Reilu kuukausi on kulunut Saksan Nordhein-Westfahlenin Ibbenbürenissa, ja alkutunnelmat ovat olleet hieman laidasta laitaan. Saavuttuani sain hyvän alun viikon aloitusleirillä Hampurin lähistöllä Lauenburgissa, muitten vaihtareitten kanssa eri Euroopan maista, kuten Tanskasta, Italiasta, Ranskasta jne.
Minua jännitti todella paljon ja itkin, vaikken tiennyt miksi, kun lähdimme omiin juniimme valmistumisviikon jälkeen. Minua jännitti, olin innoissani, oli ikävä, olin iloinen, tunteet vaan tulivat esiin. Mutta heti kun saavuin perheeni luokse, kaikki oli ihan kuin olisin asunut siellä vaikka kuinka kauan. Oli jotenkin helpottava päästä perille ja sitä huomasi, että vaikka Suomi ja Saksa ovat niin lähekkäin, täällä on paljon erovaisuuksia.
Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja kaksi siskoa. Toinen on minua vuoden vanhempi ja toinen kaksi vuotta nuorempi. Oli ihanaa kun perhe oli vähän kuin kotona, ja että siskot olivat samanikäisiä. Isosiskon kanssa vietin alussa aikaa hänen kavereittensa kanssa. Onneksi, sillä olin kuukauden kesälomalla vielä täällä Saksassa. Oli harmi, sillä minulla ei oikeastaan ollut mitään tekemistä täällä. Aloitin kuitenkin myös jalkapallon aika heti saavuttuani perheeseen. Sielläkin on tultu juteltua, mutta pelaan naisten joukkueessa, joten suurin osa on mua paljon vanhempia.
Minulle ei kuitenkaan tullut koti-ikävä yhtään, vaikka oli hieman yksinäinen olo. Minulla on aika helppo sopeutua tilanteisiin. Viihdyn hyvin perheessä ja minulla on kodikas olo. Nyt viime viikon aikana on ollut vähän koti-ikävä kun koulu painaa päälle ja tuntuu etten ole ehtinyt tehdä mitään vielä, vaikka saavuin jo 5.elokuuta. Ei kuitenkaan ole semmoista oloa, että haluaisin kotiin, päinvastoin, haluan elää tämän vuoden täysillä!
 |
| Schultüten sain ensimmäisenä koulupäivänäni |
 |
| Kirmes saapui Ibbenbüreniin ennen koulujen alkua |
 |
| Mun huone |
 |
| Ryhmäkuva meidän leiriltä Lauenburgissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti