, ja olen saanut positiivisia kommentteja kielitaitoni kehityksestä. Välillä iskee pieni paniikki, kun tajuan että aikaa on koko ajan vähemmän ja vähemmän ja mun ranska on kuitenkin vielä aika kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan :D On tässä kuitenkin vielä aikaa. Kaiken kaikkiaan viiden kuukauden jälkeen voin sanoa, että olen todella tyytyväinen päätökseeni lähteä, vaikkei elämä täällä tunnukaan aina niin ihanalta. Oon tosi kiitollinen siitä, että mulla on mahdollisuus olla täällä ja elää ranskalaisittain. Suosittelen kaikille vaihtoon lähtemistä ja itsensä haastamista täysin uudella tavalla !

Nyt sitten vaihdon toinen puolisko on alkanut, elän tätä elämää joka tänne on rakentunut. Seuraaville kuukausille on suunnitteilla kaikenlaista ohjelmaa, aina Pariisista Alpeilla käyntiin asti. Mun loppuvaihtoa voi seurata täältä: http://passengerpaula.blogspot.fi/

Aikainen joulu

Sanni, ranskankielinen Belgia

Kun Suomessa 6. joulukuuta juhlitaan itsenäisyyspäivää, täällä on vähän erilaisempi juhla. Kun Suomessa on Joulupukki, on Belgiassa St. Nicolas. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin Joulupukki muuten kuin, että hänellä on valkoinen parta, punaista vaatteissaan ja hän jakaa lahjoja kilteille lapsille.

5. joulukuuta lapset jättävät kenkänsä takan ääreen, jotain juotavaa St Nicolas:lle sekä porkkanan hänen aasilleen. Yön aikana St Nicolas saapuu aasinsa kyydillä ja tulee savupiipusta sisään palkiten kiltit lapset täyttäen heidän kenkänsä lahjoilla. Oikeastaan jo muutamia päiviä ennen virallista St Nicolas:n päivää, saattaa kenkiin ilmestyä pieniä tavaroita.

St Nicolas on siis samantyylinen hahmo kuin joulupukki, mutta tuo lahjansa kauan ennen joulua, tarkemmin ottaen Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joulunakin saataisi lahjoja. St Nicolas:lla on myös omanlainen tyylinsä, eikä hän yritä näytää turhan paljon serkultaan Joulupukilta, niin kuin monet muut kuten Santa Claus ;)

St. Nicolas käy myös vierailemassa kouluissa, yhdessä hänen ei-niin-ihanien kumppanien kanssa. Hänen seuranaan usein siis liikkuu mustiin pukeutunut hahmo nimeltään Père Fouettard, joka jakaa tuhmille lapsille hiiltä ja/tai pieksemisiä, silloin kun St Nicolas taas palkitsee kiltit lapset suklaalla, kekseillä ja appelsiineilla.

Meidänkin koulussa tämä tiimi kävi vierailemassa, vieraillen jokaisessa luokassa, vaatien toisia laulamaan ja toisia lupaamaan, että ovat kiltimpiä tulevaisuudessa. Kaikki kuitenkin saivat kasan herkkuja popsittavaksi. Se olikin ehkä ainoa piristys siihen, että Suomen itsenäisyyspäivänä, kun suomalaiset lomailevat, olin itse koulussa ja kaiken lisäksi tekemässä uskonnon koetta.

Vähän välitodistuksesta ja koulunkäynnistä

Sanni, ranskankielinen Belgia

Nyt lomalaisena käppäilen pitkin lehtien täyttämiä katuja, viettäen aikaa vähän itsekseen, ajattelematta mitään. Täällä meillä on vihdoin syysloma, joka oikeestaan perustuu pyhäinpäivään, jota täällä vietetään sinä virallisena päivänä, eli 1. marraskuuta, toisin kuin Suomessa, jossa se on tietääkseni aina lauantaina. Voin iloisesti sanoa, että loman vietto lähti hyvin käyntiin.

Pakkohan minun on myöntää, että välitodistuksessani sain ihan huippuarvosanat, joten kehuja satoi koko perjantain, sillä eihän kukaan voinut uskoa, että tyttö joka ei kunnolla edes osaa puhua ranskaa, pystyisi saamaan tuollaisen keskiarvon. En kuitenkaan olisi pystynyt tuollaiseen temppuun ilman luokkalaisteni tyttöjen apua! He nimittäin ottivat minua reippaasti mukaan projekteihin, auttoivat minua ymmärtämään tehtävänantoja ja ennen kaikkea, heillä oli rutkasti kärsivällisyyttä minun ranskantaitojeni kanssa! Opettajatkin ovat olleet avualiaita ja ymmärtäväisiä ja ehkä laskeskelleet vaihtaritytön pisteitä vähän eri tavalla, mutta joka tapauksessa olen vain tosi kiitollinen ja iloinen.

Täällä pisteytys menee siis niin, että jokaisesta aineesta annetaan pisteet 0-20, ja puolikkaatkin otetaan mukaan. Pitää saada  vähintään 10, että suoriutuu aineesta. Kaikkien aineiden keskiarvo mitataan kuitenkin prosenteissa, joten pitää saada se yli 50%, että pääsee kouluvuodestaan läpi. Täällä on myös paljon yleisempää joutua uusimaan vuotensa kuin Suomessa. Koulustamme voi löytää useammankin, jotka ovat joutuneet uusimaan vuotensa jopa pariin otteeseen. Sen voisin myös sanoa, että Suomessa jaetaan niitä täysiä pisteitä paljon helpommin kuin täällä. Sen mitä olen ymmärtänyt, niin meidän luokkamme ns. "kympinoppilaat" saivat vähän päälle 80% keskiarvokseen, joten se ei tasapainotu ihan samalla tavalla kuin meidän systeemissä. Nämä olivat kuitenkin suuntaa antavat välitodistukset, sillä ensimmäiset ihan oikeat kokeet tulevat vasta joulun tuntumassa.

Moni ihmettelee miksi panostaisin koulussa, jos kerran joudun kotiin palattuani kuitenkin vetämään vastaavan kouluvuoden uudestaan. Monille vaihtareille koulumenestyshän on täysin yhdentekevä asia ja he laittavat koulutyöhön aika minimaalisen panoksen. Vaihtareiltahan ei voi olettaa, että he menestyisivät koulussa, sillä kielimuuri vaikeuttaa asioita ja täten monet piiloutuvat tämän taakse, ettei heidän tarvitse edes yrittää. Ainakin YFU:n ohjelmissa koulussa käynti on pakollista, koska sehän kuuluu paikallisen nuoren normaaliin elämään. Olemme siis koulussa päästäksemme tapaamaan ihmisiä, integroitumaan kouluyhteisöön, oppimaan kielestä, maasta ja sen kulttuurista yhä enemmän, eikä pointti ole koulumenestys.

Minun kohdallani päätavoite on ollut vain yksinkertaisesti ymmärtää mitä tunneilla puhutaan. Se oli aluksi enemmänkin vain ranskankielen oppimisen takia, halusin ymmärtää sen mitä opettajat sanoivat, eikä sillä ollut niin väliä ymmärsinkö käsiteltävät aiheet itsessään. Kaikki kävi puoliksi vahingossa, sillä aivoni prosessoivat asioita niin paljon, vertaillessaan lauseita ja sanoja suomen- ja englanninkieleen, joten jututhan jäävät päähän oikein hyvin. Tietysti on myös tunteja, joissa opettajan ääni on kuin tuutulaulu tai joissa termistö on liian monimutkaista tämän tytön pääkopalle, mutta yleisesti tämä periaate toimii oikein hyvin.

Olen suomalainen

Sanni, Belgia

Olen ymmärtänyt, että on turha huolehtia koko ajan siitä miltä näyttää, miten käyttäytyy, miten puhuu ranskaa, koska loppujenlopuksi minut tullaan aina tämän vuoden aikana esittelemään "suomalaisena". Minulla on täten kaikki oikeus olla erilainen kuin muut eikä tarkoitus olekaan, että sulautuisin vain massan sekaan. Erilaisuushan on vain hyvä juttu ja oma kulttuurinen identiteetti on vielä tärkeämpi. Loppujen lopuksi, suomalaisuuteni on enemmänkin etu ja sellainen juttu joka asettaa minut erilleen muista hyvällä tavalla ja täten sitä pitäisi vaalia.

On ihana kun voin sanoa kaverille "hyvää syntymäpäivää" toisin kuin se perus "bon anniversaire" mitä kaikki heittävät. On kiva kun törmään ihmisiin käytävillä ja he sanovat minulle "moi" eikä "salut" niinkuin kaikille muille. On mahtavaa, että voin shokeerata ihmisiä sillä kylmyyden ja lumen määrällä jota Suomessa kestän, tai sillä, että keskiyön aurinko ja polaariyö ovat olemassa maassani. On mahtavaa kuunnella belgialaisten yrittävän lukea muistiinpanoja mitä olen ottanut suomeksi ja nauravan yhdessä sen erikoisuudelle.

Kun matkustat, olet juuri se kuka olet. Kukaan ei tiedä sinusta mitään, he eivät ole kuulleet juoruja sinusta, he eivät tunne menneisyyttäsi ja täten eivät voi arvostella sinua sen takia. He tekevät päätelmänsä sen mukaan mitä sinä olet, mitä annat muiden ymmärtää sinusta silloin kun aloitat puhtaalta pöydältä. Voit kirjoittaa tarinasi juuri sellaisena kuin haluat sen kirjoittaa: omana itsenäsi. Täten se auttaa sinua myös löytämään sen oman itsesi ja ymmärtämään yhä enemmän siitä, kuka oikein olet.

Samalla kun opin toisesta kulttuurista, opin myös paljon omastani. Ennen tänne tuloa uskoin jo olevani Suomi-fani, mutta nyt se on tuntunut jo moninkertaistuvan. Suomalaisuuteni on niin suuri osa minua, mutta minun piti tulla Belgiaan asti nähdäkseni kokonaisuuden. Ihan kuin kamerassani olisi ollut koko ajan zoomi suurimmillaan, mutta nyt Belgiassa, ymmärsin loitontaa kuvaa. Matkailu avartaa.

Uuden elämän alku Ranskassa

Paula, Ranska

Mulle vaihtovuosi on ollut pitkäaikainen unelma, oon jo vuosien ajan tiennyt lähteväni. 28.8, neljä viikkoa sitten, aloitin unelman toteuttamisen Ranskassa pienessä kylässä Alppien lähistöllä. Alku täällä ei ole ollut ihan helppo, mutta kivaa on ollut enkä kadu lähtöä yhtään, päinvastoin! Tää on ehdottomasti parhaimpia päätöksiä mitä oon tähän mennessä tehnyt.

Mulla on tavallaan kaksi perhettä, koska mun host-vanhemmat on eronnu. Muutan viikoittain mun samanikäisen siskon kanssa talosta toiseen, oltiin ekat kaksi viikkoa äidillä ja nyt toiset kaksi viikkoa on vietetty isällä, mutta tän jälkeen ollaan aina vaan viikko yhdessä paikassa. Ensimmäinen muutto oli vaikea, olin just tutustunu host-äitiin ja asettunut taloksi kun olikin jo aika vaihtaa paikkaa. Host-isä osoittautui kuitenkin yhtä mukavaksi kuin host-äiti, ja vaikka toivoisinkin olevani läheisempi host-siskon kanssa, niin kaikki tuntuu rullaavan oikeen hyvin. Oon järjestelmällinen ihminen, joten arjen suunnittelu ja aikataulutus eivät tunnu ylivoimaisilta.

Iloisia YFU:n edustajia pariisin kentällä

Täytyy myöntää, että välillä toivoisin olevani esimerkiksi Amerikassa vaihdossa, koska ranskan kieli ei oo ihan helpoimmasta päästä ! Oon opiskellut ranskaa kolme vuotta, ja kyllähän mä oon kuukaudessa saanut rohkeutta puhumiseen ja ymmärrän paremmin, mutta silti tuntuu turhauttavalta kun ei pysty ilmaisemaan itseään kunnolla. Oon onnekas, sillä kaikki mun perheenjäsenet osaa englantia (itse asiassa host-isä on mennyt uudestaan naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa), mikä on näin alun kannalta hyvä. Host-äiti puhuu mulle pelkästään ranskaa, mutta host-isän kanssa on puhuttu nyt paljon englantia. Se on helpottanut tutustumista, mutta jatkossa aiotaan hoitaa asiat ranskaksi. Lisäksi mun koulussa on paljon vaihtareita, 5 mun lisäksi YFU:lta ja sit AFS:n kautta pari jne. Näistä ihmisistä on tullut mulle tosi tärkeitä, ollaan kaikki samassa tilanteessa samojen ongelmien ja onnistumisten kanssa. Oon myös tutustunut mun luokkalaisiin, tuntuu että kaikki on valmiita auttamaan mua jos vaan sitä pyydän.

Näkymä host-isän portilta. Näihin maisemiin ei vaan totu.

Voin sanoa että välillä tulee hetkiä, jolloin ei vain jaksaisi yrittää tai toivoisi että asiat hoituisi yhtä helposti kuin Suomessa. Ei ole helppoa, kun kaikki rutiinit muuttuvat. Itse otan tämän vuoden kuitenkin haasteena, ja vaikeina hetkinä ajattelen että erilaisuuden vuoksihan tänne tultiin. Ensimmäiset kuukaudet ovat varmasti ne vaikeimmat, ja parin kuukauden kuluttua ranska sujuu paremmin ja oon tottunut muuttamaan paikasta toiseen. Sitä odotellessa nautin uskomattomista maisemista, croissanteista ja siitä ilosta, joka syntyy arjen pienistä onnistumisista.

Mun ranskalaistumista voi seurata osoitteesta http://passengerpaula.blogspot.fr/

Lehmiä ja peltoja ranskankielisessä Belgiassa

Sanni, ranskankielinen Belgia

Ei ole helppoa jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse ja astua maahan, josta tuskin tietää mitään, keskelle kieltä, jota ei pysty puhumaan taikka ymmärtämään, ja asumaan perheeseen, jota ei tunne. Yhtäkkiä pääkaupunkiseutulainen tyttö asustaakin pienessä 5000 asukkaan kylässä, keskellä lehmiä ja peltoja.

Aluksi olin kuitenkin superinnoissani, ahmien kaikkea silmilläni, korvillani, nenälläni. Kaikki oli uutta ja jännittävää enkä saanut mistään tarpeekseni. Belgialaiset vohvelit, ranskalaiset (miksiköhän nimi ei ole belgialaiset?), suklaa, ihmiset ja goottilainen arkkitehtuuri häkellyttävät kerta toisensa jälkeen. Kommunikointi muiden kanssa oli kuitenkin hyvin vajaata, sillä aluksi en meinannut saada sanaakaan ranskaa sanotuksi, saatika sitten ymmärtänyt paljoa. Ihmiset täällä kuitenkin ovat erittäin huomaavaisia ja sosiaalisia, joten he käyttivät aikaa asioiden toistamiseen ja selittämiseen.

Täällä ranska ei olekaan ihan ”oikeata ranskaa”, ainakaan itse belgialaisten mukaan. Täällä Ardennien alueella, jossa minäkin asustelen, puhutaan omaa murretta, johon liittyy monia sanoja ja sanontoja, joita ei koskaan kuulisi ranskalaisen suusta. Välillä belgialaiset eivät edes itse tiedä miten joku asia sanottaisiin ”ranskan ranskalla”, joten tämän kanssa olen usein kadoksissa. Silloin kuitenkin kun on pakko puhua ranskaa jos haluaa vähääkään kommunikoida, koska kukaan ei puhu englantia (saatika sitten suomea), alkaa sitä pikkuhiljaa kehittymään ja nyt kuukauden jälkeen olen jo oppinut huimasti.

Kouluakin olen käynyt jo muutama viikkoa nyt ja se oli aikamoinen shokki. Koulusysteemi on hyvin erilainen kuin Suomessa ja varsinkin itse päädyin sellaiseen kouluun, joka eroaa huimasti siitä mihin olen Suomessa tottunut. Tunneilla ei ymmärrä paljoakaan, mutta koulussa silti istutaan joka päivä kahdeksasta neljään, paitsi keskiviikkoisin jolloin pääsee jo kahdeltatoista.

Kuukausi vietetty ranskankielisessä Belgiassa ja en voisi olla onnellisempi siitä, että polkuni johti tänne.

Lisää matkastani voi löytää osoitteesta www.dansmajeunesse.blogspot.fi

Elämää Etelä-Bretagnessa

Marika, Ranska

Mä, Marika, asun vuoden Ranskassa Etelä-Bretagnessa Lanester-nimisessä pikkukaupungissa. Mulla on tosi ihana perhe. Ne on tosi rentoja eikä mun tarvii varoo minkään suhteen. Lapsia on neljä mun lisäks. Ne on yyber söpöjä ja tuun hyvin toimeen niiden ja vanhempien kanssa. Oon ollu koulussa nyt jo pari viikkoa ja so far so good. Ensimmäiset oppitunnit meni aika pahasti ohi. Matikantunti oli jotai niin ihanaa kun se sattuu oleen samaa joka kielellä. Koin huippu ahaa-elämyksiä kun ymmärsinki asiat mitä opettaja taululle pisti. Tuli taas jotenki fiksu olo. Enkku oli tottakai helppoo ku mikä ja oon erittäin positiivisesti yllättyny että mun enkun opettaja puhuu äidinkielenään englantia eli siis erittäin hyvin. Mulla oli pikku jännitys sen suhteen että ranskalaiset ei osaa englantia. Mulla kävi kuitenki tuuri ja enkun tunnit on nyt mulle niitä taukoja ranskan kielestä ja ne on välillä tarpeen. Vaikka ymmärränki tosi hyvin ja puhunki koko ajan paremmin nii silti aivot käy ihan ylikierroksilla jatkuvasti. Huomaan sen esim siitä että oon iltasin tosi väsyny. Mutta pikkuhiljaa rupee helpottuun. Huomaan nytkin päivä päivältä edistystä ihan hirveesti. Se on huippua huomata ite.

