Täältä löytyy yks elämäänsä rakastava vaihtari, jonka hymy ei meinaa hyytyä, koska koko ajan on niin mahtava fiilis. Just nyt tuntuu siltä että tää vaihtoon lähteminen oli oikeesti mun elämän paras päätös ja en vois olla tyytyväisempi kaikkeen ! Parin viime vuoden aikana oon oppinu arvostaa onnellisuutta ihan uudella tavalla ja osaan nauttii siitä ja elää hetkesä. Totta kai kaikille tulee huonoja päiviä, mutta just nyt en jaksa miettiä niitä vaan haluun keskittyä nauttimaan tästä hetkestä ja hyvästä mielestä !
Mulla alko siis viime viikolla koulu, ja oon tutustunu ihan mahtaviin ihmisiin. Jännitin ihan hirveesti ekaa koulupäivää ja mun kädet suunnilleen tärisi ku yritin saada mun koulupuvun kauluspaidan nappeja kiinni aamulla. Kaikki meni kuitenki tosi hyvin ja mut otettiin tosi hyvin vastaan, kaikki oppilaat on tosi ystävällisiä ja on tosi kiinnostuneita uudesta vaihtarista ja haluu kuulla Suomesta. Varsinkin meiän ilmasto sekä koulutusjärjestelmä kiinnostaa tosi paljon ("siis teiän ei ihan oikeesti tarvii käyttää koulupukua tai istua lounaalla koulun parkkipaikalla ?")
Taisin aikasemmin jo mainita, että mun koulu täällä on ihan valtava. Uuden-Seelannin lukio kestää viis vuotta eli 2600 oppilasta on jakautunu vuosille 9-13 (ite oon year 12). Kaikki paitsi viimesen vuoden opiskelijat käyttää samanlaista koulupukua, eli voitte vaan kuvitella miten vaikeeta on yrittää tunnistaa joku tietty henkilö kaikkien vihreiden takkien ja ruutuhameiden seasta.. Koulupuvun lisäks koululla on aika paljon muitakin sääntöjä ulkonäön suhteen, pojat ei esim. saa kasvattaa partaa tai viiksiä, korvakorujen lisäksi ei saa olla muita lävistyksiä ja hiukset pitäis olla aina kiinni. Onneks ihan kaikista säännöistä ei olla ihan yhtä tarkkoja ...
Koulurakennus on ihan älyttömän monimutkanen, ja toivon että viidessä kuukaudessa ehin tottua siihen.. Koulu koostuu monesta blockista, joissa jokasessa on 4-8 luokkahuonetta plus ihan liian monta ovea eikä ikinä tiiä mille puolelle päätyy ku astuu ovesta ulos. Onneks ihmiset on oikeesti tosi ihania ja aina on joku kuka voi neuvoo miten pääsen mun seuraavalle tunnille. Uusi-Seelantilaisia ei turhaan sanota tosi ystävällisiks, se on oikeesti ihan totta! En oo ikinä tutustunu näin moneen näin ihanaan ihmiseen muutamassa päivässä. Ihan parissa päivässä tuli semmonen olo, että mulla on kavereita, ketkä ei oo vaan pelkkiä tuttuja keitä näkee koulussa, vaan ihan oikeita ystäviä. Mulle on kans sanottu että oon sopeutunu tosi hyvin meiän kouluun koska oon avoin ja hymyilen kaikille (oon kuulemma kaikkien mielestä kiva heh)
Mun pitää varmaan tehä vielä erillinen postaus koulusta, koska asiaa ois niin paljon. Loppuun laitan vielä vähän maisemakuvia, koska en vaan pääse yli iitä miten kaunista täällä on ! (ja sit ihmiset kysyy multa miks ihmeessä halusin tulla just Uuteen-Seelantiin ..)
Eilen mun host-siskon poikaystävän perhe tuli meille ja ennen dinneriä käytiin parin tunnin kävelyllä. Käveltiin about viis kilometriä meiän talolta ylämäkeen vuorelle, ja näkymät oli ihan mielettömiä!
