Miksi suomalaiset ryhtyvät isäntäperheeksi?

Mikä saa suomalaisen perheen toivottamaan ulkomaisen vaihto-oppilaan tervetulleeksi kotiinsa? Poimimme YFU:n isäntäperhehakemuksista kolme suosituinta syytä isäntäperheeksi ryhtymiselle.

1. Kielitaidon parantaminen

Vaikka vaihto-oppilas ei olekaan kielenopettaja, etenkin alkuvaiheessa isäntäperheelle tarjoutuu hyvä mahdollisuus oman kielitaidon kohentamiseen. Englannin kieltä pääsee käyttämään, kun käydään yhdessä läpi arjen asioita. Meille itsestään selvät kodinkoneet, kulkureitit, lähiympäristön palvelut ja vaikkapa saunaetiketti vaativat paljon selittämistä. Monessa perheessä sanavarasto on kasvanut huimasti, kun vaihto-oppilas on merkinnyt kodin tavarat post it -lapuilla suomeksi ja samaan lappuun on kirjoitettu kyseinen sana myös englanniksi, saksaksi tai espanjaksi. Jos perheessä on pieniä lapsia, on hellyttävää nähdä, miten kuvakirjoja tavataan yhdessä vaihto-oppilaan kanssa.  Vaihto-oppilas tulee Suomeen oppimaan meidän kieltämme ja kulttuuriamme, joten on hyvä tiedostaa heti alussa, että hänen hommansa ei ole kielenopettajana toimiminen. Mutta kun isäntäperhe auttaa nuorta arjen askeleissa, suomalaisuuden hahmottamisessa ja kielen oppimisessa – siinä samalla oppii itsekin.

2. Kansainvälisyyttä omille lapsille

Kun perheessä asuu uruguaylainen, indonesialainen tai thaimaalainen nuori, se tuo kaukaisen maailman lähelle ihan konkreettisesti. Moni suomalainen perhe haluaakin tutustuttaa omat lapsensa vieraisiin kulttuureihin omassa kodissaan – toimimalla isäntäperheenä. Myös vähemmän eksoottisista maista, kuten Saksa, Ranska tai Liettua, avautuu aivan uusia ulottuvuuksia vaihto-oppilaan kanssa eläessä. Vaihto-oppilaasta ei välttämättä tule perheen omien lasten paras kaveri, mutta maailmankuva avartuu takuulla puolin ja toisin. Välillä käy niinkin, että perheen oma nuori ja vaihto-oppilas ovat kuin paita ja peppu vielä vuosienkin jälkeen. Kun vaihto-oppilas palaa kotimaahansa, vanhemmat usein huomaavat, miten paljon lasten vuorovaikutustaidot, suvaitsevaisuus ja arvomaailma ovat muuttuneet. Tämä on yksi parhaista lahjoista, jonka voi omille lapsilleen tarjota. YFU:n isäntäperheenä voi toimia myös perhe, jolla ei ole omia lapsia.

3. Uuden kulttuurin oppiminen

YFU:n isäntäperheitä yhdistää paitsi vieraanvaraisuus niin myös tietynlainen uteliaisuus. Monelle perheelle ei enää riitä, että matkustaa itse ulkomaille. He haluavat oppia tuntemaan paremmin esimerkiksi japanilaista kulttuuria ottamalla japanilaisen nuoren osaksi omaa arkeaan. Perhe on ehkä itse asunut ulkomailla ja saanut siitä kipinän kansainväliseen kanssakäymiseen. Tai perhe ei ole matkustanut maailmalla, mutta haluaa silti tutustua toiseen kulttuuriin. Vaihto-oppilaan kautta voi oppia uutta myös omasta kulttuuristaan. Isäntäperhe pääsee havainnoimaan Suomea ja suomalaisuutta ulkomaisen nuoren silmin. Aiemmin itsestään selvät asiat eivät enää olekaan niin itsestään selviä.

Tilaa maksuton tietopaketti isäntäperheeksi ryhtymisestä. 

Sisko tai veli maailmalta?

Mukavat YFU-vaihtarit ympäri maailman saapuvat Suomeen elokuussa. Etsimme heille isäntäperheitä ympäri Suomen - niin maalta kuin kaupungista. Sopisiko sinun perheeseesi ripaus kansainvälisyyttä? Voisiko naapuri, sukulainen tai koulukaverin perhe toimia isäntäperheenä, niin saisit ulkomaisen ystävän lähipiiriisi?

Etsimme perhettä mm. ranskalaiselle Sandralle, thaimaalaiselle Pinkylle, saksalaiselle Henriettelle, meksikolaiselle Ramonille ja itävaltalaiselle Moritzille.

Isäntäperheeksi voi ilmoittautua osoitteessa www.yfu.fi/isantaperheeksi

Miksi juuri Intiaan?

Timo, Intia

En muista olinko uhrannut vaihtovuodelle yhtään ajatusta, tai tiesinkö edes koko konseptista ennen kuin isoveljistäni nuorempi, joka itse vietti vuoden Ecuadorissa, puhui siitä. Siitä lähtien muistan kuitenkin haudutelleeni ideaa, hylännyt sen useasti ja kaivanut aina uudestaan esille. Lopullisen päätöksen muistan tehneeni ollessani Lapissa patikoidessa ystäväni kanssa. Siellä kohtasimme erään espoolaismiehen, joka kertoi itse miettineensä vaihtoon lähtöä ja katuneensa sitä, ettei koskaan niin tehnyt. "Enemmän sitä tulee katumaan, ettei lähde, kuin sitä, että lähtee." Siihen kiteytyy hyvin miksi lähdin vaihtoon. Lisäksi olen itse niin etuoikeutetussa asemassa, että äitini maksaa koko vaihtovuoden, jolloin tämä tilaisuus tulee todellakin käyttää.

No miksi Intia? Oikeastaan Intia ei ollut ratkaisu, joka oli ylivoimaisesti yli muiden. Sovelsin päätöksessäni eräänlaista eliminaatiojärjestelmää, jossa lähtökohta oli se, mihin en ainakaan lähde. Länsimaat lähtivät heti kättelyssä pois, liian tuttua ja turvallista. Etelä-Amerikka? Veljeni oli Ecuadorissa, itse voisin kokea jotain erilaista. Australiaan taas on miltei mahdotonta päästä vaikka haluaisikin, sillä se on kaikista suosituin kohde, eikä sinne päästetä vuosittain kuin muutama, nekin siten, että joku tulee Suomeen vastavuoroisesti.

Ensin päädyin valitsemaan ykkösvaihtoehdokseni Kiinan, mutta sen ratkaisi se, että olin sinne liian vanha. Suurin osahan vaihtareista lähtee lukion ensimmäisen vuoden jälkeen, eikä toisen kuten minä. Ikärajalla joissain maissa on kai jotain tekemistä koulutusjärjestelmien kanssa.

Lopulta päätin pistää ensimmäiseksi vaihtoehdoksi (joka yleensä aina toteutuu) Intian, sillä se olisi ainakin taatusti erilainen maa Suomeen verrattuna. Kun kerran lähdetään, niin lähdetään kunnolla. Varavalintoina olisi ollut Etelä-Korea, sekä Thaimaa. Ehkä Intiassa houkutteli myös sen massiiviseen väestöön mahtuvat erilaiset kulttuuriperinnöt. Lisäksi tuntui siltä, että pitäisi tietää jotain maasta, jossa joka seitsemäs maapallomme asukas elää.