Mä oon ottanu sen asenteen että vaikka on välillä vaikeeta, tää on todellakin sen arvosta. Tää on mun unelma ja siihen unelmaan sisältyy myös ongelmanratkaisun harjoittaminen ja pettymyksiin tottuminen.
Ensimmäiset pari viikkoo on kulkenu pikakelauksella ja hirveesti asioita tapahtuu koko ajan. Viihdyn tosi hyvin ja oon ehdottomasti sitä mieltä että tää oli hyvä päätös. Koulupäivät on pitkiä ja huomenna kaheksaan kouluun joten bonne nuit!

Ranska tuntuu kotimaalta

Janna, Ranska

Alussa elämää vaikeutti se, etten osannut vielä puhua kovinkaan hyvin. Muistan vieläkin ensimmäisen illallisen perheeni kanssa. Istuin pöydässä ja kuuntelin äimistyneenä heidän keskusteluaan, koska en ymmärtänyt siitä sanaakaan. Suomessa olin ollut kohtalaisen hyvä ranskanopiskelija, ja kymmenen vuoden kielenopintojen jälkeen minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt ymmärtää jotakin, mutta päässä löi tyhjää.

Alussa, kun kaikki oli uutta, ihmettelin, miten ikinä voisin tottua kaikkeen. Kuljin vaihtarikuplassani hämmästellen kaikkea – vähän niin kuin olisin ollut jossakin erikoisessa unessa. Vähitellen – sekä kielen että kulttuurin tuntemukseni parantuessa – olen päässyt sisälle ranskalaiseen elämäntapaan ja sulautunut joukkoon. Paikallisten ystävieni mielestä olen jo ranskalainen siinä missä hekin. Pieni aksenttikaan ei haittaa !

Olen myös oppinut ottamaan virheet vähemmän vakavammin. Mokilta ei ole yksinkertaisesti ole voinut välttyä, koska sanakirjakaan ei aina opeta kaikkia kielen merkityksiä ja vaikka Suomi on melko eurooppalainen maa niin kuin Ranskakin, monet täkäläiset tavat tuntuivat aluksi omituisilta. Virheistä oppiminen on ollut todella rikastuttavaa olen samalla omaksunut paremman asenteen vastoinkäymisiin.

Vaihtovuoteeni on mahtanut yllättäviä ja välillä ärsyttäviäkin asioita, mutta niistä on aina selvinnyt positiivisella ja sinnikkäällä asenteella. Aluksi minua ihmetytti, miten erilainen Ranska oli Suomeen verrattuna ; esimerkiksi jokaviikkoiset, monta tuntia kestävät vierailut ystävien ja perheen luo olivat aluksi hiukan raskaita – etenkin kun niiltä palattiin viikonloppuisin yhdeltä yöllä ! Olin todella uupunut, mutta totuin pikku hiljaa.
 

Ikimuistoisimpia hetkiä ovat olleet monet aivan tavalliset arjen sattumukset. Kävelyretket kavereiden ja perheen kanssa, mielenkiintoiset oppitunnit ja kaikki uudet asiat jotka olen oppinut. Suurempia juttuja ovat olleet retket Deauvilleen, Pariisiin ja Normandian maihinnousun muistomerkille. Silti parhaimpina kokemuksina säilyvät niinkin pienet asiat kuin aurinkoiset iltapäivät kavereiden kanssa nurmikolla loikoillen.

Vaihtovuoden aikana tapaa uskomattoman paljon erilaisia ihmisiä ja näkee todella paljon uutta. Minusta tuntuu tavallaan kuin olisin aloittanut aivan uuden elämän. Siksi lähtö hiukan kauhistuttaa. Toisaalta olen saanut uuden näkökulman ja myös uuden kodin – voin aidosti sanoa, että Ranska tuntuu kotimaalta siinä missä Suomikin.