Semi, USA
Youtubessa voit seurata Semin vlogia SeymarJrVlogs
Vaihto-oppilaiden blogeja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 13. huhtikuuta 2015
tiistai 24. syyskuuta 2013
Seitsemän vauhtiviikkoa Indianassa
Laura, USA
Voi kamala kun on vaikea alkaa tiivistämään mun alkuaikaa täällä Jenkeissä!! Oon ollut Indianassa, Yhdysvalloissa, jo melkein 7 viikkoa. Ei oo mitään turhaa puhetta, kun vanhat vaihtarit sanoi, että aika lentää, päivät vaan vilisee ohitse! Joka päivä tulee jotain uutta ja jännää eikä oo kyllä hetkeäkään tylsää!
6.8. koitti se päivä jolloin jätin hyvästit mun perheelle vuodeks ja suuntasin kohti suurta tuntematonta Amerikkaa. Olin pelänny sitä hetkee etukäteen niin paljon, mut kun sen aika koitti en ees itkeny, kaikki tapahtu niin konemaisesti ja en oikeen ajatellu mitään. Kai koko juttu ei tuntunu vielä todelliseslta mulle. No siitä kuitenkin selvittiin ja matkattiin about 30 muun vaihtarin kanssa Frankfurtin kautta Washington D.C:hen.
D.C:ssä vietettiin sitten yö hotellissa kuuden muun vaihtarin kanssa ja aamulla lähti lento kohti Indianapolisia ja kohti hostperheitä, jäiks! Huomasin kuitenkin nopeesti etta jännitys oli ihan turhaa. Ei varmaan oo eka kerta kun joku sanoo tän, mutta mulla on paras hostperhe ikinä!! Mun perheeseen kuuluu mom Amanda, dad Kevin, 6-vuotias Emma, 4-vuotias Jared, Salem-kissa ja Phoebe-koira. Niistä on tänä aikana muodostunu mulle oikea perhe! On hauska kun meilla on kaikkia omia juttuja eri perheenjäsenten kanssa. Esim dad ja mina seurataan doctor whota aina yhessä ja Jaredin kanssa meilla on oma lentokoneleikki :D On ihana kun voin kertoo momille ja dadille kaikkea ja he aina tukee mua ja saa mun olon paremmaks! Ollaan riidelty ja sovittu ja itketty ja naurettu, tuntuu etta tää kaikki on vaan lähentany meita perheenä :) Lokakuussa otetaan perhekuvat, jotka otetaan joka vuos ja ne haluu mut kuvaan, lisaks musta otetaan seniorpictures :)
Kirkko on tosi iso osa jenkkien elämää ja melkeen kaikki nuoret käy kirkossa. Hassua vaan tässä kaupungissa on lähemmäs sata kirkkoa, joten kaikki käy eri kirkossa, yhteistä on että uskonto on iso osa ihmisten elamää eikä se ole mitenkään outoa tai noloa, niinkun Suomessa saattaa välilla olla :) Täällä kirkko on vaan ihan eri kun Suomessa, tää on tällane sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Kaikki on ylpeitä omasta kirkostaan ja nuoret osallistuu viikottain kaikkiin kirkon tapahtumiin. Meiän perhe käy kirkossa joka sunnuntai kahdesti ja musta ainakin on upeeta olla osa yhteisöä. Oon saanu paljon kavereita, osallistunu moniin tapahtumiin, pelannu lazertagia, osallistunu haasteisiin, käyny hyviä keskusteluja ja nolannu itteni hauskasti koko mun ryhmän edessa haha :D ja meillä on kohta viikonloppuretkikin Kentuckyyn!
Oon saanu kokea jo vaikka mita jenkkiläistä! Eka baseballpeli, eka (American) football-peli, kaikki ruokapaikat, ostoskeskus ja kaikki kaupat, highschool, school spirit.. ja kohta Halloween! Ollaan jo käyty Halloween cityssä( jättimainen Halooweenkauppa) ettimässä kostyymia sitä varte. Täällä kaikki mun ikäsetkin pukeutuu, mä oon varmaan Liisa ihmemaassa :) Sitten on tietenkin Thanksgiving, jollon matkustetaan Michiganiin, jonne koko suku kokoontuu, ootan tätä myös innolla!!
