Suomen ja Meksikon eroavaisuuksia

Sari, Meksiko

 

Kirjoitin tosiaan jo yhden samaa aihetta käsittelevän postauksen tuossa joitakin kuukausia sitten, mutta nyt päätin kasata hieman lisää näitä eroavaisuuksia kun niitä kuitenki löytyy. Ensimmäinen osa löytyy täältä. 

 

Vuodenajat eivät ole yhtä selkeitä kuin Suomessa. Ainakin tällä Monterreyssä pieniä eroja kuitenkin on, kesällä lämpötila huitelee siellä 35 asteen paremmalla puolella, ja näin talvella 10 astetta tai jopa vähemmän on aivan tavallista. Syksyllä vain jotkin puista pudottavat lehtensä, ja loput sitten kasvavat vihreinä ympäri vuoden. Muuten eroja ei juurikaan ikkunasta ulos katsomalla huomaa, tuo lämpötilan vaihtelu on se suurin ero vuodenaikojen välillä. Ja lisäksi ne vuodenajat voivat vaihdella vaikka parin päivän välein, esimerkiksi jouluna täällä tarkeni t-paidassa ja lämmintä oli suunnilleen 30 astetta, mutta sen jälkeen nyt muutamana päivänä on ollut "tosi kylmä", eli ehkä 10-15 astetta.

 

Pakko muuten mainita siitä, että jos minä täällä valitan palelevani, niin kaikki paikalliset ovat aivan ihmeissään! Minähän olen sieltä kylmyyden ja lumen keskeltä kotoisin, kyllähän tällaiseen pitäisi jo olla tottunut. Täällä ei vaan ole taidettu hoksata sitä, että siellä Suomessa pukeudun aina kahdeksaan kerrokseen vaatteita enkä vahingossakaan lähde ulos vain yksi ohut paita päällä.

Limeä ja tulisia mausteita laitetaan kaikkeen. Siis aivan kaikkeen. Muun muassa hedelmien päälle, kaljan ja muiden alkoholijuomien jukkoon, karkkeihin, jokaiseen mahdolliseen ruokaan ja oikeastaan ihan minne tahansa. Niitä myös syödään ihan sellaisenaan! 

 

Täällä kaikki asuvat omakotitaloissa. Toki niitä kerrostaloja ja niissä asuvia ihmisiäkin löytyy, mutta jopa tällaisessa viiden miljoonan asukkaan kaupungissa lähes jokainen asuu omakotitalossa. Ja täällä kengät pidetään aina sisällä jalassa, sitä pidetään todella röyhkeänä jos menet toisen kotiin ja heti ensimmäisenä viskaat kengät nurkkaan. Toki omassa kodissaan ihmiset tekevät miten itse tykkäävät, mutta yleensä jos vieraita tulee paikalle niin myös talon asukkaat laittavat kengät jalkaan.

Tortilloja syödään kaiken kanssa. Ennen tänne tuloa kuvittelin, että tacot ovat vain yksi niistä stereotypioista jotka eivät pidä paikkaansa, mutta olin väärässä. Tortilloja tarjotaan täällä oikeastaan joka ruuan kanssa, ja jokainen paikallinen myös tykkää niistä. (Tähän vielä tarkennus, tortilla on se lätyskä, ja kun sen sisälle laittaa täytettä niin se on taco.) 

 

Aikataulut eivät ole niin tarkkoja. Toki jos koulu alkaa seitsemältä niin silloin siellä pitää olla seitsemältä (paitsi että opettajat ovat lähes aina myöhässä), mutta kaikki ei aina ole niin tarkkaa. Jos sanotaan että lähtö on kymmenen minuutin päästä, niin siitä puolen tunnin kuluttua aletaankin vielä syömään ja oikeasti lähtöön kului yli tunti. Ja tämä on aivan tavallista kaikkien mielestä, eikä kukaan pidä sitä outona jos joku tulee paikalle hieman myöhässä.

Paikalliset eivät välitä metelistä. Täällä on ihan okei pitää bileitä joissa musiikki raikaa aamu neljään asti niin kovalla että se kuuluu toiselle puolelle kaupunkia, eikä kukaan koskaan valita. Suomessa joku varmasti soittaisi heti alkuunsa poliisit paikalle, mutta täällä se vaan on kaikille ihan okei. Myöskään jatkuvasti haukkuvat koirat, autojen varashälyttimet tai kamalaa meteliä pitävä roska-auto eivät tuota paikallisille harmaita hiuksia siinä missä minä menetän yöuneni.

Differences between Finland and Mexico

Emmi, Meksiko

Mun ensimmäiset kaksi viikkoa on pitkälti mennyt eroavaisuuksi bongaillessa. Lista varmaan jatkuisi loputtomiin mutta nämä ovat jääneet mieleen.

- Sisällä käytetään kenkiä, mihin en ole vielä yhtään tottunut
- Kaikkeen ruokaan laitetaan limeä ja chiliä, jopa pelkkiin leikattuihin kurkkuihin
- Vessapaperia ei laiteta pönttöön, vaan viereiseen roskikseen, tää tulee jo suht automaattisesti multa
- Isä on perheen pää, häneltä tarvitaan aina lopullinen lupa
- poskipusu annetaan tullessa ja lähtiessä
- Yritetään välttää sanaa ei tai en tiedä, jos kysyt neuvoa johonkin paikkaan ihmiseltä, et voi tietää, tietääkö ihminen oikeasti vai keksiikö hän sinulle ohjeet haluamaasi paikkaan
- Vaikka ulkona on +36 astetta, paikalliset kulkee farkuissa ja pitkähihaisessa, vieressä kulkee suomalainen shortsit ja toppi päällä. Kuka ei kuulu joukkoon?
- Elokuvissa tuolit keikkuu ja elokuviin otetaan mukaan isossa tarjottimessa popparia, limsaa, karkkia, pitsaa, leivonnaisia
- Suihkussa käydään paljon ja hygienia on tärkeää, mikä on ihan hyvä jos katsoo ulkoilman lämpötiloja, mutta kuitenkin ravintolan astiat voidaan pestä pihalla olevassa hökkelissä käsin
- Poliiseja näkee paljon katukuvassa
- Kaikki talot on aidattu lukittavalla teräsaidalla
- Usein ammutaan ilotulituksia, joka juhlapyhä tai vaikka ei olisi juhlakaan
- Puhelinnumero kirjoitetaan kaupan kassalla kuittiin, jos maksat kortilla. Myös henkkareita pitää välillä näyttää jos maksat kortilla
- Pieniä ruokakauppoja ja kojuja löytyy joka nurkasta. Yhtenä päivänä lähettiin kolme kertaa hakemaan ruokaa ja juomaa eri kojuista
- Ruoan kanssa juodaan aina limsaa, useimmiten cocacolaa. Mä haluan novelle vichyä!
- Limsat myydään 2-3 litran pulloissa
- Vesimelonit on metrin kokoisia
- Tacoja syödään aina, valitettavasti mä en ole ainakaan vielä rakastunut niihin päättömästi.
- Angry birds on iso juttu täällä, mutta ei tiedetä, että se on Suomesta
- Pikkuteillä on semmoset kohoumat varmaan joka kymmenes metri, ei kiva matkapahoinvoivalle
- Suht kalliissa yksityiskoulussa ei oikeesti opiskella hulluna vaan huudetaan ja jutellaan kavereiden kanssa. 50 minuutin oppitunnilla valittiin ryhmät esitelmään ja sen jälkeen ihmeteltiin miten jonkun kieli vääntyy noin ja peukalo kääntyy liikaa. Myös opettaja jätti joskus tulematta vallan tunnille.
- Ollaan yleensä koko päivä samassa luokassa ja on vain yksi 20 min tauko. Mutta ei tää loppujenlopuksi ole ihan kamalaa, jos koulu vain ei alkaisi jo klo 7.00.
- Koulussa tarvii maksaa vessapaperista ja kopioinnista, ei se ole kuin yhden peson eli noin 5 senttiä, mutta oikeasti, vessapaperista?
- Aina ollaan myöhässä.. Mun perhe on kyllä oikeestan vähän poikkeus tässä ja se on minä tai sisko, joka on aina myöhässä.
- Naisen kuuluu kävellä porteista, ovista jne sisään ensin ja muutenkin naisen pitäis kävellä jollakin puolella. Mulle ei ole ihan selvinnyt tää vielä ja mun kanssa käveleminen onkin yhtä hyörimistä.
- Pojat ja miehet myös usein tarjoaa ja se on aina tosi vaivaannuttavaa mulle.
- Salud eli terveydeksi huudetaan aina aivastaessa, luokassa kuuluu aina suuressa kuorossa 'salud', kun joku aivastaa.
- Usein ei tiedetä missä on Suomi vaikka tiedetään, että siellä on kylmä. Joku luuli, että Suomi on lähellä filippiinejä ja joku puhui Etelä-Euroopasta

Kahdeksan kuukautta Meksikossa

Aika on kulunut hurjan nopeasti, ja olen ollut taalla pian 8kk. Kuitenkin tuntuu, etta vasta tulin tanne, vaikka totuus onkin, etta siita on jo hieman aikaa ja 3kk paasta pitaisi jo palata Suomeen.

Alku oli tottakai hieman hankalaa. Kieli ja muut kulttuuri- ja tapaerot aiheuttivat hammennysta ja sopeutumista riitti suureen perheeseen, perheen erilaisiin arvoihin ja tapoihin, meksikolaiseen kulttuuriin seka muihin uusiin asioihin, joita kohtasin koko ajan lisaa. Voin sanoa suoraan, etta omaan hostperheeseeni paastyani, ensimmaisen viikon halusin vain itkea. Matkustimme perheen kanssa ensimmaisen yhteisen viikkomme ja hotellien vaihto alkoi vasyttaa, sen lisaksi, etta joka aamu heratessani kuulin vain vieraiden ihmisten puhuvan espanjaa. Olo oli niin yksinainen, en ymmartanyt mitaan enka halunnut avata aamulla silmiani, koska en halunnut kohdata todellisuutta, etta olin paattanyt lahtea Meksikoon vuodeksi vieraiden ihmisten pariin ja nyt todella olin siella. Toivoin tosissani kaiken olevan unta ja joka paiva noina ensimmaisina paivina jouduin elamaan ahdistuksissani ja yrittaa ymmartaa mita nama ihmiset minulle puhuivat.

Omaan Meksikon kotikaupunkiini ja kotiini paastyani tilanne helpotti, silla sain asettua kodiksi ja rauhoittua. Tutustuin lahes samanikaisen siskoni kavereihin ja vietin heidan kanssaan aikaa ennen kuin sain omia ystavia. Aloitimme myos siskoni kanssa salilla kaymisen, jossa tapasin yha uusia ihmisia. Koulu oli erilainen Suomen kouluun verrattuna: kaikilla oli uniformut, koulu oli pieni, sielta ei saanut poistua, koska ovet olivat lukossa ja muita minulle outoja saantoja loytyi... Kaikesta huolimatta pidin koulustani, ihmiset olivat mukavia ja uteliaita. Ensimmaiset viikot sain miettia kenen kysymykseen vastaan ensimmaisena. Luokkalaiset myos kutsuivat minut mukaan leffaan ja syomaan ja sain tutustuttua moniin uusiin ihmisiin. Kaikki ottivat minut todella hyvin mukaan. Koulussani on myos toinen vaihto-oppilas, Saksasta. Hanen kanssaan olen ystavystynyt mahdottoman hyvin, silla huonot hetket ovat ajaneet meidat yhteen: toisistamme olemme aina saaneet tukea, silla toinen vaihtari kylla ymmartaa.

Alun vaikeina aikoina kieli aiheutti vaikeuksia, koska kun en ymmartanyt mita ihmiset puhuivat, olo oli hyvin ulkopuolinen. Tunsin olevani yksin omien ajatuksieni kanssa. Perheen erilaiset tavat aiheuttivat mietintaa ja sopeutumista, mutta elamaa tarkkaillessa ja kyselemalla niistakin selviaa. Monet asiat ovat menneet taalla niin, ettei minulle ole suoraan sanottu kuinka tehda jotain, vaan minun on pitanyt itse tajuta. Elama kului vuoristoratamaisesti ja hyvaa paivaa seurasikin yhtakkia armottoman huono paiva, jolloin sain kayttaa kaiken energiani miettimiseen kuinka selvian loppuvuodesta. Yhtakkia mieliala taas parani ja kaikki nayttikin aurinkoiselta. Tottakai arsytysasioita loytyy vielakin, mutta niihin on jo tottunut: jokapaikasta loytyy asioita jotka eivat miellyta.

Vahitellen huomasin myös ymmartavani yha enemman espanjaa ja nyt voin jo sanoa pystyvani nauramaan tosissani ihmisten mukana, silla ymmarran mista kaikki puhuvat! Nyt 8kk jalkeen voin sanoa sopeutuneeni hyvin elamaan taalla toisella puolella palloa uusien ihmisten kanssa. Olen saanut muutamia aivan uskomattoman hyvia ystavia ja monia tuttavia. Olen saanut uuden suuren perheen seka siskoja ja ihanan tadin, joita minulla ei koskaan ole ollut. Perheeseeni taalla kuuluu siis vanhempien lisaksi viisi siskoa ja kahden isosiskon lapset ja puolisot. Nyt en voi uskoa, etta joulusta on jo kulunut lahes 3 kuukautta, silla aika joulun jalkeen on kulunut rehellisesti sanottuna juoksemalla ja aivan liian nopeasti! Joulun vietimme kotona perheen kesken, uutena vuotena matkustimme vanhempieni ja yhden siskoni kanssa USA:an tuttavien luokse. Tammikuussa meilla oli vaihto-oppilaille jarjestetty Meksikon kiertomatka, helmikuu kului aivan huomaamatta ja nyt eletaankin jo maaliskuun puolta valia. Jannitys lahdon lahenemisesta tuntuu ja kyyneleita on tullut jo vuodatettua.

Jos aikaa joulusta on 3 kuukautta, joka kului aivan huomaamatta parhainten ystavieni, muiden kavereiden, koulun ja perheeni kanssa, miten tuleekaan hujahtamaan viimeiset 3 kuukautta? Nyt aloitin myos uuden harrastuksen: kitaran soiton, joten paivat tosiaan kuluvat huomaamatta. Olen jo alkanut miettimaan kaytannon asioita, kuten tavaroiden pois lahettelyn aloittamista yms. Muuten en halua ajatella lahtoa, silla se tuntuu liian pelottavalta ajatukselta. Olen saanut kaikista normaaleista vaikeuksista huolimatta luotua itselleni elaman Meksikoon, luotua laheisia suhteita moniin ihmisiin, oppinut tuntemaan Meksikoa ja sen kulttuuria ja ehka ominut itsellenikin joitakin tapoja taalta, elanyt erilaista elamaa eri tavoilla ja luonut siita oman elamani. Enka millaan haluaisi hylata tata elamaa. Loytyy tasta elamastani taalla myos asioita, joista en pida, mutta loytyy myos niin hurjasti hyvia asioita, etten vain osaa ajatella taman elaman jattamista, Meksikon jattamista. Mutta onneksi on viela muutama kuukausi aikaa... :)

Kirjoittaja on lehmolainen Miia, joka lähti Meksikoon vaihto-oppilaaksi elokuussa 2009.