Hilser fra Norge

Janina, Norja

Hilser fra Norge! Täällä on menossa YFUka, YFU-viikko, jonka aikana valmennetaan meitä saapuneita vaihtareita ja norjalaisia vaihtareita, jotka ovat juuri palanneet kohdemaistaan. Päässä oli kauhea sekamelska, kun joka puolelta kuului norjaa, englantia, viroa, ranskaa, espanjaa ja saksaa... Varmaan yli puolet Norjaan saapuneista vaihtareista oli saksalaisia :D

Lento sujui hyvin, lentokentällä odoteltiin parisen tuntia paria vaihtaria sekä bussia Hønefossiin. Ekana päivänä oikeastaan vain askarreltiin ja tutustuttiin toisiimme.



Mailboxes! Näihin kirjoteltiin pieniä viestejä koko valmennuksen ajan.

Toisena päivänä oli oppitunteja, jotka oli kyllä aika tylsiä kun samat asiat on jo kuultu lähtövalmennuksessa Suomessa. Norjan kielen tunnista tykkäsin!

Illalla oli International evening, jonne jokaisen vaihtarin eri maista piti valmistaa pieni esitys. Koska olin ainoa suomalainen enkä todellakaan halunnut esittää mitään yksin, liityin virolaisten kanssa ja yhdessä puhuttiin meidän naapuruudesta, juhannuksesta/jaanipäevästä ja lopuks tanssittiin letkajenkkaa. Parhaiten mieleen jäi varmaan tsekkiläisen/slovakialaisen ja thaimaalaisten esitykset: tsekkiläinen ja slovakialainen kuvasivat videon "How Czechoslovakia got a divorce", ja thaimaalaiset lauloivat thaiksi ja opettivat meille thaita: he pyys meitä toistamaan papapapapa ja sitten kertoivat, että siinä on viisi eri sanaa. Ääntämyseroa oli mahdoton erottaa XD



Nimilappuni! Olin Team Soddessa oppitunneilla. Sodd on jonkin sortin perinneruoka, muita ryhmiä oli mm. Smalahove (lampaan pää!!) ja Rakfisk.



Toisella puolella oli valmennuksen ohjelma

Saapumisvalmennuksen vika päivä oli kyllä paras! Aamupäivällä oli oppitunteja, mut iltapäivällä oli Natursti! Oltiin noissa oppituntien ryhmissä ja käytiin läpi erilaisia pisteitä Norjasta, joita rettarit olivat meille tehneet. Pisteitä oli Norjan kielestä, historiasta, maantieteestä, kuuluisista norjalaisista, norjalaisesta musiikista/tanssista ja ruoasta, jossa maistoin suklaata (nami), porosalamia (yllättävän jees), makrillia tomaatissa (hyvää), ja kremeä, joka on sulatettua brunostia. Brunost taas on norjalainen juusto, joka on aika makeaa ja sitä syödäänkin yleensä leivän päällä hillon (syltetøy) kanssa :) En osaa ihan vielä päättää pidänkö brunostista!

Koska oli viimeinen ilta, returneet olivat järjestäneet meille illanvieton. Aluksi oli näytelmä, jonka jälkeen tanssittiin! Aika moni meni siinä vaiheessa nukkumaan, mut itse jäin juttelemaan muiden kanssa. Päädyin sitten loppuillasta leikkimään kirkonrottaa meksikolaisten, unkarilaisen, slovakialaisen ja saksalaisten kanssa :) Vaihtarit on oikeesti upeita ihmisiä, jos sellaiseen törmäätte niin menkää ihmeessä juttelemaan!



Matpakke!

Seuraavana aamuna pakattiin taas uudestaan ja hyvästeltiin. Mua ja monia muita tultiin hakemaan vasta iltapäivällä, joten aamulla oli lentopalloturnaus (Team Taco!), ja sen jälkeen napattiin matpakket ja lähdettiin etsimään vesiputousta. Tää oli vaan sitä varten, että me ei nähtäisi hosteja ennen aikojaan :D Mut olihan se kiva käydä kaupungissa!

Reissun jälkeen tavattiin hostit! Perheet oli toisella puolella nimilappujen kanssa ja me vaihtarit rivissä oven toisella puolen. Se oli tosi jännä tilanne, sitä ootti niin hirveesti ja samalla sydän hakkas hermostuksesta. Näin hostisän heti kun ovi aukes, ja pääsin perheeni luo :)

Tapaamisen jälkeen mentiin heti lounaalle yhdessä, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti. Voin jo nyt sanoa et hostit on avian ihania. Pelkäsin et jäisin ihan sanattomaks ja ettei juttu luistais, mut päinvastoin, tunsin oloni heti kotoisaksi.



Foss eli vesiputous! Veden tulo oli vissiin jotenkin estetty.





Ihanat vaihtarit. Kaikki ei kylläkään ole kuvassa :(

Maanantaina alkaakin sitten jo koulu... Täytyy sanoa etten kauheasti odota sitä. Mut, avoin mielin mennään!

Hadet,
Janina

YFU:n puolivuosivalmennus Saksassa

Marjo, Saksa

Hei rakkaat lukijat. Minä halusin kertoa teille YFU:n puolivuosivalmennuksesta ja sen hyödyllisyydestä. Ensin esittelen itseni, eli olen Marjo, Ambassador-stipendiaatti Saksassa.

Minä olin helmikuun ensimmäisen viikon Berliinissä puolivuosivalmennuksessa. Minun puolivuosivalmennuksen teemana oli tanssi ja klassinen musiikki. Meidän jokapäiväisiin juttuihin kuului työryhmätapaamisia, missä keskustelimme menneistä asioistamme ja miten voimme parantaa loppuvuottamme. Puhuttiin Hostperheestä ja sisaruksista sekä sopeutumisesta kohdemaahan. Myös päivittäin teimme jotain teemaamme liittyen, eli me tanssittiin jotain uutta tanssia melkeinpä sanoisinko joka päivä. Kävimme katsomassa orkesteria, tanssiklubilla tanssimassa, kävimme myös teatterissa ja meillä kävi tanssinopettaja.

Puolivuosivalmennuksiin voivat siis osallistua vaihto-oppilaat, sekä hostsisaruksia tietyltä ikäjakaumalta. Taisipa olla 15-18 vuotiaat. Meidän leirillä oli yhteensä 31 oppilasta, joista viisi oli host-sisaruksia. Meitä oli meidän leirillä Suomesta (olin siis ainoa), Ruotsista, Belgiasta, Serbiasta, Mexikosta, Japanista, Ecuadorista, Uruguaysta, Kiinasta, Thaimaasta, USAsta, Ranskasta, Turkista, Saksasta (sisaruksia). Me siis pidettiin hauskaa yhdessä, mutta mikä tärkeintä päästiin puhumaan omista asioista kunnolla. Pystyimme kertomaan omia kokemuksia ja auttamaan toisia ongelmien kanssa!

Minä siis pidän YFUa todella hyvänä järjestönä, sillä näitä valmennuksia järjestetään. Ne ovat todella suuri apu, niin sopeutumisessa kuin avunannossa. Monet järjestöt eivät pidä mitään puolivuosivalmennusta, mutta tämänkin takia pidän YFUa todella edistyneenä! Puolivuosivalmennus on avannut minulle niin uudet silmät, joilla katsoa elämää eteenpäin. Ja nauttia siitä, mikä minulle on suotu. Nauttia elämästä ja jokaisesta päivästä. Pääsin puhumaan niin avoimesti asioistani ja minua ymmärrettiin. Ohjaajat, joista suurin osa on ollut vaihdossa, on myös niin suuri apu. Kukaan muu ei ymmärrä toista vaihto-oppilasta niin hyvin kuin vaihto-oppilas itse. Tarkoitan siis toista henkilöä joka on tällä hetkellä vaihdossa tai on joskus ollut.
Puolivuosivalmennuksestahan ei tarvitse mitenkään erikseen maksaa, vaan se kuuluu ohjelmahintaan, jonka olemme järjestölle maksaneet.

Haluan vielä sanoa, että sen perusteella miten minä pidän YFUsta en edes sunnittelisi lähteväni vaihtoon jonkun muun järjestön kautta! Vielä muutaman kuvan laitan tähän loppuun. Ja kuulumisiani saa mielellään lukea blogistani marjosaksassa.blogspot.fi

Berlin

Ella, Saksa

Heippa, voijuku, vietin mitä parhaimman viikon Berliinissä muiden vaihtareiden kanssa. On tässä tultu jo kotonakin viikko oltua, mutta nyt vasta sain "kirjoitablogi" innostuksen. Meillä oli siis YFU:n järkkäämä Mittelseminar, jossa käytiin läpi miten vaihtarivuosi on sujunut ja tietysti kierreltiin ympäri Berliiniä. Vaihtareita oli ympäri maailmaa, mm. Venezuela, Kiina, Ecuador, Belgia, Sveitsi ja Uruguay olivat edustettuina. JA SUOMESTA NELJÄ, hih. Muttajoo, tässä postauksessa luvassa hirmuisesti kuvia, nauttikaa!

Berliinin juna-asemalla treffattiin muiden vaihtareiden kanssa ja reissattiin vielä metrolla sekä ratikalla majapaikkaan, eikä eksytty! Ilta vietettiin yhdessä toisiimme tutustuen. Sunnuntai-aamuna lähdettiin kaupunkierrokselle bussilla, kolmen tunnin ajelun aikana ehti nähä yhtäsuntoista. Illemmalla meillä oli vielä semmosia pikkuryhmiä, joissa juteltiin, miten vaihtarivuosi on mennyt. Joka päivä oli siis näitä pikkuryhmäjuttuja, aina eri teemoja käsitellen.

Berliinissä oli meneillään Berlinale eli maailman suurimmat elokuvajuhlat. Kahteen kertaan käytiin siis myös leffailemassa, ihan järkyttävän kokosia leffateattereita! Molempien leffojen jälkeen seurattiin vielä tekijöiden haastatteluja. Toinen leffa oli espanjaksi ja toinen puolaksi, ja tekstitykset enkuksi. Bundestag, DDR-museo tuli myös nähtyä. Yhtenä päivänä meillä oli Stadtrallye, jolloin pikkuryhmissä suoritettiin erilaisia tehtäviä Berliinin keskustassa, mm. piti haastatella ihmisiä, istuttaa kukkia ja löytää synttärisankari, ja laulaa onnittelulaulu. Meiän joukkue tuli toiseksi, jeij!

Oltiin myös luistelamassa! Se on niin hassua, miten jotkut ei oo ikinä luistellut. Suomessa se on kuiteskin melkeinpä itsestäänselvyy, että kaikki osaa luistella. Oli kyllä hauskaa opettaa muille, miten luistellaan. Viimoisena iltana sainkin "paras luisteluope" kunniakirjan, hahah. Käytiin myös loppuviikosta leffamuseossa, jossa oli opastettu kierroskin. Loppuviikkoa kohden oli enemmän vapaa-aikaakin, mutta ei yksi viikko todellakaan riitä mihinkään! Pakko reissata vielä tulevaisuudessa uudestaankin.

Viimoisena iltana meillä oli vielä Oscar-gaala, joka me vaihtarit ohjaajille järkättii, onnistui älyttömän hyvin! Ohjelmassa oli mukana muunmuassa meiän suomalaisten teatteriesitys, joka oli kyllä parhaista parhain! Jaettiin myös tietysti ihkaoikeita oscareita. Noh, lauantaina sitten pitikin jo lähteä kotiin, voijestas sitä itkun määrää. Odotan niin kauhulla jo kesää, huhuh. Muttasiis, oli kyllä mitä parhain viikko.

Haluan elää vuoden Saksassa täysillä

Emilia, Saksa

Reilu kuukausi on kulunut Saksan Nordhein-Westfahlenin Ibbenbürenissa, ja alkutunnelmat ovat olleet hieman laidasta laitaan. Saavuttuani sain hyvän alun viikon aloitusleirillä Hampurin lähistöllä Lauenburgissa, muitten vaihtareitten kanssa eri Euroopan maista, kuten Tanskasta, Italiasta, Ranskasta jne.

Minua jännitti todella paljon ja itkin, vaikken tiennyt miksi, kun lähdimme omiin juniimme valmistumisviikon jälkeen. Minua jännitti, olin innoissani, oli ikävä, olin iloinen, tunteet vaan tulivat esiin. Mutta heti kun saavuin perheeni luokse, kaikki oli ihan kuin olisin asunut siellä vaikka kuinka kauan. Oli jotenkin helpottava päästä perille ja sitä huomasi, että vaikka Suomi ja Saksa ovat niin lähekkäin, täällä on paljon erovaisuuksia.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja kaksi siskoa. Toinen on minua vuoden vanhempi ja toinen kaksi vuotta nuorempi. Oli ihanaa kun perhe oli vähän kuin kotona, ja että siskot olivat samanikäisiä. Isosiskon kanssa vietin alussa aikaa hänen kavereittensa kanssa. Onneksi, sillä olin kuukauden kesälomalla vielä täällä Saksassa. Oli harmi, sillä minulla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä täällä. Aloitin kuitenkin myös jalkapallon aika heti saavuttuani perheeseen. Sielläkin on tultu juteltua, mutta pelaan naisten joukkueessa, joten suurin osa on mua paljon vanhempia.

Minulle ei kuitenkaan tullut koti-ikävä yhtään, vaikka oli hieman yksinäinen olo. Minulla on aika helppo sopeutua tilanteisiin. Viihdyn hyvin perheessä ja minulla on kodikas olo. Nyt viime viikon aikana on ollut vähän koti-ikävä kun koulu painaa päälle ja tuntuu etten ole ehtinyt tehdä mitään vielä, vaikka saavuin jo 5.elokuuta. Ei kuitenkaan ole semmoista oloa, että haluaisin kotiin, päinvastoin, haluan elää tämän vuoden täysillä!

 Schultüten sain ensimmäisenä koulupäivänäni

Kirmes saapui Ibbenbüreniin ennen koulujen alkua

Mun huone

Ryhmäkuva meidän leiriltä Lauenburgissa

Valmiina Jenkkivuoteen

Oona, lähdössä USA:an

Huh nyt mulla on kerrankin aikaa kirjottaa viime viikonloppuna olleesta YFU:n valmennusleiristä Virroilla! Täytyy kyllä sanoo, että on aivan huikeeta porukkaa lähdössä maailmalle. Voisin jauhaa koko leiristä monta tuntia, koska siellä tapahtu niin paljon, mutta yritän tiiviistää kaiken mahdollisimman hyvin :D Ainiin ja täytyy vielä sanoa, että mulla on toosi vähän kuvia koska unohdin järkkärin muistikortin kotiin. Pikkuvikoja.

Lähdettiin siis Tampereen yliopistolta busseilla kohti Virtoja, vanhemmilla alkoi sillon koulutus yliopistolla, joten lähes kaikki tuli porukoiden kyydillä sinne. Säälitti niiden puolesta jotka joutuivat herään tosi aikasin, kun itsellä kesti ajaa vartti yliopistolle. En ollut ihan yksin, koska Wilman kanssa tutustuttiin jo vuosi sitten yhteishaastatteluissa ja päästiin samaan bussiin, samaan pienryhmään Virroilla ja samaan huoneeseen. How cool is that?!

Virroilla mentiin heti syömään ja majoittautumaan ja sitten oli alkusessio, jossa kerrottiin kaikki säännöt vuoden ajalle ja entiset vaihtarit komppasivat omilla kokemuksillaan. Sitten vaihdoimme paikkaa ja mentiin kuuntelemaan kaikkia tärkeää tietoa mm. siitä, mitä ottaa mukaan ja mitä papereita täytyy vielä täyttää. Tuli kyllä valtava tietovyöry, mutta luultavasti muistan pääpointit ja onneksi vanhemmille kerrottiin samoja asioita. Sitten kaikki vaihtarit jaettiin kuuteen pienryhmään sukunimen ja kohdemaan perusteella ja oltiin Wilman kanssa USA1-ryhmässä. Jokaisella ryhmällä oli omat rettarit eli entiset vaihtarit, jotka kertoivat omista vuosistaan ja kaikista good to know -jutuista.

Illalla meillä oli ohjelmana Amazing Race, jossa mentiin kokonaan uusissa porukoissa rasteja läpi. Se oli tosi kivaa ja tutustu taas uusiin ihmisiin! Kirjoitettiin lauantaina myös kirje vuotta vanhemmalle minälle ja täytyy sanoo että olit tosi oudot fiilikset kirjottaa sitä! En tiedä yhtään, millasta mun elämä on vuoden päästä tai missä päin Jenkkejä kiidän, mutta tein tosi tsemppaavan kirjeen ja hahaa en tiiä nauranko vaan sille vuoden päästä :D

No, sitten aloin kyselemään, että milloin me USA:an menevät saadaan tietää sijoitusalueet ja hirveä pettymys oli, kun sain kuulla että ei me saadakaan tietää niitä leirillä. Mä en kuitenkaan ehtinyt ees murehtimaan sitä, koska siä oli niin kivaa! Alueet pitäisi kuitenkin tulla lähiaikoina sähköpostissa, YFU USA ei ollut vain lähettänyt niitä tuonne leirille. Odotus vain jatkuu! Muutenkin mulla oli leirin jälkeen levollinen fiilis siitä, että ne perhetiedot saapuu jonain kauniina päivänä eikä niitä tarvi nyt liikaa stressata. Jokainen saa kuitenkin perheen, oli se sitten se host-perhe tai väliaikainen perhe, jossa viettää alun vuodesta.

Illalla meillä oli vielä Virtojen viisut ja oltiin nuotiolla juttelemassa kaikesta. Täytyy kyllä vielä uudestaankin sanoa, että vaihtarit, rettarit ja vapaaehtoistyöntekijät oli mahtavia. Oon niin ilonen että oon YFU:lainen :)

Sunnuntai oli vähän rennompi päivä ja oli enemmän aikaa kysyä rettareilta kaikkea vaihtovuodesta. Ensin meille oli amerikkalainen Trent opettamassa pari tuntia small talkia, mikä on tosi tärkeää vaihtarina. Varsinkin Jenkeissä täytyy osata small talkin salat, kannattaa vaan kysyä jotain niin jenkit rakastavat puhua itsestään. Harjoteltiin small talkia myös ihan käytännössä monen eri ihmisen kanssa ja erilaisissa ryhmissä. Ensin mentiin suomeksi ja sitten pitikin mennä jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Menin jokaisen kanssa englanniksi, eikä se tuottanut mitään ongelmia. Ei tullut myöskään kenenkään kanssa sellasta awkward silence -hetkeä, vaan juttua riitti. Uskon, että small talkin osaamisesta tulee olen tosi paljon hyötyä vaihdossa ja muutenkin elämässä.

Jos muuten jaksatte lukee tän kaiken niin pisteet kotiin! Vielä en oo kaikkea sanonut :D

Meillä oli sunnuntaina vielä "Arki kohdemaassa", jossa käsiteltiin ihan kaikkia arjen asioita Jenkeissä. Puhuttiin kavereista, koulusta, harrastuksista, perheestä, sosiaalisesta mediasta, kulttuurista, kielestä, uskonnosta yms. Tää oli tositosi mieleenkiintoista ja halusin vaan kuulla lisää! Me tulevat vaihtarit myös kyseltiin paljon ja saatiin hyvin vastauksia meidän kysymyksiin. Tästäkin osiosta voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta kyselkää vaikka jos haluatte tietää lisää.

Sitten oli aika sanoa heipat ja lähteä kotiin, kaikille tietenkin toivotettiin hyvää vaihtovuotta.

Nyt oon saanut niin paljon tietoa vaihtovuodesta, että loppu on lähinnä kiinni itsestä. Tuntuu, että oon valmis lähtöön.

Oona

P.S. Lue myös Oonan omaa vaihtariblogia: http://oonasanni-in-usa.blogspot.fi/2013/05/yfu-valmennusleiri.html

Huikea valmennusviikonloppu lähestyy

YFU:n toimistolla tehdään viime hetken valmisteluja huikeaa valmennusviikonloppua varten. 140 kesällä maailmalle lähtevää vaihtaria kokoontuu viikonloppuna Virroille saamaan eväitä vieraassa kulttuurissa elämiseen, kohdemaan tapojen ja ihmisten ymmärtämiseen sekä mahdollisissa ongelmatilanteissa toimimiseen. Luvassa on tietysti myös hauskanpitoa ja paljon uusia ystäviä!

Valmennuksessa on mukana YFU:n toimiston väkeä ja peräti 29 upeaa vapaaehtoista. Koulutuksesta vastaa YFU:n valmennustiimi.

Lähtevien vaihtareiden palautetta aiemmilta vuosilta:

"Parasta oli että sai tutustua uusiin ihmisiin ja sai lisätietoa vaihtarina olemisesta."

"Ohjaajat selvästi tiesivät mistä puhuivat."

"Sai tietää, et se on oikeesti paljo ylä ja alamäkiä täynnä se vuosi, ettei tuu heti ekan epäonnistumisen jälkeen kotiin."

"Oon saanu realistisen kuvan vaihtovuodesta."

"Kiitos lähtövalmennuksesta! Oli tosi kivaa ja hyvä fiilis koko ajan. Vapaaehtoistyöntekijät tekivät loistavaa työtä. Sain myös vastaukset kysymyksiini!"

"YFU on rento, tiukka, veikee, auttava, turvallinen, ei syrji, monimuotoinen, hauska, innostava, rehellinen."

"Huonointa oli se, että annettiin tosi realistinen kuva vuodesta ja sen mahdollisista ongelmista, koska rupes pelottaa, mutta se oli kyllä samalla myös parasta, että osaa ehkä vähän varautua."  

"Kiitos Kiitos Kiitos!!! Olette mahtavia! Olen ikuisesti kiitollinen, että valitsin järjestön, jolla valmennus sisältyy hintaan. Kaikilla ei ole näin!"

Meiltä kysytään usein, miksi valmennukset ovat YFU:ssa niin tärkeitä.
55 vuoden kokemuksemme mukaan olennaisinta vaihto-oppilaskokemuksen onnistumisen kannalta on perusteellinen valmentautuminen maailmalla kohdattaviin haasteisiin. Tästä syystä ohjelmahintaamme sisältyy kattava valmennusohjelma, niin lähtevälle nuorelle, hänen vanhemmilleen kuin myös vastaanottavalle isäntäperheelle. Valmennamme kaikki ohjelmiimme osallistuvat rehellisesti, realistisesti ja ammattitaidolla.

Tulevana viikonloppuna valmennetaan myös lähtevien vaihto-oppilaiden vanhemmat. Tästäkin valmennuksesta olemme saaneet aiempina vuosina hyvää palautetta. Tässä yksi esimerkki mukana olleelta vanhemmalta:
"Tämän valmennuspäivän jälkeen on huomattavasti rauhallisempi olo ja suorastaan hyvä mieli. Olette todellisia ammattilaisia – järjestövalintamme osui todella oikeaan!"