Mun eka koulupäivä oli suoraan sanottuna kamala. En tiiä mikä meni vikaan, mutta en todellakaan toivo kellekään mulle samaa.Koulu oli kauheen iso ja olin ihan hukassa koko aika, mulla ei oo perheessä saman ikäsiä lapsia joten en tuntenu koulusta ketään.. Mut vaikeuksien kautta voittoon eiks niin ;) Mulla menee nyt tosi hyvin koulussa ja oon tavannu niin paljon ihmisiä ja saanu kavereita!! Täälä monilla nuorilla on työ, joten kavereiden kanssa hengataan yleensä viikonloppuisin. Ollaan käyty ostoskeskuksessa, hengattu altaalla, syöty ulkona, ajeltu autolla, harjoteltu cheereja, joukkueen kanssa pesty autoja ja hengattu jalkkispeleissä :D
Aineina koulussa mulla on anatomy, study hall, algebra 2, english 12( for seniors), gym aerobics, us government ja Spanish 1. Osa aineista on tosi rentoja ja asiat on tuttuja jo entuudestaan, mutta joihinkin aineisiin, kuten anatomiaan pitää kyllä panostaa! Jenkkikoulu on siitä eri, että arvosana rakentuu kotitehtävistä, muistiinpanoista, pistareista, pienistä testeistä (joita on usein!) ja kokeesta. Täällä meitä pidetään vielä ihan lapsina ja opet vahtii koko aika mitä teet, ihan eri kun Suomessa, siellä odotetaan etta huolehdit omista asioistasi ite.
Koulunkäynti on muutenki tosi erilaista. Opettajia kunnioitetaan ja heitä kutsutaan ms, mrs tai mr. On ihan normaalia, ettei oppilaat edes tiedä opejen etunimiä! Jos haluut lähtee tunnilta jonnekin, tartteet hall passin, eli sellasen lapun, mikä kertoo et sulla on oikeus kuleskella käytävillä, jos sulla ei oo sitä, joudut vaikeuksiin..
Melkeen kaikki kuuluu johonkin clubiin, kerhoon tai joukkueeseen. Ite liityin cheerleading-joukkueeseen. Oon tästä toosi ilonen, koska oon saanut paljon uusia kavereita. Aluks olin tosi hämmentyny kaikesta uudesta mitä tehtiin harkoissa. Rutiineja on jotain 60-70, hypyt oli hankalia ja miun venyvyys oli jotain tosi säälittävää.. Nyt yli kuukaus myöhemmin hypyt alkaa sujumaan, oon käyny kaikki rutiinit läpi ja miun spagaatti taipuu alemmas :) Mun oli tarkotus cheerata mun eka peli viime perjantaina ja, mut järkyttävä sademyrsky tuli tielle ja se peruttiin :/ Mut tänä perjantaina uus yritys :) Ja kun koriskausi alkaa mulla on peli melkeen joka päivä, joten kiirettä riittää haha :)
Tällä viikolla on homecomingviikko, joka on vähän erilainen kun perinteisesti. Joka päivälle on oma pukeutumisteema. Maanantai: colors (eri luokka-asteet eri värit, seniorit on punaisia), huomenna neon, keskiviikkona college-shirt, torstaina back to business ja perjantaina t-shirt&jeans-day (meiän koulussa on aika tiukka pukukoodi normisti, kauluspaita ja khakikousut). Perjantaina on sitten assembly päivällä, sellanen tapahtuma koulussa ja illalla toinen assembly, johon 5 tyttöä ja 5 poikaa pukeutuu juhlapukuihin (ehdokkaat homecoming king &queen) ja tietty homecoming football-peli. Ite pukeudun cheer-uniformuun, koska cheeraan pelaajille. Meiän koulussa ei oo tanssia ollenkaan vaan peli pelkästään.. Basketball-homecoming on sitten asia erikseen. Lisäks tietty prom keväällä! :) Ja koska oon senior osallistun valmistujaisseremoniaan ja pääsen heittelemään hattuja :)
Mun englanti on parantunu niiiin paljon! Mun ajattelu tapahtuu 80 % ajasta englanniks (mutta esim. nyt kun kirjotan suomeks niin ajattelen suomeks), en normisti aattele lauseita eka suomeks ja käännä sit enkuks, puhun vaan :D ja en käännä enää kaikkea koulussa oppimaa suomeks eka, vaan opettelen sen vaan enkuks. Aineiden kirjottaminen on vaan koko aika helpompaa ja helpompaa, ymmärtäminen helpompaa ja oikeestaan mulla ei oo mitään ongelmaa kielen kanssa! Välillä unohdan suomenkielisiä sanoja ja kun en oo vähään aikaan ollu yhteydessä Suomeen, mun suomi tuntuu ihan luonnottomalta ja sujautan englanninkielisiä sanoja joukkoon! Oon kylla tosi ylpeä mun edistymisesta :) Ja muutenkin oon paljon sosiaalisempi ja rohkeempi uusien ihmisten kanssa ja mun häpeäkynnys on niin paljon korkeempi. Jos teen jotain tyhmästi niin yleensä vaan nauran tai kohautan olkiani ja jatkan elämää. :)
Tulipa vähän maratoonikirjotus, mutta kuten sanoin on aika hankala tiivistää mun elämää yhteen postaukseen :D Terveisiä kaikille sinne Suomeen!! :)
Voi kamala kun on vaikea alkaa tiivistämään mun alkuaikaa täällä Jenkeissä!! Oon ollut Indianassa, Yhdysvalloissa, jo melkein 7 viikkoa. Ei oo mitään turhaa puhetta, kun vanhat vaihtarit sanoi, että aika lentää, päivät vaan vilisee ohitse! Joka päivä tulee jotain uutta ja jännää eikä oo kyllä hetkeäkään tylsää!
D.C:ssä vietettiin sitten yö hotellissa kuuden muun vaihtarin kanssa ja aamulla lähti lento kohti Indianapolisia ja kohti hostperheitä, jäiks! Huomasin kuitenkin nopeesti etta jännitys oli ihan turhaa. Ei varmaan oo eka kerta kun joku sanoo tän, mutta mulla on paras hostperhe ikinä!! Mun perheeseen kuuluu mom Amanda, dad Kevin, 6-vuotias Emma, 4-vuotias Jared, Salem-kissa ja Phoebe-koira. Niistä on tänä aikana muodostunu mulle oikea perhe! On hauska kun meilla on kaikkia omia juttuja eri perheenjäsenten kanssa. Esim dad ja mina seurataan doctor whota aina yhessä ja Jaredin kanssa meilla on oma lentokoneleikki :D On ihana kun voin kertoo momille ja dadille kaikkea ja he aina tukee mua ja saa mun olon paremmaks! Ollaan riidelty ja sovittu ja itketty ja naurettu, tuntuu etta tää kaikki on vaan lähentany meita perheenä :) Lokakuussa otetaan perhekuvat, jotka otetaan joka vuos ja ne haluu mut kuvaan, lisaks musta otetaan seniorpictures :)
Kirkko on tosi iso osa jenkkien elämää ja melkeen kaikki nuoret käy kirkossa. Hassua vaan tässä kaupungissa on lähemmäs sata kirkkoa, joten kaikki käy eri kirkossa, yhteistä on että uskonto on iso osa ihmisten elamää eikä se ole mitenkään outoa tai noloa, niinkun Suomessa saattaa välilla olla :) Täällä kirkko on vaan ihan eri kun Suomessa, tää on tällane sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia. Kaikki on ylpeitä omasta kirkostaan ja nuoret osallistuu viikottain kaikkiin kirkon tapahtumiin. Meiän perhe käy kirkossa joka sunnuntai kahdesti ja musta ainakin on upeeta olla osa yhteisöä. Oon saanu paljon kavereita, osallistunu moniin tapahtumiin, pelannu lazertagia, osallistunu haasteisiin, käyny hyviä keskusteluja ja nolannu itteni hauskasti koko mun ryhmän edessa haha :D ja meillä on kohta viikonloppuretkikin Kentuckyyn!
Oon saanu kokea jo vaikka mita jenkkiläistä! Eka baseballpeli, eka (American) football-peli, kaikki ruokapaikat, ostoskeskus ja kaikki kaupat, highschool, school spirit.. ja kohta Halloween! Ollaan jo käyty Halloween cityssä( jättimainen Halooweenkauppa) ettimässä kostyymia sitä varte. Täällä kaikki mun ikäsetkin pukeutuu, mä oon varmaan Liisa ihmemaassa :) Sitten on tietenkin Thanksgiving, jollon matkustetaan Michiganiin, jonne koko suku kokoontuu, ootan tätä myös innolla!!
Mun eka koulupäivä oli suoraan sanottuna kamala. En tiiä mikä meni vikaan, mutta en todellakaan toivo kellekään mulle samaa.Koulu oli kauheen iso ja olin ihan hukassa koko aika, mulla ei oo perheessä saman ikäsiä lapsia joten en tuntenu koulusta ketään.. Mut vaikeuksien kautta voittoon eiks niin ;) Mulla menee nyt tosi hyvin koulussa ja oon tavannu niin paljon ihmisiä ja saanu kavereita!! Täälä monilla nuorilla on työ, joten kavereiden kanssa hengataan yleensä viikonloppuisin. Ollaan käyty ostoskeskuksessa, hengattu altaalla, syöty ulkona, ajeltu autolla, harjoteltu cheereja, joukkueen kanssa pesty autoja ja hengattu jalkkispeleissä :D
Aineina koulussa mulla on anatomy, study hall, algebra 2, english 12( for seniors), gym aerobics, us government ja Spanish 1. Osa aineista on tosi rentoja ja asiat on tuttuja jo entuudestaan, mutta joihinkin aineisiin, kuten anatomiaan pitää kyllä panostaa! Jenkkikoulu on siitä eri, että arvosana rakentuu kotitehtävistä, muistiinpanoista, pistareista, pienistä testeistä (joita on usein!) ja kokeesta. Täällä meitä pidetään vielä ihan lapsina ja opet vahtii koko aika mitä teet, ihan eri kun Suomessa, siellä odotetaan etta huolehdit omista asioistasi ite.
Koulunkäynti on muutenki tosi erilaista. Opettajia kunnioitetaan ja heitä kutsutaan ms, mrs tai mr. On ihan normaalia, ettei oppilaat edes tiedä opejen etunimiä! Jos haluut lähtee tunnilta jonnekin, tartteet hall passin, eli sellasen lapun, mikä kertoo et sulla on oikeus kuleskella käytävillä, jos sulla ei oo sitä, joudut vaikeuksiin..
Melkeen kaikki kuuluu johonkin clubiin, kerhoon tai joukkueeseen. Ite liityin cheerleading-joukkueeseen. Oon tästä toosi ilonen, koska oon saanut paljon uusia kavereita. Aluks olin tosi hämmentyny kaikesta uudesta mitä tehtiin harkoissa. Rutiineja on jotain 60-70, hypyt oli hankalia ja miun venyvyys oli jotain tosi säälittävää.. Nyt yli kuukaus myöhemmin hypyt alkaa sujumaan, oon käyny kaikki rutiinit läpi ja miun spagaatti taipuu alemmas :) Mun oli tarkotus cheerata mun eka peli viime perjantaina ja, mut järkyttävä sademyrsky tuli tielle ja se peruttiin :/ Mut tänä perjantaina uus yritys :) Ja kun koriskausi alkaa mulla on peli melkeen joka päivä, joten kiirettä riittää haha :)
Tällä viikolla on homecomingviikko, joka on vähän erilainen kun perinteisesti. Joka päivälle on oma pukeutumisteema. Maanantai: colors (eri luokka-asteet eri värit, seniorit on punaisia), huomenna neon, keskiviikkona college-shirt, torstaina back to business ja perjantaina t-shirt&jeans-day (meiän koulussa on aika tiukka pukukoodi normisti, kauluspaita ja khakikousut). Perjantaina on sitten assembly päivällä, sellanen tapahtuma koulussa ja illalla toinen assembly, johon 5 tyttöä ja 5 poikaa pukeutuu juhlapukuihin (ehdokkaat homecoming king &queen) ja tietty homecoming football-peli. Ite pukeudun cheer-uniformuun, koska cheeraan pelaajille. Meiän koulussa ei oo tanssia ollenkaan vaan peli pelkästään.. Basketball-homecoming on sitten asia erikseen. Lisäks tietty prom keväällä! :) Ja koska oon senior osallistun valmistujaisseremoniaan ja pääsen heittelemään hattuja :)
Mun englanti on parantunu niiiin paljon! Mun ajattelu tapahtuu 80 % ajasta englanniks (mutta esim. nyt kun kirjotan suomeks niin ajattelen suomeks), en normisti aattele lauseita eka suomeks ja käännä sit enkuks, puhun vaan :D ja en käännä enää kaikkea koulussa oppimaa suomeks eka, vaan opettelen sen vaan enkuks. Aineiden kirjottaminen on vaan koko aika helpompaa ja helpompaa, ymmärtäminen helpompaa ja oikeestaan mulla ei oo mitään ongelmaa kielen kanssa! Välillä unohdan suomenkielisiä sanoja ja kun en oo vähään aikaan ollu yhteydessä Suomeen, mun suomi tuntuu ihan luonnottomalta ja sujautan englanninkielisiä sanoja joukkoon! Oon kylla tosi ylpeä mun edistymisesta :) Ja muutenkin oon paljon sosiaalisempi ja rohkeempi uusien ihmisten kanssa ja mun häpeäkynnys on niin paljon korkeempi. Jos teen jotain tyhmästi niin yleensä vaan nauran tai kohautan olkiani ja jatkan elämää. :)
Tulipa vähän maratoonikirjotus, mutta kuten sanoin on aika hankala tiivistää mun elämää yhteen postaukseen :D Terveisiä kaikille sinne Suomeen!! :)
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Teatterin harrastamisessa tärkeintä on hauskanpito
Emma, Saksa
Yksi rakkaimmistani harrastuksistani on teatteri, ja sen vuoksi aloitin sen täällä Saksassakin. Olen kahdessa eri teatterissa, toinen on pienempi harrastelijaryhmä jossa teemme paljon improharjoituksia, toinen on Gärtnerplatztheater Jugendgruppe, kaupunginteatterin nuorisoryhmä. Jugendgruppen kanssa teemme musikaalin, ja saamme opetusta teatterialan ammattilaisilta. Ryhmässämme on noin kolmekymmentä 13-20 -vuotiasta nuorta.
Teatterin harrastamisessa on vain hyviä puolia. Ensinnäkin se tukee kielen oppimisessa ja sieltä löytää takuuvarmasti uusia ystäviä. Teatterissa saa rohkeutta ja oppii ilmaisemaan itseään paremmin. Ennakkoluuloilla ei ole myöskään sijaa teatterimaailmassa. Ja tärkeintä: Spaß haben, hauskanpito.
Meillä on heinäkuun lopulla esitykset, ja osittain sen vuoksi olen pidentänyt vaihtovuottani kuukaudella. Olen jo valmiiksi todella innoissani, meillä tulee olemaan upeita tanssi- ja lauluesityksiä.
Jos mietit vielä, mitä tahtoisit harrastaa vaihtovuotenasi, voin lämpimästi suositella teatteria. Ollakko vai eikö olla? No todellakin!
Liebe Grüße aus München, Emma
Ps. Kuvat ovat Gärtnerplatztheaterin Jugendgruppesta!
Yksi rakkaimmistani harrastuksistani on teatteri, ja sen vuoksi aloitin sen täällä Saksassakin. Olen kahdessa eri teatterissa, toinen on pienempi harrastelijaryhmä jossa teemme paljon improharjoituksia, toinen on Gärtnerplatztheater Jugendgruppe, kaupunginteatterin nuorisoryhmä. Jugendgruppen kanssa teemme musikaalin, ja saamme opetusta teatterialan ammattilaisilta. Ryhmässämme on noin kolmekymmentä 13-20 -vuotiasta nuorta.
Teatterin harrastamisessa on vain hyviä puolia. Ensinnäkin se tukee kielen oppimisessa ja sieltä löytää takuuvarmasti uusia ystäviä. Teatterissa saa rohkeutta ja oppii ilmaisemaan itseään paremmin. Ennakkoluuloilla ei ole myöskään sijaa teatterimaailmassa. Ja tärkeintä: Spaß haben, hauskanpito.
Meillä on heinäkuun lopulla esitykset, ja osittain sen vuoksi olen pidentänyt vaihtovuottani kuukaudella. Olen jo valmiiksi todella innoissani, meillä tulee olemaan upeita tanssi- ja lauluesityksiä.
Jos mietit vielä, mitä tahtoisit harrastaa vaihtovuotenasi, voin lämpimästi suositella teatteria. Ollakko vai eikö olla? No todellakin!
Liebe Grüße aus München, Emma
Ps. Kuvat ovat Gärtnerplatztheaterin Jugendgruppesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)