Vaihtokesään vauhtia Washingtonista

Kesämme stipendiaatteina alkoi kolmen päivän valmennuksella Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washington DC:ssä. Olin useaan kertaan saanut kuulla, että kaupungin tyypillisin sää oli "hot and humid" mutta vasta astuessani ulos lentokentältä keskipäivän kuumuuteen tajusin mistä meitä oli varoitettu matkalaukkua pakatessa.

Small talk -taidot koetuksella

Majoituimme Washingtonissa American Universityn tiloissa yhdessä Suomeen lähdössä olevien amerikkalaisten stipendiaattien kanssa, joiden seurassa vietimmekin melkein koko valmennuksen ajan. Vaikka amerikkalaisessa kulttuurissa ei ole minulle paljon uutta, oli amerikkalaisten stipendiaattien kanssa jutellessa small talk -taidot koetuksella. Jatkuvaan jutteluun tottui kuitenkin nopeasti ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen keskustelu alkoi jo sujua.

Monet suomalaiset kokevat englannin puhumisen epämiellyttäväksi, koska ovat epävarmoja suullisesta englannistaan. Se on kuitenkin turhaa, sillä kokemukseni mukaan se, että ylipäätään puhut englantia ja yrität rohkeasti, otetaan lämpimästi vastaan. Hyvin usein suomalaiset pistävät hiljaisuutensa kansallisuutensa piikkiin, mutta jos haluamme stereotypioille muutoksen, niin nyt olisi korkea aika jättää suomalaisuuden hokeminen ja sen sijaan kertoa suoraan, että on yksinkertaisesti luonteeltaan ujo.

Kansainvälisiä suhteita luomassa

Parasta Washingtonissa oli ehdottomasti samanikäisten amerikkalaisten tapaaminen. Jaoimme kokemuksiamme ja mielenkiinnonkohteitamme ja saimme huomata, ettemme ole niin erilaisia kuin ehkä oletamme. Varsinkin Suomessa, joka on globalisoitunut paljon, nuoret kuuntelevat samanlaista musiikkia ja katsovat samoja sarjoja kuin amerikkalaiset nuoret. Amerikkalaisten nuorten kanssa puhuminen on rennompaa ja uskon, että tulemme vielä juttelemaan ja ehkä tapaamaankin, vaikka sitten 20 vuoden päästä. Kansainväliset suhteet ovat elintärkeitä ja niiden luominen jo nuorena voi vaikuttaa tulevaisuudessa enemmän kuin uskommekaan.

Kaiken kaikkiaan Washingtonista jäi mieleen kuuman kostea ilmasto, amerikkalaisstipendiaatit, ympäristökeskustelut Suomen suurlähetystössä sekä monet nähtävyydet, joiden kiertämiseen varaisin seuraavalla kerralla enemmän aikaa.

Kannustan ehdottomasti kaikkia lähtemään ulkomaille hakemaan ikimuistoisia kokemuksia ja ystävyyssuhteita, sillä koskaan ei tiedä mistä voi jäädä paitsi. Jos ei muuta, niin ainakin oppii arvostamaan enemmän niitä asioita koti-Suomessa, jotka ovat hyvin.

Tea Kuivala
Young Ambassadors -stipendiaatti

Finland-US Young Ambassadors on Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittama stipendiohjelma. Ohjelman suomalaisena yhteistyökumppanina toimii Vaisala Oy. Ohjelman toteutuksesta vastaa vaihto-oppilas- ja kansainvälisyyskasvatusjärjestö Suomen Youth for Understanding ry (YFU). Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman stipendiaatit viettävät kesäisin kuusi viikkoa Yhdysvalloissa. Ohjelmaan valitaan vuosittain reilu kymmenen 16-17-vuotiasta suomalaisnuorta. Vaihdon aikana suomalaisnuoret tutustuvat vihreään teknologiaan ja kestävän kehityksen ratkaisuihin eri kohteissa sekä amerikkalaiseen kulttuuriin.

Unelmien kesä USA:ssa

Tänä aamuna tunnelma Helsinki-Vantaan lentokentällä oli samaan aikaan jännittynyt ja iloinen. 12 nuorta eri puolilta Suomea oli lähdössä viettämään unelmiensa kesää USA:ssa.

Nuoret ovat Young Ambassadors -stipendiaatteja, jotka tutustuvat kuuden viikon ajan ympäristöasioihin Coloradon osavaltiossa. Ohjelmaan kuuluu myös mielenkiintoinen vierailu Washington DC:hen. Kuten kaikki YFU:n vaihto-oppilaat, kesästipendiaatitkin saavat asua paikallisen isäntäperheen luona ja olla osa amerikkalaisen perheen arkea sekä juhlaa.

Young Ambassadors -kesästipendiohjelma on pyörinyt jo vuodesta 2011 lähtien Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittamana. YFU on vastannut ohjelman toteuttamisesta.

Haluaisitko sinä viettää kesän 2015 USA:ssa?

Jos olet haaveillut kesästä Yhdysvalloissa, nyt voit yhdistää kielitaidon kartuttamisen, kulttuurikylvyn ja ympäristöasiat. Saat kosketuksen kansainvälisyyteen sekä kipinöitä kohti tulevaisuuden urasuunnitelmia. Hakuaika kesästipendiohjelmaan päättyy jo 12.6.2014, joten hakemus kannattaa täyttää pikapuolin. Lisätietoja voit lukea YFU:n nettisivuilta.

Millaista on olla Young Ambassadors -stipendiaattina?

Näin kokemuksistaan kertovat kesän 2013 stipendiaatit.

“I did so much in the States it’s hard to remember everything. I wandered around the mountains with friends, ate lots of food, particularly ethnic, played sports, partied and enjoyed my time every bit. The environment, both natural and urban was very different from Finland. There was also differences among cities that were quite visible. Every day I saw, did and learnt something new and exciting. I want to go back to the States to see more of the country and its mind-blowing diversity. I was hoping to see diversity that I don’t usually see at home in Lapland. And that was certainly something I got. The amazing diversity was really something for a young adult who has lived all of his life in Lapland where diversity is almost none existent. In the US I got used to diversity and nowadays I don’t even notice some things I would have before this summer. For example when I see someone “different” I hardly take any notice.” Saku Rimali, Rovaniemi

“This exchange taught me a lot. I got a lot of information about environmental and energy issues in the US during our group visits twice a week and outside of those. I really liked the fact that we got to visit places ‘behind the scenes’. For example if you go to a zoo knowing how it runs and how things are done gives you a lot more perspective about the park rather than just watching the animals along other tourists. Or on the other hand while visiting Water world, one of the biggest parks in the US, it’s interesting getting to see how the wave machines work and after that going to the wave pool enjoying the waves yourself. These are just examples of the things I got to learn. The whole program was very well organized in general and exceeded my expectations”. Pirkka Sippola, Helsinki

“Our area coordinator in Boulder was this awesome woman who had organized visits to tens of cool places. They offered something to everyone. I learned a lot  about what kinds of things there are going on to study the opportunities to save our planet from global warming and other big deals. I was amazed.” Opri Kangas, Joensuu

“My YAP-summer was definitely the best summer of my life so far. It raised me as person, made me feel independent, taught me so many useful things and opened my eyes about different cultures. People on the other side of our planet are still the same people as we are, and even if I thought I was open to different things before this summer, I’m definitely more open now.” Emma Päkkilä, Jääli

“The whole exchange would’ve been nothing without all the awesome people I met and their influence. The program made me find completely new sides of myself and the others. Therefore, in addition to great memories, I feel like I’ve gained a lot of self-confidence and independence after those best six weeks of my life and I would definitely live them through again anytime.” Venla Venäläinen, Toivala

Älä harmittele käyttämättä jätettyä tilaisuutta, vaan hae Young Ambassadors -stipendiaatiksi. Kesä 2015 USA:ssa odottaa sinua! Näin haet stipendiä.

Ja mikä parasta, YFU:n kautta pääsee USA:an myös koko vuodeksi tai lukukaudeksi. Lue lisää vaihto-oppilaaksi lähtemisestä.

