Berlin

Ella, Saksa

Heippa, voijuku, vietin mitä parhaimman viikon Berliinissä muiden vaihtareiden kanssa. On tässä tultu jo kotonakin viikko oltua, mutta nyt vasta sain "kirjoitablogi" innostuksen. Meillä oli siis YFU:n järkkäämä Mittelseminar, jossa käytiin läpi miten vaihtarivuosi on sujunut ja tietysti kierreltiin ympäri Berliiniä. Vaihtareita oli ympäri maailmaa, mm. Venezuela, Kiina, Ecuador, Belgia, Sveitsi ja Uruguay olivat edustettuina. JA SUOMESTA NELJÄ, hih. Muttajoo, tässä postauksessa luvassa hirmuisesti kuvia, nauttikaa!

Berliinin juna-asemalla treffattiin muiden vaihtareiden kanssa ja reissattiin vielä metrolla sekä ratikalla majapaikkaan, eikä eksytty! Ilta vietettiin yhdessä toisiimme tutustuen. Sunnuntai-aamuna lähdettiin kaupunkierrokselle bussilla, kolmen tunnin ajelun aikana ehti nähä yhtäsuntoista. Illemmalla meillä oli vielä semmosia pikkuryhmiä, joissa juteltiin, miten vaihtarivuosi on mennyt. Joka päivä oli siis näitä pikkuryhmäjuttuja, aina eri teemoja käsitellen.

Berliinissä oli meneillään Berlinale eli maailman suurimmat elokuvajuhlat. Kahteen kertaan käytiin siis myös leffailemassa, ihan järkyttävän kokosia leffateattereita! Molempien leffojen jälkeen seurattiin vielä tekijöiden haastatteluja. Toinen leffa oli espanjaksi ja toinen puolaksi, ja tekstitykset enkuksi. Bundestag, DDR-museo tuli myös nähtyä. Yhtenä päivänä meillä oli Stadtrallye, jolloin pikkuryhmissä suoritettiin erilaisia tehtäviä Berliinin keskustassa, mm. piti haastatella ihmisiä, istuttaa kukkia ja löytää synttärisankari, ja laulaa onnittelulaulu. Meiän joukkue tuli toiseksi, jeij!

Oltiin myös luistelamassa! Se on niin hassua, miten jotkut ei oo ikinä luistellut. Suomessa se on kuiteskin melkeinpä itsestäänselvyy, että kaikki osaa luistella. Oli kyllä hauskaa opettaa muille, miten luistellaan. Viimoisena iltana sainkin "paras luisteluope" kunniakirjan, hahah. Käytiin myös loppuviikosta leffamuseossa, jossa oli opastettu kierroskin. Loppuviikkoa kohden oli enemmän vapaa-aikaakin, mutta ei yksi viikko todellakaan riitä mihinkään! Pakko reissata vielä tulevaisuudessa uudestaankin.

Viimoisena iltana meillä oli vielä Oscar-gaala, joka me vaihtarit ohjaajille järkättii, onnistui älyttömän hyvin! Ohjelmassa oli mukana muunmuassa meiän suomalaisten teatteriesitys, joka oli kyllä parhaista parhain! Jaettiin myös tietysti ihkaoikeita oscareita. Noh, lauantaina sitten pitikin jo lähteä kotiin, voijestas sitä itkun määrää. Odotan niin kauhulla jo kesää, huhuh. Muttasiis, oli kyllä mitä parhain viikko.

Spirit Week

Oona, USA

Ajattelin kertoa viime viikosta, joka oli meidän koulun snowcoming-viikko eli spirit viikko. Jokaiselle päivälle oli oma pukeutumisteema, ja lähes joka ilta oli korispeli, johon oli myös oma pukeutumisteema. Viikon kruunasi pep rally, sekä winterfest korispeli ja tanssiaiset.

Pieni peruutus vielä ajassa taaksepäin. Ennen tätä viikkoa oli vielä ystävänpäivä perjantaina, ja koko koulu oli kyllä täynnä kaikenmaailman ällöpinkkisöpöilyä. Ihmisiä oli tilattu laulamaan toisille ihmisille luokkiin, ja keksejä ja suklaata tuli kaikkialta. Täällä se tuntui olevan suurempi juttu kuin Suomessa, mikä ei varmaan tullut yllätyksenä. Oon niin kiitollinen kaikista ystävistä täällä ja siellä rapakon toisella puolella!

Tällä viikolla meidän koulun pukeutumisteeman päivinä olivat seuraavat:

Maanantai - President day
Pukeudu kuten poliitikko tai presidentti. Monet olivat pukeutuneet jenkkiväreihin ja amerikanlippukuosiin, sekä vähän asiallisempiin vaatteisiin.

Tiistai - Why is this in my closet?
Ei ihan tullut otettua Suomesta mitään jäätävimpiä vaatteita, joten päätettiin futistyttöjen kanssa kaikki laittaa päälle pyjamat. Tässä tulikin pikku juonenkäänne, kun tiistaiaamuna ilmotettiin että oli snow day (part 8).

Keskiviikko - Nike/Adidas/Reebok day
Tänä päivänä sitten yhdistettiin tiistai ja keskiviikko, eli osa pukeutui hirveimpiin rätteihin joita kaapista löytyi, ja osa urheiluvaatteisiin. Itse heitin adidaksen tuulitakin päälle!

Torstai - Navy & White
Torstaina kaikki pukeutuivat koulun väreihin. Pukeuduin mun ihan super rakkaaseen Class of 2014 -huppariin.

Perjantai - Dress like a staff member
Kukaan mun opettajista ei pukeudu mitenkään kovin radikaalisti, joten pukeuduin ihan normaaliin asuun. Oli kyllä ihan älyttömän hauskaa kuinka jotkut oli panostaneet tähän. Anatomian tunnilla yks poika oli leikannut hiukset opettajan hiusmallin mukaan, pukeutui lähes täsmälleen samaan asuun ja sitten meni istumaan sinne open tuolille ja vastas puhelimeen kuten meidän opettaja hahaha.

Torstaina oli pep rally, jossa koulun henki oli ihan huipussaan. Freshmanit, sophomored, juniorit ja seniorit ovat kaikki omassa sektiossaan. Siellä mentiin kaikkia erilaisia kilpailuja luokkien välillä, hoilattiin koulun laulua niin että ääni lähti ja esiteltiin winterfest court, eli he joita äänestetään winterfest kuningattareksi ja kuninkaaksi. Myös meidän koulun opettajat heittivät ihan yllätys tanssiesityksen Macklemoren tahtiin. Tällaisissa hetkissä mukana oleminen saa aina niin onnelliseksi ja on kyllä sitä Amerikkaa parhaimmillaan.

Perjantaina illalla menin koulun korispeliin, jossa oli melkein koko koulu paikalla. Korispelaajat kävelivät kentälle vanhempiensa ja lemppariopettajien kanssa, ja winterfest prinssi, prinsessa, kuningas ja kuningatar julkistettiin. Olin niin super onnellinen kun mun yks parhaimmista ystävistä täällä, Jillian, valittiin prinsessaksi.
Peli oli niin jännittävä, ihan täydellinen peli snowcoming peliksi. Lopulta sitten hävittiin yhdellä pisteellä, mutta koulun joukkuetta jaksettiin kannattaa ihan loppuun asti. Sen jälkeen oli tanssiaiset, ne eivät olleet formal, joten kaikilla oli ihan tavalliset vaatteet päällä. Meidän koulun homecoming tanssiaiset olivat niin huonot, että olin päättänyt olla menemättä näihin, mutta sitten mut ylipuhuttiin mukaan. Oon kyllä tyytyväinen että menin, koska lopulta siellä oli kyllä tosi hauskaa. Kaikki vaihtarit varmaan ymmärtää mitä tarkotan, kun sanon että tanssityyli täällä on niin erilaista :D

Lopuksi on vielä pakko kertoa vähän futiskuulumisia! Me ollaan reenattu suoraan sanottuna ihan hulluna. Try outit futikseen ovat kolmen viikon päästä, ja siinä sitten määräytyy tuleva joukkue: Varsity (parempi edustusjoukkue) tai JV (junior varsity - ns. "huonompi joukkue" vaikka ei se huono ole). Mun tavoitteena on päästä varsityyn, vaikka tiedän, että kaudesta ei oo tulossa helppo ja reenit taitaa olla kolme tuntia joka päivä koulun jälkeen. Joka kerta kuitenkin reenatessa näitten tyttöjen kanssa tunnen, että oon kokemassa parhaita hetkiä täällä. Ollaan joukkueena niin tiivis, kaikki samanhenkisiä ja meillä on keskenään niin hauskaa. Jos tota reenimäärää pitäis tehdä yksin, niin en ikinä pystyisi. Se motivaation taso nousee niin paljon kun ollaan yhdessä.

