Beginning of the End

Saara, USA

Taas on vierähtäny kauheesti aikaa ku oon viimeeks kirjotellu nii teen taas tälläsen recap postauksen :D

Mie soitan pianoa meiän koulun jazzbändissä ja meillä on ollu aika paljon esiintymisiä nyt lähiaikoina tai ainaki jos vertaa miten vähä esiinnyttii alkuvuodesta. Meillä oli "Jazz night Spaghetti feed" joka on täällä jokavuotinen juttu. Siel esiinty kans koulun rumpubändi tai mikskä sitä kutsutaankaa :D Sen koko tapahtuman ideana on kerätä rahaa ja siel oli myynnis vaik mitä. Ja tietysti tarjolla oli spagettia :) Siel oli tosi hauskaa, vaikka tosi työlästä. Se järjestettiin meiän koulun ruokalassa ja meiän piti siirtää puolet kaikista pöydistä käytäville piiloon ja koristella se koko paikka. Ja tietysti piti siirtää kaikki soittimet ja muut sellaset sinne. Ja miulla oli uuet kengät jalassa; koko ilta oli jalkojen osalta ihan tuskaa :D Loppujen lopuks päädyin soittamaan paljoin jaloin.

Sit seuraavat esiintymiset oli sitä seuraavalla viikolla, millon meillä oli kaks esiintymistä päivässä. Eka oli yhen rautakaupan avajaisissa :D Aika random, mut meitä pyydettiin esiintymään siellä. Ja se oli keskel päivää eli saatiin olla pois koulusta :D Soitettiin sen kaupan edessä ja siel oli ihan järjettömän kuuma! Onneks miun soitin ja vahvistin ei saa olla auringossa nii sain sellasen aurinkovarjon nii en palanu :D Silti oli ihan sairaan kuuma vaik olin varjossa.. Siel ei ollu paljonkaa asiakkaita mut meil oli silti hauskaa; soitettiin keskenään samalla ku meiän opettaja otti selfieitä ämpärin kanssa.. Tällästä siis jazzbändin kanssa :D Esiintymisen syötii Taco Bellissä eli kokonaisuudessaan aika mahtava reissu :) Samana iltana meil oli esiintyminen River Park Squarella, joka on iso ostoskeskus Spokanen keskustassa. Siel oli kans kaks tän alueen Middle School jazzbändiä ja soiteltii vuorotellen niitten kaa. Taas kerran oli erittäin hauskaa :D
Nyt viime viikolla soitettiin taas koululla jossain tapahtumassa missä juhlittiin opppilaita jotka on saanu stipendejä. Oltiin siellä lähinnä taustamusiikkina :) Ens viikolla on meiän viimenen esitys, sellanen konsertti missä kaikki meiän koulun bändit esiintyy. Aika surullista et tääki on koht ohi..On ollu tosi hauskaa olla jazzbändissä, meil on ain hauskaa :D

Tanssi on periaatteessa tältä vuodelta ohi. Meillä on uus joukkue, jossa mie en oo mutta käyn silti harkoissa nii pitkään ku oon täällä :D Meil oli viimene esiintymine; paraati. Tääl järjestetään joka kevät Lilac Parade jossa kaikkien tän alueen High Schoolien bändit ja cheerleaderit ja tanssijoukkueet marssii. Se paraatireitti on reilu 3km pitkä ja koko sen ajan bändi soittaa ja myö tanssitaan. Se oli iha mahtavaa, koko keskusta oli ihan täynnä ihmisiä. Paraatia varten harjoteltiin kahtena eri päivänä kaikkien kanssa marssimalla ja tanssimalla ympäri meiän koulun naapurustoa. Se oli hauskaa, vaikka olikin ihan sairaan kuuma ulkona :D

Koulu on melkeen ohi. Meil on viel kaks viikkoo jälellä. Maanantaina ei oo kyl kouluu ku on Memorial Day :D Jee pitkä viikonloppu! Saatiin viime viikolla Year Bookit, ne on tosi siistit! Se on tosi hyvä muisto täst vuodesta. Torstaina oli Academic con, missä annettiin vaikka mitä palkintoja oppilaille, ja mie sain yhen hyvästä keskiarvosta :D Ne lausu miun nimen nii väärin ku vaa voi, "Sarah Napelli" tai jotai sinnepäin :D Koulun jälkee kävin kertoo niille miten miu nimi lausutaan, valmistujaisia varten :D Perjantaina oli juhla kaikille jotka on lukenu paljon tän vuoden aikana, kaikilla on oma lukutavote ja jos on lukenu sen verran nii sai kutsun siihe juhlaan. Siel oli joku mies puhumassa ja sen jälkee saatiin pizzaa :D Paras juhla ikinä.

Prom oli ja meni. Mie menin sinne kaverin, Ryannin, kanssa ja meillä oli NIIN hauskaa siellä!:D Laittauduttii eka yhessä ja leivottiin hetken mielijohteesta keksejä :D Sit otettii miljoona kuvaa ja mentii promiin. Siel tanssittiin ja vietettiin aikaa kaikkien kans, oli ihanaa. Sit promin jälkee mentii milkshakeille kavereitten kaa ja tarkotuksena oli valvoo tyylii koko yö mut heti ku mentii kotii nii mentii nukkuu; oltii iha poikki :D Kokonaisuudessaa ihan unohtumaton ilta!

Muuta hauskaa mitä oon hommaillu oli Bloomsday. Se on tapahtuma joka järjestetään joka vuos täällä ja ideana on kävellä/juosta 12km. Menin perheen kanssa aluks, mutta päädyin kävelee miun "tädin" kaa (joka on miuta vaan vuoden vanhempi:D) koska muut oli nii hitaita :D Meil meni oikeestaa tasan kaks tuntia. Koko Spokane oli ihan sekasi, tähän tapahtumaan osallistuu joka vuos about 50 000 ihmistä. Keskustassa melkeen kaikki kadut suljetaa ja joka paikkaan pitää mennä busseilla. Oli aika täydelline ilma ja muutenki tosi ihanaa:)

On siis ollu aika tapahtumarikasta, eikä tää todellakaan hidastu tässä loppumetreillä. Kalenteri on lähtöpäivään saakka ihan täynnä, enkä siltikään ehi tehä kaikkea mitä haluais. Yritän vaa nauttii joka hetkestä ja valmistautuu lähtöön.. Ei huvittais kyl lähtee täältä minnekkään. Mut hei, nyt on KESÄ! :D ihanaa! Terkkuja kaikille!

Love, Saara:)

Kotiinpaluun tunnelmaa

Emilia, Saksa

Vaihtovuoteni päättyy 1.7. eli suunnilleen kuuden viikon päästä. Viime vuonna laskin päiviä, millon on aika lähteä matkaan, kohti sitä uutta ja jännittävää vuotta ja elämystä. Nytten mietin, miten tämä vuosi onkaan vierähtänyt näin nopeasti ohitseni, en ole ehtinyt tehdä kaikkea mitä halusin, eikä tämä vuosi ollut todellakaan sitä, mitä kuvittelin. Uskon monen miettivän samaa. Tämä on ollut rikkain vuoteni koskaan, olen aikuistunut ja huomannut, että en ole se sama Emilia, vaan Emilia uusilla ominaisuuksilla. Teen asioita valmiiksi aikasemmin, enkä viime tipassa ja pidän huoneen jatkuvasti siistinä. Sitä vaan oppii niin paljon!

Tämä viimeinen kuukausi sisältää kahden viikon loman ja Re-Entry Seminarin, eli seminari, joka valmistaa kotiin paluutamme. Ihan hullua, että se oikeasti tapahtuu. Kotiinpaluu. Tuntuu niin ihanalta päästä omaan kotiinsa, mutta samalla sitä jättää jotain taakseen. Täällä sitä on elänyt vuoden, tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja päässyt elämään ihan uutta elämää, kukaan ei tuntenut sinua alussa ja sait antaa uuden ensivaikutelman kaikille, sinulla on nytten uusi lempinimi, jonka olet aina halunnut, tai jopa vaihtanut harrastusta, jota et ollut ikinä ennen kokeillut! Minun kohdallani en vaihtanut harrastusta, enkä lempinimeä (he lausuivat sen vain eri tavalla), mutta asuin koko vuoden aikana omakotitalossa ja elämässäni oli koko vuoden aika koira. Minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni veli ja en ole koskaan nähnyt näin paljon yhdessä vuodessa.

Nyt toivon vain, että nautin viimeisestä ajastani, niin kuin myös muut vaihtarit. Toivon myös, että te vaihtoon lähtevät saatte ihanan vuoden!

Time 2 Say Goodbye

Lotta, Saksa

Lähtö Suomeen koittaa 9 päivän päästä. Läksiäisiä on ollu enemmän kun tarpeeks. Onhan näiden ihmisten jättäminen surullista, mutta kaikillahan se on joskus edessä. Lähdön haikeus vaan kuuluu kuvioon. Torstaina oli vielä viimiset treenit ja sen jälkeen uintiryhmän Abschlussfeier eli kauden päättäjäiset, jossa ryhmän ulkomaalaisvahvistukset minä ja jenkkikaksoset lahjottiin vielä Berliinimuistoilla ja vihdoin sain myös seuran paidan :) Pitää kyllä sanoo, että niitä naamoja tulee ikävä. Ja sitä uimahallia.

Torstaina käytiin vielä mun lempi-italialaisessa, Popolaressa, perheen kanssa syömässä. Mmm niin hyvää, vaikka olinkin jo meijän uimaribuffeen jälkeen räjähtämispisteessä. Todettiin ravintolassa että vuoden aikana ollaan ehditty käymään kaikki kolme Popolarea läpi
.

Nyt pakkailen tässä viimisiä tunteja vielä ennen huomenna alkavaa Ambassors-stipendiaattien Berlinfahrtia. Torstaina lähtee sitten suuntaan Werbellinsee ja YES-seminaari! Eilen olin vielä mun tukihenkilön Lisan kanssa kirpputorilla ja jätskillä. Vuoden aikana meijän tapaamiset Lisan kanssa on lähinnä keskittyny syömiseen tai shoppailuun, tukeehan se sellanenkin. Haha :D Ei mulla kyllä oo onneks ollu sellasia hetkiä että olisin tarvinnu ottaa hätätapauksissa yhteyttä tai ongelmia joita en olis pystyny itse hostperheen kanssa ratkaisemaan.

Eilen mun piti jo hyvästellä mun hostiskä, koska sen piti lähteen sen vanhempien luo. Pidin samalla mun läksiäslahjaseremonian. Iittalan liikkeen bonganneena käväisin siellä, koska halusin jotain suomalaista ja ajatonta ja pysyvää lahjaa. Jokaiselle oma erivärinen KIVI-tuikkulyhty. Lisäks askartelin pari valokuvakollaasia, tosin vähän kiireessä. Jäi kyllä ärsyttämään vähän, olis voinu paremmin valmistautua.. Mutta lahjat, ei ne oo niitä tärkeimpiä, ja luulenpa että suurin lahja mun perheelle on se että mä oon onnellinen niiden kanssa ja haluan pitää yhteyttä vielä pidempäänkin.

Lähetin just 18,8 kiloa mun kamoja Suomeen ja musta näyttää edelleen siltä, että mun matkalaukku tulee vaan räjähtämään. Tai sitten jätän tänne vielä paketillisen jälkilähetettäväks.

Lähdön tunnelmista kotiinpaluun ajatteluun. En oikeestaan tiiä miltä kaikki tulee tuntumaan. Moni entinen vaihtari on sanonu että se on kuin lyhyt minivaihtovuosi. Uudelleen uusivanhoissa maisemissa. Toivon että mun kaverit tunnistaa mut vielä.

Tää on luultavasti nyt sitten viiminen kerta kun postaan, huomenna en ehdi kuitenkaan ja tää rakas Macci pitää jättää tänne. Huonetta tulee myös ikävä.

Nyt ryhdistäydyn pakkaamisen kanssa, oiGeasti!

Kevättä ilmassa

Emma, Saksa

Huhtikuu. Lumi on sulanut, linnut lauleskelevat ja koko viikon lämpötila on heitellyt +20 molemmin puolin. Täysin huomaamattani on tullut kevät, puhun lähestulkoon sujuvasti saksaa ja vaihtovuotta on jäljellä enää noin kolme kuukautta.

Mihin aika katoaa? Tuntuu kuin nämä kahdeksan kuukautta olisivat kestäneet vain pienen hetken, kiitäneet ohitseni kuin Wolkswagenit Autobahnilla. Tai mitä näitä saksalaisia automerkkejä nyt onkaan, en minä niistä mitään ymmärrä. Kun ajattelen vaihtovuottani taaksepäin, on tapahtunut valtavasti, ottaen huomioon että olen ollut täällä vain kahdeksan kuukautta. Olen aloittanut elämäni niinsanotusti alusta, oppinut tuntemaan uuden perheen, mennyt uuteen kouluun, saanut uusia kavereita.

Nyt olisi kiva kirjoittaa jotain hirveän kliseistä siitä että olen itkenyt sekä nauranut, ollut onnellinen ja välillä epätoivoinen. Tietenkään kaikki ei ole ollut helppoa. Mutta taidan jättää sen välistä ja kirjoittaa, että olen nauttinut ajastani täällä. Itseasiassa minulla on niin kivaa etten tahtoisi enää takaisin Suomeen. Ajatus paluusta on epätodellinen, Suomi-elämäni tuntuu välillä vain kaukaiselta unelta. En muuten aiokaan uhrata paluulleni ajatustakaan ennenkuin on pakko. Kolmessa kuukaudessa ehtii seikkailemaan vaikka kuinka. Olen aloittanut muuten skeittaamaan ja toissapäivänä poltin poskipääni auringossa. Huomenna on teatteritreenit ja ylihuomenna teen miniloman Berliiniin. Saksalaisten ystävieni kanssa olemme tehneet kesäsuunnitelmia. Pitsansyöntiä, uimista, jäätelöä. Skeittaamista.

Suomeenpalaamistuskassani auttavat suuret tulevaisuudensuunnitelmani jotka yllättäen liittyvät opiskeluihini ja Saksaan. Minähän palaan tänne.

Liebe Grüße, Emma

 

Kuvia YFU:n Mittelseminarilta. Viikko oli ennakkoluuloistani ja München-koti-ikävästä huolimatta yksi ikimuistoisimmistani! Toinen kuva on ryhmäkuva ja toisessa olen minä ja ystäväni Ege, joka on Turkista kotoisin.