Mittasuhteet hukassa

Eve Käsnänen, USA
Young Ambassador -stipendiaatti

Kaikki on suhteellista. Kun matkustaa Amerikkaan, on aika kaivaa laskin esille, sillä muuten ei tiedä mistään perusasioista mitään. Kengän koko muuttuu 37:stä 6,5:een ja pituus vaihtuu senttimetreistä jalkoihin ja tuumiin. Lämpötilat pyörivät 90 asteessa ja matkat ovat maileja. Painokin kaksinkertaistuu matkan aikana tai ainakin siltä voi tuntua, kun mittayksikkönä ei olekaan tutut ja turvalliset kilogrammat. Suomalaiselle tekee tiukkaa pysyä mukana näissä aivan epäjärjestelmällisiltä tuntuvissa mitoissa.

Alkureissusta yritti aina muuttaa kaiken takaisin omiin mittayksiköihin, mutta ajan kuluessa se on alkanut tuntua täysin turhalta. Ensimmäisellä viikolla itse kukin varmasti mietti, miten paljon mikäkin mitta oli. Mitat ovat kuitenkin vain mittoja, eikä niitä desimaaleja ole niin tärkeää tietää. Riittää kun ajattelee, että 80 Fahrenheittia on lämmin, 14 000 feet on korkea ja kengänkoot selviää kokeilemalla. Jos puhelimessa on toiminto, jonka avulla voi muuttaa mittayksiköt toisiin, niin siitä toki on apua.

Suurin ongelma yksikkömuunnoksissa on kuitenkin raha! Menetpä minne tahansa euroalueen ulkopuolelle, täytyy valuuttaa verrata euroon. Heti kun sai dollareita käsiinsä, alkoi tuntua että se on vain leikkirahaa ja sitä voi käyttää miten haluaa. Onneksi suhde euroon menee niin päin, että dollari on vähemmän kuin euro, ei pala rahaa ihan niin helposti.

Erilaisuutta rahankäyttöön tuovat myös verot. Suomessa tavaroiden hintaan on jo etukäteen laskettu verot, mutta täällä ne lisätään vasta kassalla. Yhtä tuotetta ostaessa Suomessa olen ainakin itse tottunut kaivamaan tasarahan esille, jotta maksaminen olisi helpompaa. Se ei olekaan ihan niin helppoa tehdä täällä. Ikinä ei voi tarkalleen tietää, kuinka paljon jokin maksaa ennen kuin lätkäisee tuotteet kassalle. Hinnan muutos yhtä tuotetta ostaessa ei ole kovin suuri, mutta jos on vaikkapa ruokaostoksilla isäntäperheen kanssa, huomaa kuinka yllättäen kuitissa on parikymmentä dollaria enemmän kuin odotti.

Onneksi voi kuitenkin lohduttautua ajatuksella, ettei täällä ole yhtä kallista kuin Suomessa. Ja onhan se hienompaa sanoa, että on käynyt 14 000 jalan kuin 4 kilometrin korkeudessa. 14 000 jalkaa kuulostaa niin paljon korkeammalta!

Kulttuurien sulatusuunni

Kaisa Mikkola, USA
Young Ambassador -stipendiaatti

Olemme täällä Coloradossa päässeet tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Itse ainakin huomasin nopeasti, että ne eivät vastaa stereotypioita. Amerikkalainen kulttuuri on sekoitus kaukomaita ja paikallisuutta, uutta ja vanhaa, erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Täällä voi kokea yhdessä kaupungissa koko maailman.

Omat ensimmäiset viikkoni ovat ainakin olleet varsinainen maailmanympärimatka. Olen syönyt hondurasilaista ruokaa tadzikistanilaisella teehuoneella, saanut uusiseelantilaisen ystävän, vertaillut Suomen ja Sveitsin koulujärjestelmää sekä päässyt osallistumaan aitoon japanilaiseen teeseremoniaan ja syönyt parasta sushia ikinä. Englannin lisäksi olen yllättäen oppinut myös lisää saksaa ja japania.

Toivon, että olemme onnistuneet tuomaan tähän kulttuurien sulatusuuniin myös pienen palan Suomea!

Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman stipendiaatit kirjoittavat myös YFU:n blogiin. Stipendiaatit viettävät kuusi viikkoa Yhdysvalloissa. Ohjelmaan valitaan vuosittain reilu kymmenen 16-17-vuotiasta suomalaisnuorta. Vaihdon aikana suomalaisnuoret tutustuvat vihreään teknologiaan ja kestävän kehityksen ratkaisuihin eri kohteissa sekä amerikkalaiseen kulttuurin.

Finland-US Young Ambassadors on Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittama stipendiohjelma. Ohjelman suomalaisena yhteistyökumppanina toimii Vaisala Oy. Ohjelman toteutuksesta vastaa YFU.

Lue stipendiaattien blogia CIMOn Maailmalle.net-sivustolla:
http://maailmalle.net/kokemuksia_maailmalta/blogeja_maailmalta/young_ambassadors_-stipendiaattina_yhdysvalloissa

Nuoret suurlähettiläät Washingtonissa

Emma Päkkilä, USA
Young Ambassador -stipendiaatti

Saavuimme Washingtoniin keskiviikkona 5.6. iltapäivällä paikallista aikaa. Väsyneet matkalaiset joutuivat jonottamaan maahantuloselvityksessä noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen suuntasimme 4H Youth Conference Centeriin. Saimme ruokaa, ja valmennus alkoi heti. Olisin toivonut jotain rennompaa ensimmäiselle illalle, koska emme pystyneet juuri mihinkään toistakymmentä tuntia kestäneen matkan jälkeen.

Vuoden 2012 Young Ambassador -stipendiaatit. Kuva: Ulla Lange

Kurkistus amerikkalaiseen kulttuuriin

Tapasimme Suomeen kesävaihtoon menossa olleet nuoret samana iltana, ja nukuimme neljän hengen huoneissa järjestelyllä 2 amerikkalaista + 2 suomalaista. Käsitykseni amerikkalaisista alkoivat muuttua saman tien. Ensimmäiseksi huomasin, etteivät he ole niin erilaisia kuin me suomalaiset. Tavallisia nuoria, jotka käyttäytyvät tavallisesti ja joilla on tavalliset ajatukset, kuten meilläkin. Meistä ehti tulla jo parin päivän aikana ystäviä!

Enemmän erilainen asia oli ruoka. Rasvaa, rasvaa ja lisää rasvaa! Aamupalalla oli niin rasvaisia donitseja, ettei niitä voinut käsitellä paljain kasin. Pannukakut ja vaahterasiirappi olivat ihania, ja semmoiset friteeratut miniperunat, joiden nimeä en koskaan muista. Niissäkin oli enemmän rasvaa kuin sitä perunaa. En kyllä söisi sellaista aamupalaa joka aamu. Täällä Coloradossa syödään paljon terveellisemmin, jopa terveellisemmin kuin meillä kotona.

Päivä lähetystössä

Torstaina vietimme päivän Suomen suurlähetystössä. Siellä meinasi yksi ja toinen jet lagia poteva nukahdella, mikä oli vähän noloa. Suomen suurlähettiläs kertoi meille suurlähetystön toiminnasta. On hienoa, että Suomen suurlähetystö toimii ekologisesti, ja on saanut ensimmäisenä suurlähetystönä LEED-sertifikaatin (Leadership in Energy and Environmental Design). Se tarkoittaa, että rakennus on suunniteltu energiaa säästäväksi ja käyttää luontoa suojelevia ratkaisuja energiankulutuksessaan ja jätteiden käsittelyssä. Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö on erikoisen näköinen rakennus, ja sen suurista ikkunoista näkyy vihreä metsä. Taloa rakennettaessa kaadettiin vain kolme puuta!

Työskentelimme amerikkalaisten nuorten kanssa suurlähetystössä. Tutustutimme amerikkalaisia suomalaiseen musiikkiin ja pohdimme kulttuureidemme eroja ja stereotypioita. Yllättävän moni stereotypia ei pitänyt paikkansa.

Illalla siirryimme suurlähettilään residenssille, jossa oli tarjolla suomalaista ruokaa. Ruoka olisi saanut olla hieman yksinkertaisempaa, koska oli suomalaisena noloa myöntää, etten itsekään tiennyt mitä osa ruokalajeista oli.

Perjantaina katselimme Washingtonin nähtävyyksiä ja vietimme viimeiset hetkemme uusien ystäviemme kanssa ennen lähtöä lentokentälle, kohti Coloradoa.

Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman stipendiaatit kirjoittavat myös YFU:n blogiin. Stipendiaatit viettävät kuusi viikkoa Yhdysvalloissa. Ohjelmaan valitaan vuosittain reilu kymmenen 16-17-vuotiasta suomalaisnuorta. Vaihdon aikana suomalaisnuoret tutustuvat vihreään teknologiaan ja kestävän kehityksen ratkaisuihin eri kohteissa sekä amerikkalaiseen kulttuurin.

Finland-US Young Ambassadors on Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittama stipendiohjelma. Ohjelman suomalaisena yhteistyökumppanina toimii Vaisala Oy. Ohjelman toteutuksesta vastaa YFU.

Lue stipendiaattien blogia CIMOn Maailmalle.net-sivustolla:
http://maailmalle.net/kokemuksia_maailmalta/blogeja_maailmalta/young_ambassadors_-stipendiaattina_yhdysvalloissa.

“If time is money, baby - I ain’t paying!” - mietteitä ajan hinnasta

Jonotan ystävieni kanssa Elitch Gardens -huvipuiston hurjimpaan laitteeseen. Aurinko porottaa kirkkaana taivaalta Denverin iltapäivässä, ja olemme sekä hiestä että edellisen vesilaitteen kasteesta märkiä. Tuskastumisen tunteen tukahduttavat kuitenkin alleen kutkuttava innostus ja jännitys, sillä pitkä odotus tullaan palkitsemaan aivan pian – jonon pää häämöttää jo edessä! Kun edellämme on enää kaksi jonottajaa, tunnelma nousee kattoon: ”Finally it’s going to be our turn!”

Katosta on pitkä matka kellariin, mutta sen pituisen matkan tunnelma putoaa vaivatta, kun äkkiarvaamatta jonossa kiilaa ohitsemme joukko nuoria asiakkaita ranteessaan säihkyvän pinkki 60 dollarin VIP-ranneke. Laitevalvoja avaa VIP-asiakkaille portin laitteeseen tuotapikaa leveä hymy kasvoillaan. Me 30 dollarin asiakkaat saamme jäädä odottamaan vuoroamme edelleen. Katkeransuloinen haave VIP-rannekkeen ostamisesta seuraavalla huvipuistovierailulla syttyy mielessäni. Kunpa vain 60 dollaria ei kuulostaisi niin kirpaisevalta...

Sitä sanotaan, etta rahalla saa Jenkeissä mitä tahansa. Tämä stereotyyppinen, vain puolitotinen lausahdus tuntuu yllättävän todenmukaiselta, kun tuplahinnan maksamalla pääsee huvipuistossa ohittamaan usean kymmenen ihmisen jonon ja säästämään arvokasta huvitteluaikaa. Jenkeissä rahalla saa siis jopa aikaa.
Mihin meillä on kiire?

Juteltuani tapauksesta suomalaisten ystävieni kanssa he totesivat ilmiön olevan valitettava ja aina yleisempi myös Suomessa. Niin, juuri länsimaissa ajalla tuntuu olevan suuri arvo - niin suuri, että siitä ollaan valmiita maksamaan tuplahinta. Mihin meillä on kiire? Töihin, kouluun, kotiin, ulos, huvittelemaan, keräämään uusia elämyksia, elämään - kaikkialle... Haluamme tehdä kaiken tehokkaasti, jopa vapaa-ajallamme - jopa huvipuistossa. Aika, jonka säästämme ohittaessamme muut odottavat asiakkaat, on meille ilmeisesti tosiaankin usean kymmenen dollarin arvoinen. Tahdomme kokea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman pian. Elämykseen hetki sitten syntynyt tarve tyydytetään välittömästi, ja suunnitelmat toteutetaan tuotapikaa.

Elämämme rytmi on pikakelauksella, ja siten elämykset vilahtavat ohi hetkessä. Haalimme itsellemme aikaa ja olemme valmiita maksamaan siitä aivan järjetönta hintaa. Tätä aikaa emme kuitenkaan säästä myöhemmäksi tai talleta kasvamaan korkoa, vaan käytämme sen kaiken lopulta ainoastaan tehdäksemme enemmän ja elääksemme nopeasti. Eikö ajan ostamisessa ole kyse ahneuden huipentumasta? Eikö kenelläkään ole tarvetta ostaa aikaa pysähtymiseen?

Suomessa nopeutta ja välittömyyttä arvostava elämäntapa näkyy varmasti ilmiöissä, joihin en suomalaisena kiinnitä paljoakaan huomiota. Jenkeissä tämä elämäntapa taas tuntuu kärjistyvän selkeisiin yksityiskohtiin, jotka vaihto-oppilaana havaitsen erityisen herkästi. Siksi ilmiö vaikuttaa minusta erityiseti Yhdysvalloille tyypilliseltä... En vain yksinkertaisesti voi olla hämmästymättä, kun highwayllä Toll-tekstillä merkitty vasen kaista vetää paljon nopeammin, mutta host-isäni ei voi siirtyä sille. Toll-kaistan käyttämiseen tarvitaan nimittäin erikoislupa, jonka saa – kyllä vain – puhtaalla rahalla. Kaistalla luvatta ajamisesta seuraa pysäytys ja sakkoa, siis vähemmän aikaa ja vähemmän rahaa.

Seuraavana päivänä törmäämme vesipuistossa suomalaisten ystävieni kanssa täysin samaan ilmiöön: jonossa kiitävät ohitsemme iloisesti asiakkaat, jotka ovat maksaneet ylimääräiset 30 dollaria kokopäiväisestä, henkilökohtaisesta jättiuimarenkaasta. Normaalihintaisen lipun ostaneet joutuvat vuorottelemaan perusrenkailla ja siten odottamaan vuoroaan jättirengaslaitteisiin paljon kauemmin.
Amerikkalainen yhteiskunta suosii varakkaita

Kenellä on varaa nopeampaan palveluun ja ajan ostamiseen? Se, jolla on rahaa. Kuka joutuu kuluttamaan aikaa ja seurata vierestä, kun toinen asiakas kiilaa ohitse? Se, jolla ei ole rahaa. Ahneuden huipentuman lisäksi ilmiö on mielestäni varsinainen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon rappeuma! Ollaanko länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, siirtymässä takaisin jonkinlaiseen luokkayhteiskuntaan, jossa varakkaat syövät keskituloiset ja köyhät - nopeat syövät hitaat? Vai onko luokkayheiskunnasta koskaan edes siirrytty tätä pidemmälle? ”Heti kaikki mulle nyt” –ajatus näyttää olevan vain varakkaiden lausuttavissa. Suosiiko amerikkalainen yhteiskunta varakkaita todellakin näin näkyvästi?

Aiheesta voisi helposti jatkaa siirtymällä Yhdysvaltain sosiaalipolitiikkaan, terveydenhuoltojärjestelmään sekä niiden vaikeuksiin ja kehitykseen. Haluan kuitenkin ennen kaikkea tuoda esiin omia arkipäiväisiä kokemuksiani täällä Yhdysvalloissa ja hämmennystäni siitä, kuinka usein olen arjessani törmännyt ajan ostamiseen. Aihe on mietityttänyt minua paljon, ja olen päätynyt toistaiseksi siihen lopputulokseen, että yritän parhaani mukaan nauttia ajasta, joka minulle on annettu. En tahdo maksaa pikakelauksista ja välittömistä elämyksistä, vaikka ajatus tuntuukin aivan liian kutkuttavalta. En harmittele myöskään sitä, että aika täällä kuluu aivan liian nopeasti. Olen tässä ja nyt – Coloradossa, onnellisena kesävaihtarina!

Melissa on kemiöläinen stipendiaatti, joka viettää kesän 2011 Coloradossa Young Ambassador -ohjelmassa.