Mä, Marika, asun vuoden Ranskassa Etelä-Bretagnessa Lanester-nimisessä pikkukaupungissa. Mulla on tosi ihana perhe. Ne on tosi rentoja eikä mun tarvii varoo minkään suhteen. Lapsia on neljä mun lisäks. Ne on yyber söpöjä ja tuun hyvin toimeen niiden ja vanhempien kanssa. Oon ollu koulussa nyt jo pari viikkoa ja so far so good. Ensimmäiset oppitunnit meni aika pahasti ohi. Matikantunti oli jotai niin ihanaa kun se sattuu oleen samaa joka kielellä. Koin huippu ahaa-elämyksiä kun ymmärsinki asiat mitä opettaja taululle pisti. Tuli taas jotenki fiksu olo. Enkku oli tottakai helppoo ku mikä ja oon erittäin positiivisesti yllättyny että mun enkun opettaja puhuu äidinkielenään englantia eli siis erittäin hyvin. Mulla oli pikku jännitys sen suhteen että ranskalaiset ei osaa englantia. Mulla kävi kuitenki tuuri ja enkun tunnit on nyt mulle niitä taukoja ranskan kielestä ja ne on välillä tarpeen. Vaikka ymmärränki tosi hyvin ja puhunki koko ajan paremmin nii silti aivot käy ihan ylikierroksilla jatkuvasti. Huomaan sen esim siitä että oon iltasin tosi väsyny. Mutta pikkuhiljaa rupee helpottuun. Huomaan nytkin päivä päivältä edistystä ihan hirveesti. Se on huippua huomata ite.
Mä oon ottanu sen asenteen että vaikka on välillä vaikeeta, tää on todellakin sen arvosta. Tää on mun unelma ja siihen unelmaan sisältyy myös ongelmanratkaisun harjoittaminen ja pettymyksiin tottuminen.
Ensimmäiset pari viikkoo on kulkenu pikakelauksella ja hirveesti asioita tapahtuu koko ajan. Viihdyn tosi hyvin ja oon ehdottomasti sitä mieltä että tää oli hyvä päätös. Koulupäivät on pitkiä ja huomenna kaheksaan kouluun joten bonne nuit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti