Olen aina ajatellut, että vaihtoon meneminen on helppoa. Aika tavallaan pysähtyy Suomessa, eikä mun elämä muuttuisi mitenkään. Lähtöä edeltävänä päivänä tajusin kunnolla mitä menetän ja se vasta teki lähdöstä vaikeammaksi. Asiaa pahensi vielä orastava pusutauti ja alkuviikoista en muista paljoakaan, koska vietin kaksi viikkoa kotona. Mutta kun lentokone laskeutui Zürichiin ja kävelin ypöyksin lentokoneesta, mahtava fiilis valloitti minut: olen täällä täysin yksin. Ilman vanhempien apuja, täällä elämäni alkaa puhtaalta pöydältä!
Kaikki oli supermahtavaa alussa, uskomaton maisema yllätti mua täysin; ylänköjä, peltoja, vanhoja taloja, turkoosi joki ja niin edelleen. Ihmisetkin näyttävät niin erilaisilta, ainakin minusta. Junassa katselin vaan maisemaa suu auki ja kanssamatkustajat keskittyvät töihinsä tai puhelimeen. Miksi lukea lehteä, jos kerrankin vieressä on Jura-vuoristo?!?
Isäntäperheen tapaaminen jännitti minua eniten koko matkan aikana, suotta. En tiennyt miten jutella, mutta hostperhe oli ymmärtäväinen ja yritti jutella kansainvälisesti viittoen.
Tein viisaan valinnan, kun en tutustunut Sveitsiin jo Suomessa, sillä yllätykset piristävät päivää. Täällä onkin vahvempi kulttuuri kuin luulin (ja Suomessa!), vaikka 30 prosenttia väestöstä ovatkin maahanmuuttajia. Yhtenä päivänä häkellyin täysin aasin, hevosen ja ponin tepasteltua (taluttaen) minua vastaan! Asun siis 7 minuutin matkan päässä kaupungista, mutta maatilaeläimiä ja puutarhoja näkyy joka paikalla.
Mulla on vielä tämä alkuinnostus, joten en ikävöi yhtään Suomea. Vaihtoon lähteminen todella kannattaa, olen jo oppinut paljon alle 2 kuukauden aikana. Mulla on vähän erilainen vaihtovuosi, enkä käy koulua. Siitä en viitsi selittää täällä (tulisi liian pitkä teksti!), mutta blogistani voit lukea siitä: http://monikainswitzer.blogspot.ch/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti