Onnellisena Belgiassa

Saara, Belgia

Salut!

Kaikki täällä on oikeastaan mennyt paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Mulla on paljon tekemistä, oon saanut koulusta kavereita ja perheen kanssa synkkaa. Nyt alkaa poistua se fiilis, että olisi lomalla. Väsymyskin on alkanut hellittää ja oon iloinen siitä, että pystyn vihdoin avaamaan suuni ja puhumaan. Ei haittaa se vaikka tekisi virheitä tai se että ei ymmärretä täysin oikein. Yritän parhaani ja se on kaikista tärkeitä, ei se elämä aina niin vakavaa ole.

Arkeen alkaa tottua ja koulutehtävien määrä kasvaa. Tosin viime viikolla tein kemian läksyjä ja aiheet, joita he käsittelevät olen itse käynyt kolme vuotta sitten. Aikaa sekä vaivaa kouluhommiin todellakin menee, sillä sanakirja on ollut kovassa käytössä ja pläräämiseen kuluu helposti turhaa aikaa. Ajattelin tässä postauksessa kertoa hieman puhelimen kuvien ja pienien kollaasien avulla, sillä kameralle ei ole ollut yhtä paljon käyttöä kuin aivan alussa.

1. Nauttimista viimeisistä hellepäivistä / 2. Lenkkimaisemat / 3. Ehdottomasti mun lempipaikka täällä / 4. Kaupungissa käymässä koulun jälkeen

1. Mun tyyppillinen aamupala / 2. Ensimmäisien koulupäivien jälkeen oli päällä melko kova hämmennys / 3. Kunnon iltalukemista :DD / 4. Toinen tän perheen kahdesta koirasta, tykkään!

1. Täällä tykätään tosi paljon illallisen jälkeen syödä jälkiruuaksi jotain tosi makeaa (yleensä aina) / 2. Ranskalaiset on todella iso juttu ja niitä syödään kaikissa eri muodoissa / 3. Jälleen jälkiruokaa / 4. Oiskohan ollu kolmas kerta kun söin tolla viikolla ranskiksia...

1. Uudessa paikassa ruokakaupassa käyntikin tuntuu niin erilaiselta / 2. <3 / 3. Rakastan rauhallisia ja lämpimiä aamuja / 4. Kaikista jälkiruuista tähän mennessä paras!

1. Vaihdan aina bussia kaupungissa ja joskus aikavälit saattaa olla niinkin pitkiä, että on kiva vähän kävellä / 2. Taisi olla niitä päiviä kun olin koulussa 8 tuntia ja päälle tanssi, uni maistui / 3. Päätettiin yksi päivä lähteä junalla läheiseen kaupunkiin / 4. Bussit oli täynnä ja koulussa otsalta valui hiki, ei niin kiva

1. Halusin ostaa tän jo Suomessa, jee / 2. Koulussa ympyräkävelyä, en tiedä miks mutta kaikki tekee sitä / 3. Jos aikaa on jäänyt, oon soittanut tosi paljon / 4. <3

1. Olin mun luokkakavereiden ja parin muun kaverin kanssa fête de Walloniessa, Namur on Wallonian pääkaupunki joten käytiin katsomassa siellä ja oli pakko maistaa / 2. Koulussa meillä oli perjantaina descente de la Lesse, 21 kilometrin jälkeen oli kädet kipeät / 3. Suomi ja Ecuador / 4. Hostsiskon ihana tervetuliaislahja <3

​
Seuraavaan kertaan,
Saara

Miksi lähteä ranskankieliseen Belgiaan vaihtoon?

Sanni, Belgia

Siinä kysymys mihin kaikki belgialaiset haluavat minulta vastauksen ja ehkä se on ihan hyvä selittää vähän muullekin kansalle.

Jos totta puhutaan, ei Belgia minullekaan tullut heti mieleen kun vaihtoehtoja pohdin, vaan olin aika varma lähteväni Ranskaan tai jopa Sveitsiin, mutta Belgian lisäsin listaan hetken mielijohteesta ja sinnehän matkani johtikin. Siinä vaiheessa en tiennyt mitään Belgiasta, paitsi sen verran olin ottanut selvää, että yhdellä alueella puhutaan ranskaa ja toisella taas "flaamia". Se oli kuitenkin mahtavaa tulla sellaiseen maahan, josta ei ollut oikein mitään stereotypioita, mitään mietteitä, se oli kuin puhdas paperi, jota pääsee täyttämään. Ja täyteen se on tässä vuoden aikana tullutkin ja siitä tulin antamaan pienen kurkistuksen.