Iki-ihana piip-testi juostiin 5 viikkoa sitten ja uudestaan tällä viikolla, ja mun fitness-taso oli noussut 2.5 tasoa. En kyllä ihmettele yhtään tolla reenimäärällä. Oon aivan tosi ylpeä itsestäni, enkä kyllä ollut ainoa jonka taso oli noussut huimasti. Lupaan kertoa teille sitten kaiken try outeista ja siitä että kumpaan joukkueeseen tieni vie.

Puolivuotias vaihtari Ranskassa

Paula, Ranska

Salut! Viimeksi kun kirjoitin tänne, olin ollut Ranskassa tasan neljä viikkoa. Viikot ovat vaihtuneet kuukausiksi nopeammin kuin koskaan ja nyt täällä on vietetty yli viisi kuukautta, yhtäkkiä oonkin siis puolivälissä vaihtoa. Host-äiti päivitteli, miten nopeasti aika on kulunut, ja itsekin oon sitä mieltä, vaikka tuleehan sitä seurailtua ajan kulumista ja myönnän että mietin kotiinpaluuta joka päivä. Ei silleen että hirveästi kaipaisin kotiin, tällä hetkellä Suomen elämä tuntuu aika kaukaiselta. Oon alkanut vähän pelätä kavereiden ja host-perheiden hyvästelyä (mulla tosiaan on kaksi, host-vanhemmat ovat eronneet) ja sitä hetkeä, kun en pakkaakaan matkalaukkua viikoksi vaan Suomeen paluuta varten. (Muutan viikoittain host-vanhemmalta toiselle samanikäisen host-siskon kanssa.)

Asustelen 40min junamatkan päässä kauniista Lyonista

Oon saanut jo viiden kuukauden aikana kokea kaikenlaista, etenkin henkistä kasvua. Suomen ja Ranskan elämiä verratessa kaikkeen on saanut uuden näkökulman. Tuntuu, että tunnen itseni paremmin ja että mun elämänasenne on nyt rennompi. Ranskalaisten kanssa kun on saanut tottua siihen, että ollaan aina vähän myöhässä tai että pyyntöä ei välttämättä muisteta jos ei itse muista muistuttaa. Arvostan myös Suomea ja omia läheisiä vieläkin enemmän. Ja vaikka tää voikin kuulostaa hassulta, niin suomalaiseen lukioon on ilo palata ensi syksynä..kaikki vaihdossa olleet varmasti ymmärtää mitä tarkoitan!

Joulun koti-ikävästä kyllä selviää!

Omien kokemusten ja sen perusteella mitä oon muiden vaihtareiden kanssa puhunut voin sanoa, ettei Ranska ole ihan helpoimmasta päästä kohdemaana, vaikka maalla on tietysti hyvätkin puolensa. Hyvän ruuan, kauniin kielen ja upeiden maisemien lisäksi oon saanut tottua siihen, että ranskalaiset ujostelevat ulkomaalaisia, koska eivät tunnetusti puhu hyvin muita kieliä kuin omaansa. Kun ei alussa itse puhu hyvää ranskaa, on siis vaikea ottaa kontaktia muihin. Luokkani on kuitenkin ottanut minut hyvin vastaan, ja olen saanut positiivisia kommentteja kielitaitoni kehityksestä. Välillä iskee pieni paniikki, kun tajuan että aikaa on koko ajan vähemmän ja vähemmän ja mun ranska on kuitenkin vielä aika kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan :D On tässä kuitenkin vielä aikaa. Kaiken kaikkiaan viiden kuukauden jälkeen voin sanoa, että olen todella tyytyväinen päätökseeni lähteä, vaikkei elämä täällä tunnukaan aina niin ihanalta. Oon tosi kiitollinen siitä, että mulla on mahdollisuus olla täällä ja elää ranskalaisittain. Suosittelen kaikille vaihtoon lähtemistä ja itsensä haastamista täysin uudella tavalla !

Nyt sitten vaihdon toinen puolisko on alkanut, elän tätä elämää joka tänne on rakentunut. Seuraaville kuukausille on suunnitteilla kaikenlaista ohjelmaa, aina Pariisista Alpeilla käyntiin asti. Mun loppuvaihtoa voi seurata täältä: http://passengerpaula.blogspot.fi/