Satun myös olemaan ensimmäinen vaihto-oppilas joka YFU:n kautta lähtee Suomesta Intiaan. Siinä mielessä minulla lienee jonkinlainen vastuu. En kuitenkaan anna sen millään tapaa häiritä asioita joita tänne kirjoitan, enkä lähde sensuroimaan kokemuksiani. Mikäli joku mahdollisesti tuleva vaihtari nyt kuitenkin lukee blogiani, voin sanoa, ettei Intia todellakaan ole huono vaihtoehto. Se on taatusti huomattavasti rankempi kuin moni muu vaihtoehto ja vaatii tietynlaista turnajaiskestävyyttä. Myös "kulttuurishokki", minkä käsitteen jokaikinen vaihtari tuntee liiankin hyvin, on Intiassa taatusti keskimääräistä pidempi. Itselläni meni reilut pari kuukautta hyvin kurjissa merkeissä ja olo kävi välillä aivan sietämättömäksi. Nyt elän kuitenkin sitä ihanaa aikaa, jolloin kaikki on asettautunut paikoilleen.

Todellisen sopeutumisen huomannee siinä, ettei enää ainoastaan siedä erilaisia asioita ja tapoja, vaan on oikeasti oppinut nauttimaan niistä. Myöskään ärsyttäviä sattumuksia ja inhoja tapauksia ei enää yhdistä vain yleiseen kurjuuteen kohdemaata syyttäen ja ala voivottelemaan "Miksi lähdinkään tänne?", vaan ne kärsitään aivan samoin tavoin kuin kotimaassaankin tekisi. Uskon jäljellä olevien viiden kuukauden menevän pääasiallisesti oikein rattoisissa merkeissä, kunnes koittaa se hetki kun jokaisen vaihtarin tavoin ihmettelen miten nopeasti vuosi kuluikaan.

Koulufestarit Japanissa: Kulttuurifestivaali

Katariina, Japani

 
Nyt pitäisi vissiin blogata bunkasaista, eli kulttuurifestarista? Tätä varten me tehtiin klubin t-paidat, luuhattiin kesäloma koululla, piirrettiin julisteita, siirrettiin tuoleja ja pöytiä, kastettiin kädet ja jalat maaliin ja käveltiin pitkin isoa paperia, askarreltiin moobiilihärpäkkeitä ja viritettiin ne naruilla kattoon, koottiin maalauksille kehyksiä, jaettiin halukkaille sukulaisille ja kavereille pääsylippuja...

Bunkasain ajaksi koko koulun ulkonäkö muuttuu aika roimasti. Käytävät ja luokat koristellaan, toi ekan kuvan jättikokoinen kukka hilattiin kattoon, ulos laitettiin julisteita... Toisin kuin muissa kouluissa, niin meillä ei ole niin että kukin luokka yhdessä tekisi oman teeman mukaisen huoneen (esim, kummitustalo, kahvila tms), vaan sen sijaan ne tehdään klubeittain. Yleisesti meidän bunkasaita pidetään aika hillittynä, tylsänäkin muihin kouluihin verrattuna (kummitustalokin on kielletty, koska on kuulemma vaarallinen. Taustalla huhujen mukaan joku ahdistelutapaus?) Mutta kyllä kaikki silti oli täysillä tekemässä.

Kuvisklubin huone oli perus näyttelytila, mihin lukukauden aikana tehdyt maalaukset, astiat ja parina vikana päivänä väännetyt moobiilihärpäkkeet asetettiin esille. En tajunnut ottaa mun omasta, hikeä ja turhaantumisen kyyneliä vaatineesta maalauksesta kuvaa, vaikka olin siihen lopulta jopa tyytyväinen.

Tein mä puolihuolimattomasti pari lautastakin (niinä kertoina kun maalaaminen tuntui turhauttavalta)

Iso koulu, joten bunkasaissakin oli hirveästi kaikkea. Bändiklubit veti livekeikkoja yläkerrassa, kuoroklubi ja torvisoittoklubi esiintyi, uintiklubi järjesti ilmapallon kalastusta, kirjastoklubilla myytiin kirjoja ja lehtiä pilkkahintaan, kokkausklubi myi keksejä (jotka ei olleet kovin hyviä), oli kaiken maailman kahvilaa, kemiaklubilla sai leikkiä kemistiä ja tehdä kerran syödyn purkan näköistä limaa, urheiluklubien harjoitusmatseja pääsi seuraamaan, tanssiklubin esitys oli loppuunmyyty, tietsikkaklubilla sai pelata miinaharavaa, ja teeseremonia klubilla tietty osallistua teeseremoniaan, eli juoda teetä ja syödä namia. Parhaiten jäi ehkä mieleen drama klubin tunnin pituinen huikea näytelmä, joka oli valo- ja ääniefektejä sekä taistelukohtauksia myöten tosi loppuunhiottu.

Vauvanhoito-klubin feikkivauvat oli melko creepyjä...

Kulttuurifestariin tietty kuuluu, että paikalle tulee runsaasti porukkaa muista kouluista. Vanhempia, sukulaisia, kavereita, randomeita etc. Mä olin kutsunut Okaasanin lisäksi pari vaihtarikaveria - Itävaltalaisen Tomin ja Sakasalaisen Lynin, jotka on pitkiä ja blondeja kummatkin. Olo oli vähän kuin henkivartijalla kun kierrätin mun kavereita ympäri koulua ja välillä tultiin ottamaan valokuvia, supatettiin ympärillä yms. Tyttökoululaiset ei pahemmin jätkien kanssa ole tekemisissä - eikä varsinkaan blondien sellaisten -, joten Tom oli hetkessä jakamattoman huomion kohde. Eipä se näyttänyt herraa haittaavan.

takahuoneessa mm. kuivattiin sukkia

Kello neljän jälkeen vierailijat ajettiin rauhanomaisesti ulos ja siirryttiin jonossa, koulun liikkasalin afterpartyihin. Järjestelyt ilmeisesti tökki hieman, koska jono oli koko ajan liikkeessä, muttei suinkaan kulkenut kohti salia vaan kiersi koulun pari kertaa viidennen kerroksen kautta takaisin alakertaan. Tulipahan liikuntaa. Mitä ne afterpartyt sitten piti sisällään niin:

Koulun miesopettajat muun muassa kiskoivat päälleen värikkäät hameet, tarttuivat mikkiin ja tanssivat pirteää tyttöpoppia esittävän, teini-idoliryhmä momocloverin biisejä. Taisi ne jotain AKBtäkin vetää välissä...

Opettajat esitti myös parodian Hana Yori Dangosta (suosittu Japanilainen teini-draanasarja) ja enkun ope veti balladin. Pari oppilastakin esiintyi, mm. tanssiklubin pomo ja varapomo tanssi kpopin tahtiin kunnon tanssiottelun.

Kun pippaloista oltiin päästy, oli edessä se väistämätön - eikä ihan helppo - siivous. Voitte vaan kuvitella miten paljon roskaa tuollaisesta tapahtumasta syntyy. Mä olin ulkosiivouksessa, eli en siivonnut meidän klubitiloja vaan lajittelin ulkona roskia palaviin ja ei palaviin, talloin muovipulloja ja irrottelin niistä etikettejä.

Kyllä roskien keräyksen lomassa ehtii posettaa

Kun siivousurakka saatiin päätökseen, kerättiin meidän klubi yhteen ja suunnattiin kohti yksityisiä bunkasain päättyjäisiä - mikä tarkoittaa hyvää ruokaa isolla porukalla. Ruokalajiksi oli valikoitunut Shabu Shabu, fondueta muistuttava lihaa ja kasviksia sisältävä ruokalaji. En tiedä miksi, mutta Japanilaiset on ihan hulluina siihen lihaan, vaikka mustane sienet, tofu ja kasvikset oli ihan yhtä hyviä.

No sitä LIHAA

Tääkin on tällainen ruokalaji jossa ruoka tuodaan "raakana" pöytään ja kypsennetään kaikkien syöjien kanssa yhdessä. Keskellä pöytää siis pari isoa rautapataa johon lihat sun muut nakellaan ja kypsymisen mukaan syödään. Kyseessä oli kahden tunnin "syö niin paljon kuin haluat" systeemi, joten tyhjiä lihavateja ehti myös kertyä aikamoinen pino.