Belgiasta pitää tietää sen verran, että historiaa sillä on paljon, joka on vahvasti vaikuttanut siihen mitä se on tänäpäivänä: melkein kuin kaksi maata yhden sisällä. Kun matkustaa toiselle puolelle valtiota, tuntuu ihan kuin olisi astunut toiseen maahan, sillä kulttuuri, kieli, tavat ja ideologia muuttuu kokonaan. Ainoa asia mistä tietää olevansa edelleen Belgiassa on se, että ihmiset istuskelevat nauttimassa olutta ja/tai ranskalaisia majoneesilla.

Ruoka onkin sellainen asia, joka näyttää Belgiaa yhdistävän. Löytyy belgialaisia perunoita (ehkä tunnettu paremmin kuitenkin ranskalaisina...miksiköhän), suklaata, vohveleita, olutta, sekä simpukoita. Tuleville vaihtareille siis varoitus: turha luulla, että Belgiaan voi tulla laihtumaan!

Belgia on pieni maa, usein vähän huomaamaton, ajatellaan sen ehkä olleen vain kynnysmattona maailmansodille, mutta se on sitäkin rikkaampi kulturellisesti ja he ottavatkin helposti vastaan muun kulttuurin omaavia. Kaiken lisäksi, se on keskellä Eurooppaa, joten matkustusmahdollisuudet ovat käden ulottuvilla. Ylittämällä rajan pääsee Ranskaan, Luxembourgiin, Saksaan tai Hollantiin ja nopeastihan sitä hyppää vieläkin pidemmälle. Belgian sisälläkin löytyy kyllä upeita kaupunkeja, eivätkä ne ole kaukana, sillä Belgia päästä päähän on maksimissaan 280km!

Mutta se mikä on ranskalaisen Belgian keskellä on kuitenkin ne ihmiset. Ehkä heillä on usein taipumus sekavoittaa asioita kun tullaan organisoimiseen (ja varsinkin politiikkaan!) ja heihin voi olla vaikea saada syvää yhteyttä, mutta kun kunnolla pääsee niiden ihmisten keskuuteen ja heidän kulttuuriin sisälle, niin ei niistä enää irti päästäisi millään! He osaavat nauraa ja nauttia elämästä täysillä!

 

 

Aikainen joulu

Sanni, ranskankielinen Belgia

Kun Suomessa 6. joulukuuta juhlitaan itsenäisyyspäivää, täällä on vähän erilaisempi juhla. Kun Suomessa on Joulupukki, on Belgiassa St. Nicolas. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin Joulupukki muuten kuin, että hänellä on valkoinen parta, punaista vaatteissaan ja hän jakaa lahjoja kilteille lapsille.

5. joulukuuta lapset jättävät kenkänsä takan ääreen, jotain juotavaa St Nicolas:lle sekä porkkanan hänen aasilleen. Yön aikana St Nicolas saapuu aasinsa kyydillä ja tulee savupiipusta sisään palkiten kiltit lapset täyttäen heidän kenkänsä lahjoilla. Oikeastaan jo muutamia päiviä ennen virallista St Nicolas:n päivää, saattaa kenkiin ilmestyä pieniä tavaroita.

St Nicolas on siis samantyylinen hahmo kuin joulupukki, mutta tuo lahjansa kauan ennen joulua, tarkemmin ottaen Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joulunakin saataisi lahjoja. St Nicolas:lla on myös omanlainen tyylinsä, eikä hän yritä näytää turhan paljon serkultaan Joulupukilta, niin kuin monet muut kuten Santa Claus ;)

St. Nicolas käy myös vierailemassa kouluissa, yhdessä hänen ei-niin-ihanien kumppanien kanssa. Hänen seuranaan usein siis liikkuu mustiin pukeutunut hahmo nimeltään Père Fouettard, joka jakaa tuhmille lapsille hiiltä ja/tai pieksemisiä, silloin kun St Nicolas taas palkitsee kiltit lapset suklaalla, kekseillä ja appelsiineilla.

Meidänkin koulussa tämä tiimi kävi vierailemassa, vieraillen jokaisessa luokassa, vaatien toisia laulamaan ja toisia lupaamaan, että ovat kiltimpiä tulevaisuudessa. Kaikki kuitenkin saivat kasan herkkuja popsittavaksi. Se olikin ehkä ainoa piristys siihen, että Suomen itsenäisyyspäivänä, kun suomalaiset lomailevat, olin itse koulussa ja kaiken lisäksi tekemässä uskonnon koetta.

Vähän välitodistuksesta ja koulunkäynnistä

Sanni, ranskankielinen Belgia

Nyt lomalaisena käppäilen pitkin lehtien täyttämiä katuja, viettäen aikaa vähän itsekseen, ajattelematta mitään. Täällä meillä on vihdoin syysloma, joka oikeestaan perustuu pyhäinpäivään, jota täällä vietetään sinä virallisena päivänä, eli 1. marraskuuta, toisin kuin Suomessa, jossa se on tietääkseni aina lauantaina. Voin iloisesti sanoa, että loman vietto lähti hyvin käyntiin.

Pakkohan minun on myöntää, että välitodistuksessani sain ihan huippuarvosanat, joten kehuja satoi koko perjantain, sillä eihän kukaan voinut uskoa, että tyttö joka ei kunnolla edes osaa puhua ranskaa, pystyisi saamaan tuollaisen keskiarvon. En kuitenkaan olisi pystynyt tuollaiseen temppuun ilman luokkalaisteni tyttöjen apua! He nimittäin ottivat minua reippaasti mukaan projekteihin, auttoivat minua ymmärtämään tehtävänantoja ja ennen kaikkea, heillä oli rutkasti kärsivällisyyttä minun ranskantaitojeni kanssa! Opettajatkin ovat olleet avualiaita ja ymmärtäväisiä ja ehkä laskeskelleet vaihtaritytön pisteitä vähän eri tavalla, mutta joka tapauksessa olen vain tosi kiitollinen ja iloinen.

Täällä pisteytys menee siis niin, että jokaisesta aineesta annetaan pisteet 0-20, ja puolikkaatkin otetaan mukaan. Pitää saada  vähintään 10, että suoriutuu aineesta. Kaikkien aineiden keskiarvo mitataan kuitenkin prosenteissa, joten pitää saada se yli 50%, että pääsee kouluvuodestaan läpi. Täällä on myös paljon yleisempää joutua uusimaan vuotensa kuin Suomessa. Koulustamme voi löytää useammankin, jotka ovat joutuneet uusimaan vuotensa jopa pariin otteeseen. Sen voisin myös sanoa, että Suomessa jaetaan niitä täysiä pisteitä paljon helpommin kuin täällä. Sen mitä olen ymmärtänyt, niin meidän luokkamme ns. "kympinoppilaat" saivat vähän päälle 80% keskiarvokseen, joten se ei tasapainotu ihan samalla tavalla kuin meidän systeemissä. Nämä olivat kuitenkin suuntaa antavat välitodistukset, sillä ensimmäiset ihan oikeat kokeet tulevat vasta joulun tuntumassa.

Moni ihmettelee miksi panostaisin koulussa, jos kerran joudun kotiin palattuani kuitenkin vetämään vastaavan kouluvuoden uudestaan. Monille vaihtareille koulumenestyshän on täysin yhdentekevä asia ja he laittavat koulutyöhön aika minimaalisen panoksen. Vaihtareiltahan ei voi olettaa, että he menestyisivät koulussa, sillä kielimuuri vaikeuttaa asioita ja täten monet piiloutuvat tämän taakse, ettei heidän tarvitse edes yrittää. Ainakin YFU:n ohjelmissa koulussa käynti on pakollista, koska sehän kuuluu paikallisen nuoren normaaliin elämään. Olemme siis koulussa päästäksemme tapaamaan ihmisiä, integroitumaan kouluyhteisöön, oppimaan kielestä, maasta ja sen kulttuurista yhä enemmän, eikä pointti ole koulumenestys.

Minun kohdallani päätavoite on ollut vain yksinkertaisesti ymmärtää mitä tunneilla puhutaan. Se oli aluksi enemmänkin vain ranskankielen oppimisen takia, halusin ymmärtää sen mitä opettajat sanoivat, eikä sillä ollut niin väliä ymmärsinkö käsiteltävät aiheet itsessään. Kaikki kävi puoliksi vahingossa, sillä aivoni prosessoivat asioita niin paljon, vertaillessaan lauseita ja sanoja suomen- ja englanninkieleen, joten jututhan jäävät päähän oikein hyvin. Tietysti on myös tunteja, joissa opettajan ääni on kuin tuutulaulu tai joissa termistö on liian monimutkaista tämän tytön pääkopalle, mutta yleisesti tämä periaate toimii oikein hyvin.

Olen suomalainen

Sanni, Belgia

Olen ymmärtänyt, että on turha huolehtia koko ajan siitä miltä näyttää, miten käyttäytyy, miten puhuu ranskaa, koska loppujenlopuksi minut tullaan aina tämän vuoden aikana esittelemään "suomalaisena". Minulla on täten kaikki oikeus olla erilainen kuin muut eikä tarkoitus olekaan, että sulautuisin vain massan sekaan. Erilaisuushan on vain hyvä juttu ja oma kulttuurinen identiteetti on vielä tärkeämpi. Loppujen lopuksi, suomalaisuuteni on enemmänkin etu ja sellainen juttu joka asettaa minut erilleen muista hyvällä tavalla ja täten sitä pitäisi vaalia.

On ihana kun voin sanoa kaverille "hyvää syntymäpäivää" toisin kuin se perus "bon anniversaire" mitä kaikki heittävät. On kiva kun törmään ihmisiin käytävillä ja he sanovat minulle "moi" eikä "salut" niinkuin kaikille muille. On mahtavaa, että voin shokeerata ihmisiä sillä kylmyyden ja lumen määrällä jota Suomessa kestän, tai sillä, että keskiyön aurinko ja polaariyö ovat olemassa maassani. On mahtavaa kuunnella belgialaisten yrittävän lukea muistiinpanoja mitä olen ottanut suomeksi ja nauravan yhdessä sen erikoisuudelle.

Kun matkustat, olet juuri se kuka olet. Kukaan ei tiedä sinusta mitään, he eivät ole kuulleet juoruja sinusta, he eivät tunne menneisyyttäsi ja täten eivät voi arvostella sinua sen takia. He tekevät päätelmänsä sen mukaan mitä sinä olet, mitä annat muiden ymmärtää sinusta silloin kun aloitat puhtaalta pöydältä. Voit kirjoittaa tarinasi juuri sellaisena kuin haluat sen kirjoittaa: omana itsenäsi. Täten se auttaa sinua myös löytämään sen oman itsesi ja ymmärtämään yhä enemmän siitä, kuka oikein olet.

Samalla kun opin toisesta kulttuurista, opin myös paljon omastani. Ennen tänne tuloa uskoin jo olevani Suomi-fani, mutta nyt se on tuntunut jo moninkertaistuvan. Suomalaisuuteni on niin suuri osa minua, mutta minun piti tulla Belgiaan asti nähdäkseni kokonaisuuden. Ihan kuin kamerassani olisi ollut koko ajan zoomi suurimmillaan, mutta nyt Belgiassa, ymmärsin loitontaa kuvaa. Matkailu avartaa.

Lehmiä ja peltoja ranskankielisessä Belgiassa

Sanni, ranskankielinen Belgia

Ei ole helppoa jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakse ja astua maahan, josta tuskin tietää mitään, keskelle kieltä, jota ei pysty puhumaan taikka ymmärtämään, ja asumaan perheeseen, jota ei tunne. Yhtäkkiä pääkaupunkiseutulainen tyttö asustaakin pienessä 5000 asukkaan kylässä, keskellä lehmiä ja peltoja.

Aluksi olin kuitenkin superinnoissani, ahmien kaikkea silmilläni, korvillani, nenälläni. Kaikki oli uutta ja jännittävää enkä saanut mistään tarpeekseni. Belgialaiset vohvelit, ranskalaiset (miksiköhän nimi ei ole belgialaiset?), suklaa, ihmiset ja goottilainen arkkitehtuuri häkellyttävät kerta toisensa jälkeen. Kommunikointi muiden kanssa oli kuitenkin hyvin vajaata, sillä aluksi en meinannut saada sanaakaan ranskaa sanotuksi, saatika sitten ymmärtänyt paljoa. Ihmiset täällä kuitenkin ovat erittäin huomaavaisia ja sosiaalisia, joten he käyttivät aikaa asioiden toistamiseen ja selittämiseen.

Täällä ranska ei olekaan ihan ”oikeata ranskaa”, ainakaan itse belgialaisten mukaan. Täällä Ardennien alueella, jossa minäkin asustelen, puhutaan omaa murretta, johon liittyy monia sanoja ja sanontoja, joita ei koskaan kuulisi ranskalaisen suusta. Välillä belgialaiset eivät edes itse tiedä miten joku asia sanottaisiin ”ranskan ranskalla”, joten tämän kanssa olen usein kadoksissa. Silloin kuitenkin kun on pakko puhua ranskaa jos haluaa vähääkään kommunikoida, koska kukaan ei puhu englantia (saatika sitten suomea), alkaa sitä pikkuhiljaa kehittymään ja nyt kuukauden jälkeen olen jo oppinut huimasti.

Kouluakin olen käynyt jo muutama viikkoa nyt ja se oli aikamoinen shokki. Koulusysteemi on hyvin erilainen kuin Suomessa ja varsinkin itse päädyin sellaiseen kouluun, joka eroaa huimasti siitä mihin olen Suomessa tottunut. Tunneilla ei ymmärrä paljoakaan, mutta koulussa silti istutaan joka päivä kahdeksasta neljään, paitsi keskiviikkoisin jolloin pääsee jo kahdeltatoista.

Kuukausi vietetty ranskankielisessä Belgiassa ja en voisi olla onnellisempi siitä, että polkuni johti tänne.

Lisää matkastani voi löytää osoitteesta www.dansmajeunesse.blogspot.fi