Elämäni vuosi Itävallassa

Elokuvaillat ystävien kanssa, naamiaisbileet, kokkausta perheen kanssa, uskomattomat laskettelureissut ja aptér ski ovat vain osa lukemattomista kokemuksistani seitsämän kuukauden aikana Itävalloissa. Kun elokuussa jännittyneenä, alahuuli rikki pureskeltuna, seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä, minulla ei ollut aavistustakaan mitä vaihto-oppilasvuoteni tulee sisältämään, ainoa tavoitteeni oli suoriutua koko vuosi kunnialla läpi.

Heti isäntäperheen tavattuani tunsin olevani osa perhettä, niin hyvin he minut ottivat vastaan. Isäntäperheeltäni olen oppinut paljon asioita, joita en koskaan olisi Suomessa voinut oppia. He ovat laajentaneet maailmankuvaani ja lisänneet itseluottamustani. Päinvastoin olen myös heille opettanut omasta maastani ja kulttuuristani tyypillisiä tapoja. Kodin ulkopuolelta olen myös saanut elämän ikäisiä ystäviä niin avoimista ja aina ystävällisistä paikallisista ihmisistä kuin myös maailman toiselta puolelta tulleista vaihto-oppilaista. Tiedän, että side näihin ihmisiin ei tule katkeamaan Suomeen paluunikaan jälkeen. Olen jakanut jo paljon kokemuksia näiden ihmisten kanssa ja tiedän, että sydämeni tulee olemaan aina puoliksi tässä maassa, tässä kodissa ja näiden ihmisten luona.

Muiden ihmisten lisäksi vaihtarivuosi on opettanut paljon minusta itsestäni. Se on antanut minulle rohkeutta ja vahvuutta, opettanut kärsivällisyyttä ja takonut uskoa itseeni.

Täällä keski-Euroopassa ovat lumet alkaneet jo sulamaan ja intohimoisinkin laskettelija on jo melkein laittanut laskettelusukset syrjään ensi vuotta varten. Kaduilla näkee jo ihmisiä ilman toppatakkia, ja minäkin, ikuinen vilukissa, rohkenen jo jättää talvitakin kotiin. Kevätväsymystä on liikkeellä, muttei kuitenkaan niin paljon, että jättäisimme tulevat vaahtobileet tai mitään muutakaan hauskaa väliin. Jokainen uusi päivä on päivä lähempänä vaihto-oppilasvuoteni loppua, mutta sitä en halua vielä murehtia. Haluan elää tätä hetkeä ja nauttia tästä sekunnista, tämä on minun elämäni vuosi.

Kira lähti Itävaltaan elokuussa 2010 ja palaa takaisin koti-Suomeen kesä-heinäkuussa 2011.

Elämää vuoristoradalla

Kun lauantaina 21.päivä elokuuta seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä 'I love YFU Finland' -paita päälläni olo oli kuin huvipuiston laitteessa, turvakaaret ovat juuri laskeutuneet ja laite lähtövalmiina. Silloin sitä miettii, mihin taas on itsensä laittanut. Kun ensimmäinen vatsanpohjaa kutkuttava alamäki on ohi, loppu onkin päätähuimaavan hauskaa.

Muistan, miten käteni tärisivät kun ensimmäistä kertaa tapasin perheeni. Olin hermostunut, enkä oikein tiennyt mitä puhua, kolmen vuoden saksan lukemisen jälkeen tuntui ettei mitään ollut jäänyt päähän.

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin, käteni eivät enää tärise. Olen kotitunut vihreiden vuorten keskelle ja perheeni on vienyt minua jos jonkun näköisiin kissanristiäisiin. Olen nähnyt ja kokenut näiden kahden viikon aikana mm. U2 konsertin, sukujuhlat ja Itävallan isoimman vesipuiston. Aktiiviteettejä on riittänyt, mutta päivä, joka saa hymyn huulille, tapahtui kotona sateisena tiistaina, kun koko perhe makoili sohvalla, katsoi telkkaria ja nauroi samoille asioille. Päässä pyöri vain ajatus: "Jesss mä todellakin kuulun tähän perheeseen!"

Vaikka elämä Itävallassa on lähtenyt hyvin käyntiin, kahden viikon aikana en ole välttynyt päivältä, jolloin halusin takaisin Suomeen-ja heti!Tunsin olevani niin yksin maailmalla, saksa ei tuntunut istuvan suuhun ollenkaan ja sukatkin olivat väärän väriset. Seuraavana päivänä aurinko paistoi taas vaihtarivuodelle.Tiedän, ettei tuo ensimmäinen harmaa päivä ollut vuoteni viimeinen. Suhtaudun siihen kuitenkin kevyesti, eihän Suomessakaan kaikki päivät niin ruusuisia ole.

Kouluni Itävallassa alkaa vasta parin viikon päästä, joten olen saanut nauttia pitkästä kesälomasta. Koulun alkua en vielä jännitä, mutta viimeisenä iltana ennen koulun alkua asia on varmasti toisin. Saapumisleirillä meille kerrottiin Itävallan koulusta ja sen tavoista, joten ihan tietämättömänä en ole koulutietäni Itävallassa aloittamassa.

Kira lähti Itävaltaan elokuussa 2010 ja palaa takaisin koti-Suomeen kesä-heinäkuussa 2011.