Sari, Meksiko
Kirjoitin tosiaan jo yhden samaa aihetta käsittelevän postauksen tuossa
joitakin kuukausia sitten, mutta nyt päätin kasata hieman lisää näitä
eroavaisuuksia kun niitä kuitenki löytyy. Ensimmäinen osa löytyy täältä.
Vuodenajat eivät ole yhtä selkeitä kuin Suomessa. Ainakin tällä
Monterreyssä pieniä eroja kuitenkin on, kesällä lämpötila huitelee
siellä 35 asteen paremmalla puolella, ja näin talvella 10 astetta tai
jopa vähemmän on aivan tavallista. Syksyllä vain jotkin puista
pudottavat lehtensä, ja loput sitten kasvavat vihreinä ympäri vuoden.
Muuten eroja ei juurikaan ikkunasta ulos katsomalla huomaa, tuo
lämpötilan vaihtelu on se suurin ero vuodenaikojen välillä. Ja lisäksi
ne vuodenajat voivat vaihdella vaikka parin päivän välein, esimerkiksi
jouluna täällä tarkeni t-paidassa ja lämmintä oli suunnilleen 30
astetta, mutta sen jälkeen nyt muutamana päivänä on ollut "tosi kylmä",
eli ehkä 10-15 astetta.
Pakko muuten mainita siitä, että jos minä täällä valitan palelevani,
niin kaikki paikalliset ovat aivan ihmeissään! Minähän olen sieltä
kylmyyden ja lumen keskeltä kotoisin, kyllähän tällaiseen pitäisi jo
olla tottunut. Täällä ei vaan ole taidettu hoksata sitä, että siellä
Suomessa pukeudun aina kahdeksaan kerrokseen vaatteita enkä
vahingossakaan lähde ulos vain yksi ohut paita päällä.
Limeä ja tulisia mausteita laitetaan kaikkeen. Siis aivan
kaikkeen. Muun muassa hedelmien päälle, kaljan ja muiden alkoholijuomien
jukkoon, karkkeihin, jokaiseen mahdolliseen ruokaan ja oikeastaan ihan
minne tahansa. Niitä myös syödään ihan sellaisenaan!
Täällä kaikki asuvat omakotitaloissa. Toki niitä kerrostaloja ja
niissä asuvia ihmisiäkin löytyy, mutta jopa tällaisessa viiden miljoonan
asukkaan kaupungissa lähes jokainen asuu omakotitalossa. Ja täällä
kengät pidetään aina sisällä jalassa, sitä pidetään todella röyhkeänä
jos menet toisen kotiin ja heti ensimmäisenä viskaat kengät nurkkaan.
Toki omassa kodissaan ihmiset tekevät miten itse tykkäävät, mutta
yleensä jos vieraita tulee paikalle niin myös talon asukkaat laittavat
kengät jalkaan.
Tortilloja syödään kaiken kanssa. Ennen tänne tuloa kuvittelin,
että tacot ovat vain yksi niistä stereotypioista jotka eivät pidä
paikkaansa, mutta olin väärässä. Tortilloja tarjotaan täällä oikeastaan
joka ruuan kanssa, ja jokainen paikallinen myös tykkää niistä. (Tähän
vielä tarkennus, tortilla on se lätyskä, ja kun sen sisälle laittaa
täytettä niin se on taco.)
Aikataulut eivät ole niin tarkkoja. Toki jos koulu alkaa
seitsemältä niin silloin siellä pitää olla seitsemältä (paitsi että
opettajat ovat lähes aina myöhässä), mutta kaikki ei aina ole niin
tarkkaa. Jos sanotaan että lähtö on kymmenen minuutin päästä, niin siitä
puolen tunnin kuluttua aletaankin vielä syömään ja oikeasti lähtöön
kului yli tunti. Ja tämä on aivan tavallista kaikkien mielestä, eikä
kukaan pidä sitä outona jos joku tulee paikalle hieman myöhässä.
Paikalliset eivät välitä metelistä. Täällä on ihan okei pitää
bileitä joissa musiikki raikaa aamu neljään asti niin kovalla että se
kuuluu toiselle puolelle kaupunkia, eikä kukaan koskaan valita. Suomessa
joku varmasti soittaisi heti alkuunsa poliisit paikalle, mutta täällä
se vaan on kaikille ihan okei. Myöskään jatkuvasti haukkuvat koirat,
autojen varashälyttimet tai kamalaa meteliä pitävä roska-auto eivät
tuota paikallisille harmaita hiuksia siinä missä minä menetän yöuneni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti