Perillä USA:ssa

Kia, USA

Hello!

Oon päässyt perille USA:han! Mun matka alkoi tiistai-aamuna neljän aikaan kun lähdettiin kentälle. Olo oli aika sekava, koska en oikein saanut unta yöllä ja kaikenlaiset ajatukset vaan risteili päässä. Kun heipat oli lentokentällä sanottu, kaikki vaihtarit suuntasivat kohti turvatarkastusta ja lähtöporttia, jolta ensimmäinen lento kohti Frankfurtia lähtisi kello 6.50.

Frankfurtin lentokentällä

Matkalla Chicagoon

Lennettiin siis yhdessä muiden vaihtareiden kanssa Frankfurtin kautta Chicagoon, josta kaikki lähtivät omiin suuntiinsa joko yksin tai parin muun kanssa. Chicagossa meidän apuna oli monta YFU:n vapaaehtoista, jotka saattoivat meidät omille lähtöporteillemme. Mun lento lähti Chicagosta noin kuusi tuntia edellisen laskeutumisen jälkeen, joten mulla oli aika paljon aikaa vaan odotella lähtöä. Mä myös lensin yksin Chicagosta Traverse Cityyn ja mun lento taisi olla viimeinen meistä vaihtareista. Mun lento oli myöhässä ja sen lähtöporttia vaihdettiin ainakin kolme kertaa (onneksi saman terminaalin sisällä). Chicagon lentokentällä ei ollut erityisemmin mitään kauppoja ja henkilökunta oli melko töykeää. Vessan ovenraosta näki melkein suoraan sisälle ja lentokenttä oli muutenkin aika synkkä.

Ensimmäiset näkymät Chicagosta ja USA:sta

Kun vihdoin pääsin koneeseen, mun paikalla istui joku, ja yritin jotenkin kiltisti pyytää häntä siirtymään niin, että pääsisin istumaan mun omalle paikalle. Tää tuntuu musta jälkikäteen vähän tyhmältä, sillä oisin vaan voinut ite istua jonnekkin muualle, kun paikkoja oli kuitenkin vapaana, eikä mun ois tarvinnut vastaanottaa niitä vihaisia katseita kaikilta muilta matkustajilta, kun pyytelin niitä siirtymään... Olin kuitenkin aika väsynyt aikaisemmasta matkustamisesta, joten menköön sen piikkiin.

Saavuin Traverse Cityyn jotenkin aivan outoon aikaan, ja aikaisemmin kuin tarkoitus, joten mun hostperhe ei ollut vielä ehtinyt paikalle kun olin jo kerännyt matkatavarani ja olin valmiina odottamassa heitä. Aluksi en saanut edes wi-fiä toimimaan, joten en saanut heihin edes yhteyttä. Onneksi Travese Cityn lentokenttä oli PALJON siistimpi, mukavampi, pienempi ja kauniimpi kuin Chicagon lentokenttä. Myöhemmin sain nähdä että koko Traverse City on todella kaunista aluetta. Siellä onkin lähin iso ostoskeskus Gaylordista, jossa asun, ja tullaan todennäköisesti käymään siellä vielä useasti tän vuoden aikana! Lentokentällä sain ensimmäistä kertaa huomata kuinka mukavaa väkeä täällä oikeasti on, koska kun istuin odottamassa hostperhettäni, mulle tuli juttelemaan sellainen iloinen nainen (joka oli töissä siellä lentokentällä), ja hän kertoi, että hänen tyttärensä oli juuri palannut vaihdosta Saksasta ja toivotti mut tervetulleeksi USA:han. Ihana!

Kun mun hostperhe saapui hakemaan mua, ne oli todella pahoillaan siitä, että ei ollu vastaanottamassa mua heti, mutta kyllä mä tiesin, ettei se ollut niiden vika. Olin muutenkin aika hyvällä tuulella, että olin vaan iloinen vihdoin tavatessani heidät. Lisää vain kokemuksia tähänkin vuoteen! Ainakin mun mielestä tää oli aika hauska tapa aloittaa vaihtovuosi.

Hostsisko Kenzie, minä ja Lukas

Parin päivän päästä haettiin mun saksalainen hostveli myös lentokentältä (hän lensi samalla lennolla kuin mä pari päivää aikaisemmin, tosin se ei tällä kertaa ollut niin paljoa myöhässä), ja päätettiin olla tällä kertaa ajoissa vastassa! :D Tällä kertaa lentokentällä oli todella paljon porukkaa ja myös toinen host perhe oli odottamassa omaa saksalaista vaihtariaan. Todella erilainen tilanne verrattuna mun saapumiseen parinkymmenen amerikkalaisen sotilaan kanssa tyhjälle lentokentälle kaksi päivää aikaisemmin! Toivotettiin Lukas tervetulleeksi kotiin, otettiin pari kuvaa ja suunnattiin kohti kotia.

Mulla on ollut todella mukava alku täällä, ja huomaan, että hostperhe tekee kaikkensa tehdäkseen meidän olon kotoisaksi. Kaikki tää vaatii vaan vähän totuttelua. Oon päässyt tutustumaan jo mun tulevaan tanssiperheeseen ja kaikki vaikuttavat tosi innostuneilta saadessaan mut ja Lukaksen mukaan tanssikuvioihin! Tietenkin mulla on vähän koti-ikävä, mutta se kuuluu asiaan ja uskon, että tuun nauttimaan mun vuodesta täällä todella paljon, ja tiedän mun suomiperheen odottavan mua kotona, kun palaan takaisin.

Kenzie, minä ja hostäiti Marti

Vaihtarivuoden plussat ja miinukset

Semi, USA




Youtubessa voit seurata Semin vlogia SeymarJrVlogs

Florida

Ikimuistoinen viikko takana, nimittäin just kotiuduin Floridasta tänää! Kuvia tuli otettua varmaa enemmän ku koko jenkeissä olon aikana. Joten tästä tulee varmaa pitkä postaus :D Eli 14pv ystävänpäivänä lähettii Ypsilannista bussilla kohti Floridaa YFU:n kanssa. Meitä oli ehkä sellaset 25. Matka Orlandoon oli sellaset mukavat 25h.. Onneks mulla oli tuttuja siellä, ja katottii leffoja ja koitettii nukkua :D Käytii disney worldissä, alligaattori safarilla(?), miamissa, sea worldissa ja universal studioilla.

Eka kokonaine päivä oltii siis disney worldissa, joka oli kyllä iha huippu paikka, kaikki oli tehty tosi hienosti ja paraati ja ilotulitukset oli tosi hienot. Toka päivänä ajettii Miamiin, ja mentiin airboat alligaattori ajelulle mutta ei kyllä nähnty yhtään alligaattoreja. Seuraavana päivänä mentii Miamiin holocoust memorial paikkaan jossa meille pidettiin tour, ja siellä oli eloonjääny puhumassa. Sen jälkee mentii south beachille ja shoppailtii kans siinä kadulla. Oli aika viileetä just noina kahtena päivänä ku oltii rannalla. Mutta sen rannan jälkee mentii paikkaan joka oli täynnä graffitteja! Aattelin jakaa tän postauken kahtia ku nii paljo kuvia ettei tuu liian pitkää :D

Millaista on vaihtarina Ohiossa USA:ssa?

Seuraa YFU-vaihtari Semin Vlogia, niin tiedät.

Amerikkalaisessa koulussa

Viivi, USA

wat wat wat wat WATKINS MILL

Ensimmäisestä koulu viikosta on nyt selvitty. Aloitin kouluni Watkins Mill High Schoolissa viime maanantaina. Koulussani on noin 2000 oppilasta, joka on siis noin kolme kertaa enemmän kuin Suomen lukiossani. Watkins Millissa on paljon eri etnisen taustan omaavia oppilaita; tummaihoisia, latinoja, aasialaisia, valkoisia....

Koulumme eläin on ahma ja värit ovat oranssi ja sininen. Koulun henki on jotain aivan muuta kun Suomessa, omaa koulua kannustetaan viimeiseen asti ja on täysin normaalia pukeutua koulun väreihin ihan tavallisena arkipäivänä.
Oppitunnit kestävät 46 minuuttia ja niiden välissä on 5 minuutin tauko. Tauon aikana ei ehdi tekemään muuta kuin kävelemään luokasta toiseen. Täällä on myös joka päivä sama lukujärjestys, ja kaikilla on aina koulua 7.25-14.10 eli täällä ei tunneta sanaa hyppytunti. Koska meidän koulussa kaikilla on luonas samaan aikaan, useimmat oppilaista syövät muualla kuin ruokalassa. Koulusta voi ostaa lounaan (pitsaa, ranskalaisia...), mutta suurinosa oppilaista tuo oman lounaan kouluun.





Koulun alku täällä on iso juttu. Kaikki kaupat olivatt täynnä erilaisia koulutarvikkeita, koristele lokerosi -krääsää, kaikkea mitä nyt vaan mieleen tulee! Monet myös ostivat kokonaan uuden asun ensimmäistä koulupäivää varten. Kouluun pukeutuminen eroaa paljon suomalaisesta. Ensimmäisenä päivänä monella oli todella kivat vaatteet päällä, mutta jo heti toisena päivänä lähes kaikilla oli löysät collarit ja huppari. Koulussani ei ole mitenkään hirveän tarkka pukeutumis koodi, ei liian lyhyitä shortseja/hametta ja topeissa tulisi olla noin 2 cm leveät olkaimet. Luokat ovat todella viileitä, joten vaikka ulkona onkin todella lämmin (30 astetta) niin koulussa sisällä täytyy olla pitkät housut ja paita.


Minä ja Marcus odottamassa koulubussia

Jokainen koulupäivä alkaa jo 7.25 eli aikasia aamuja on siis luvassa! Kuljen kouluun keltaisella koulubussilla, joka tulee noin 100 metrin päähän kotiovelta. Se hyvä puoli aikasissa aamuissa on, että koulu loppuu jo 14.10, jonka jälkeen mulla on field hockey harkat, (täällä treenataan myös lauantaisin, vaikka koulua ei olekkaan) yleensä noin 2,5 h. Viime viikolla meillä oli myös kaksi harjoitus ottelua

Toisin kuin Suomessa, täällä on vain kaksi jaksoa vuodessa. Jouluun asti mulla aineina on matikka, englanti, sosiologia, Modern urban world, kitara, kuoro ja Culinary essentials. Valitsin tahallani noita helpompia kursseja, koska matikassa ja enkussa on jo ihan tarpeeksi läksyjä, enkä Suomalaisessa lukiossa voi lukea esim. sosiologiaa. Voisin hieman kertoa lisää noista kursseista:

Matikka on todella helppoa, mulla on Algebra 2, jossa siis käysään funktioita yms. Tehtävät on lähinnä piirrä tämän funktion kuvaaja tyyppisiä...
Englannissa keskustellaan paljon ja viimeviikolla tehtiin mainos analyysejä. Meillä oli myös koe siitä, mitä on verbit, adjektiivit, substantiivit ja prepositiot.
Sosiologiassa keskustelemme kysymyksistä kuten miksi ihmiset menevät naimisiin, miksi ihmiset käyttäytyvät eritavalla eri seuroissa yms. Sosiologia on helppo ja todella kiva kurssi!
Moder urban world on kyseisen opettajan itse luoma kurssi. Tässäkin kurssissa vain keskustelemme, tosin aiheista, jotka ovat iso osa nyky maailmaa, kuten huumeet, rikokset, sodat, rahan jakautuminen kansojen välillä...
Kitara kurssilla opettelemme soittamaan kitaraa.... Mulla on kitara 2, joka siis on tarkoitettu oppilaille, jotka ovat aikaisemmin soittaneet, mutta olen ainoa koko kurssilta joka on ennen soittanut. Opettaja omien sanojensa mukaan otti kitaran käteensä ensimmäistä kertaa viime maanantaina. Mulle siis todella helppo kurssi. Ihmettelen vaan mitähän porukka siellä kitara 1 kurssilla opettelee, varmaan pelaa Guitar Heroa...
Naisten show kuoro on ihan uskomaton kurssi! Kävin koululla koe-esiintymässä kuoron johtajalle ennen kuin koulut alkoivat ja jostan kumman syystä pääsin naisten show kuoroon. Koko kurssi on kuin Gleestä, jos olette sitä joskus katsoneet. Kurssin huipentaa matka New Yorkkiin ensi keväänä; pääsemme katsomaan Broadway musikaalia ja shoppailemaan Times Squarella!
Culinary Essentials on sama kuin Suomen kotitalous. Kokkaamme kerran viikossa ja muina päivinä käymme läpi erityisruokavalioita yms.

Kaiken kaikkiaan koulu täällä on todella erilaista kuin Suomessa!

You have reached your destination

Susanna, USA

Täällä sitä sitten vihdoin ollaan! Austinin paahteesta kaikille terkkuja. Tää on nyt mun ensimmäinen kokonainen päivä täällä ilman matkustamista. Mun host-sisarukset on vielä Saksassa lomalla ja host-vanhemmat töissä, joten olen nyt ihan itsekseen renoutunut kotona. Tuntuu oudolta kutsua paikkaa jossa on ollut vasta 25 tuntia kodiksi, mutta siltä se tuntuu.



Kaikki täälläpäin maailmaa ovat niin mukavia ja ihania! Jopa minulle tuntemattomat ovat toivottaneet onnea vaihtariseikkailuun. Naapuritkin kävivät liiduilla kirjottamaan talon eteen Welcome to America Susanna! Hostit ovat ihan mahtavia ja oon tosi kiitollinen ja onnellinen, että sain juuri tämän perheen. He ostivat mulle ilmapalloja lentokentälle ja antoivat lahjaksi vielä kaulakorun, jossa on Texasin osavaltio ja hauskan paidan. Perheeseen kuuluu isä Bryan, äiti Pamela, sisko Audrey, veli Alex ja kaksi koiraa Ziggy ja Murfy. On sellainen tunne, etten voisi parempaa host-perhettä pyytääkkään.



Koulu mulla alkaa vasta 25.8 mutta mennään Audreyn ja Alexin kanssa valitsee mulle ens tiistaina kurssit. Koulussa on n. 3000 oppilasta, joka on Herykkiin verrattuna aivan valtava määrä. Pelottaa vähä kauanko menee siihen, että osaan itse suunnistaa koulussa...haha. Koulussa en ole vielä käynyt mutta Audrey lupautui antamaan mulle kierroksen koulusta kun mennään valitsee kurssit.



Ziggy vasemmalla ja Murfy oikealla

Tuliaiset

Julia, USA

Tein tän postauksen valmiiksi jo Suomessa, mutta en halunnut julkaista tätä ennen kun oon antanut tuliaiset hostperheelle. Luin aika paljon vinkkejä vaihtariblogeista mitä muut ovat vieneet ja mun mielestä ainakin valikoitui just sopivat tuliaiset ja perhekin vaikutti tykkäävän tosi paljon :)



Toin yhteensä kolme kirjaa, joista mun suosikki on "Tatu ja Patu This Is Finland". Meillä on kotona sama kirja suomeksi ja siinä on kaikkia hauskoja juttuja Suomesta ja varsinkin tytöt tykkäsi tosta tosi paljon. Toinen kirja jonka vein oli ihan perus tietokirja Suomesta "Finland It Works", mutta kuvia on paljon enemmän kuin tekstiä. Toi oli paras tietokirja jonka löysin, koska kuvat on hyvälaatuisia ja siinä kerrotaan tosi laajasti Suomesta ja kuvia on otettu ympäri Suomea. Kolmas kirja oli tommonen vihkomainen "Meet The Finns", jossa on kaikkia stereotyyppisiä juttuja suomalaisista.

Lisäksi annoin koko perheelle Pentikiltä poromukit. Ensin ajattelin ostaa muumimukit, mutta en osannut päättää millaiset veisin. Saaga-sarjan mukit on aika neutraalit, koska en myöskään tiennyt millanen maku mun hostperhellä on esim astioiden suhteen. Mulla ei kuitenkaan ole niistä kuvaa, koska ne oli jo paketoitu kaupassa valmiiksi.



Marimekon patalaput vein erityisesti hostäitiä ajatellen, koska hän tykkää tosi paljon ruuanlaitosta. Halusin viedä jotain Marimekkoa ja mun mielestä patalaput on tosi hyvät, koska niille ainakin tulee käyttöä ja toi unikkokuosi on myös ihan kivan näkönen. Mietin aika pitkään mustien ja punaisten välillä, mutta päädyin lopulta punaisiin. Oon jo monta kertaa nähnyt hostäidin laittamassa ruokaa noiden patalappujen kanssa :)



Tossa kuvassa näkyy molempien tyttöjen tuliaiset. Halusin antaa heille muiden juttujen lisäksi jotain mistä he varmasti tykkäävät ja kävin vähän ennen lähtöä ostamassa kaikkea pientä, mikä muistuttaa Suomesta.



Lisäksi vein paljon Fazerin suklaata ja karkkeja, jenkkipurkkaa ja vähän salmiakkia. Vaikka en ite niin paljon salmiakista välitä, niin halusin kuitenkin viedä sitä maistettavaksi! Ostin myös paketin marimekon servettejä ja Fazerin sinistä vaikka aluevalvojalle annettavaksi.

Herätys! Vaihto-oppilaaksi maailmalle.

Unelmien kesä USA:ssa

Tänä aamuna tunnelma Helsinki-Vantaan lentokentällä oli samaan aikaan jännittynyt ja iloinen. 12 nuorta eri puolilta Suomea oli lähdössä viettämään unelmiensa kesää USA:ssa.

Nuoret ovat Young Ambassadors -stipendiaatteja, jotka tutustuvat kuuden viikon ajan ympäristöasioihin Coloradon osavaltiossa. Ohjelmaan kuuluu myös mielenkiintoinen vierailu Washington DC:hen. Kuten kaikki YFU:n vaihto-oppilaat, kesästipendiaatitkin saavat asua paikallisen isäntäperheen luona ja olla osa amerikkalaisen perheen arkea sekä juhlaa.

Young Ambassadors -kesästipendiohjelma on pyörinyt jo vuodesta 2011 lähtien Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittamana. YFU on vastannut ohjelman toteuttamisesta.

Haluaisitko sinä viettää kesän 2015 USA:ssa?

Jos olet haaveillut kesästä Yhdysvalloissa, nyt voit yhdistää kielitaidon kartuttamisen, kulttuurikylvyn ja ympäristöasiat. Saat kosketuksen kansainvälisyyteen sekä kipinöitä kohti tulevaisuuden urasuunnitelmia. Hakuaika kesästipendiohjelmaan päättyy jo 12.6.2014, joten hakemus kannattaa täyttää pikapuolin. Lisätietoja voit lukea YFU:n nettisivuilta.

Millaista on olla Young Ambassadors -stipendiaattina?

Näin kokemuksistaan kertovat kesän 2013 stipendiaatit.

“I did so much in the States it’s hard to remember everything. I wandered around the mountains with friends, ate lots of food, particularly ethnic, played sports, partied and enjoyed my time every bit. The environment, both natural and urban was very different from Finland. There was also differences among cities that were quite visible. Every day I saw, did and learnt something new and exciting. I want to go back to the States to see more of the country and its mind-blowing diversity. I was hoping to see diversity that I don’t usually see at home in Lapland. And that was certainly something I got. The amazing diversity was really something for a young adult who has lived all of his life in Lapland where diversity is almost none existent. In the US I got used to diversity and nowadays I don’t even notice some things I would have before this summer. For example when I see someone “different” I hardly take any notice.” Saku Rimali, Rovaniemi

“This exchange taught me a lot. I got a lot of information about environmental and energy issues in the US during our group visits twice a week and outside of those. I really liked the fact that we got to visit places ‘behind the scenes’. For example if you go to a zoo knowing how it runs and how things are done gives you a lot more perspective about the park rather than just watching the animals along other tourists. Or on the other hand while visiting Water world, one of the biggest parks in the US, it’s interesting getting to see how the wave machines work and after that going to the wave pool enjoying the waves yourself. These are just examples of the things I got to learn. The whole program was very well organized in general and exceeded my expectations”. Pirkka Sippola, Helsinki

“Our area coordinator in Boulder was this awesome woman who had organized visits to tens of cool places. They offered something to everyone. I learned a lot  about what kinds of things there are going on to study the opportunities to save our planet from global warming and other big deals. I was amazed.” Opri Kangas, Joensuu

“My YAP-summer was definitely the best summer of my life so far. It raised me as person, made me feel independent, taught me so many useful things and opened my eyes about different cultures. People on the other side of our planet are still the same people as we are, and even if I thought I was open to different things before this summer, I’m definitely more open now.” Emma Päkkilä, Jääli

“The whole exchange would’ve been nothing without all the awesome people I met and their influence. The program made me find completely new sides of myself and the others. Therefore, in addition to great memories, I feel like I’ve gained a lot of self-confidence and independence after those best six weeks of my life and I would definitely live them through again anytime.” Venla Venäläinen, Toivala

Älä harmittele käyttämättä jätettyä tilaisuutta, vaan hae Young Ambassadors -stipendiaatiksi. Kesä 2015 USA:ssa odottaa sinua! Näin haet stipendiä.

Ja mikä parasta, YFU:n kautta pääsee USA:an myös koko vuodeksi tai lukukaudeksi. Lue lisää vaihto-oppilaaksi lähtemisestä.