Perillä USA:ssa

Kia, USA

Hello!

Oon päässyt perille USA:han! Mun matka alkoi tiistai-aamuna neljän aikaan kun lähdettiin kentälle. Olo oli aika sekava, koska en oikein saanut unta yöllä ja kaikenlaiset ajatukset vaan risteili päässä. Kun heipat oli lentokentällä sanottu, kaikki vaihtarit suuntasivat kohti turvatarkastusta ja lähtöporttia, jolta ensimmäinen lento kohti Frankfurtia lähtisi kello 6.50.

Frankfurtin lentokentällä

Matkalla Chicagoon

Lennettiin siis yhdessä muiden vaihtareiden kanssa Frankfurtin kautta Chicagoon, josta kaikki lähtivät omiin suuntiinsa joko yksin tai parin muun kanssa. Chicagossa meidän apuna oli monta YFU:n vapaaehtoista, jotka saattoivat meidät omille lähtöporteillemme. Mun lento lähti Chicagosta noin kuusi tuntia edellisen laskeutumisen jälkeen, joten mulla oli aika paljon aikaa vaan odotella lähtöä. Mä myös lensin yksin Chicagosta Traverse Cityyn ja mun lento taisi olla viimeinen meistä vaihtareista. Mun lento oli myöhässä ja sen lähtöporttia vaihdettiin ainakin kolme kertaa (onneksi saman terminaalin sisällä). Chicagon lentokentällä ei ollut erityisemmin mitään kauppoja ja henkilökunta oli melko töykeää. Vessan ovenraosta näki melkein suoraan sisälle ja lentokenttä oli muutenkin aika synkkä.

Ensimmäiset näkymät Chicagosta ja USA:sta

Kun vihdoin pääsin koneeseen, mun paikalla istui joku, ja yritin jotenkin kiltisti pyytää häntä siirtymään niin, että pääsisin istumaan mun omalle paikalle. Tää tuntuu musta jälkikäteen vähän tyhmältä, sillä oisin vaan voinut ite istua jonnekkin muualle, kun paikkoja oli kuitenkin vapaana, eikä mun ois tarvinnut vastaanottaa niitä vihaisia katseita kaikilta muilta matkustajilta, kun pyytelin niitä siirtymään... Olin kuitenkin aika väsynyt aikaisemmasta matkustamisesta, joten menköön sen piikkiin.

Saavuin Traverse Cityyn jotenkin aivan outoon aikaan, ja aikaisemmin kuin tarkoitus, joten mun hostperhe ei ollut vielä ehtinyt paikalle kun olin jo kerännyt matkatavarani ja olin valmiina odottamassa heitä. Aluksi en saanut edes wi-fiä toimimaan, joten en saanut heihin edes yhteyttä. Onneksi Travese Cityn lentokenttä oli PALJON siistimpi, mukavampi, pienempi ja kauniimpi kuin Chicagon lentokenttä. Myöhemmin sain nähdä että koko Traverse City on todella kaunista aluetta. Siellä onkin lähin iso ostoskeskus Gaylordista, jossa asun, ja tullaan todennäköisesti käymään siellä vielä useasti tän vuoden aikana! Lentokentällä sain ensimmäistä kertaa huomata kuinka mukavaa väkeä täällä oikeasti on, koska kun istuin odottamassa hostperhettäni, mulle tuli juttelemaan sellainen iloinen nainen (joka oli töissä siellä lentokentällä), ja hän kertoi, että hänen tyttärensä oli juuri palannut vaihdosta Saksasta ja toivotti mut tervetulleeksi USA:han. Ihana!

Kun mun hostperhe saapui hakemaan mua, ne oli todella pahoillaan siitä, että ei ollu vastaanottamassa mua heti, mutta kyllä mä tiesin, ettei se ollut niiden vika. Olin muutenkin aika hyvällä tuulella, että olin vaan iloinen vihdoin tavatessani heidät. Lisää vain kokemuksia tähänkin vuoteen! Ainakin mun mielestä tää oli aika hauska tapa aloittaa vaihtovuosi.

Hostsisko Kenzie, minä ja Lukas

Parin päivän päästä haettiin mun saksalainen hostveli myös lentokentältä (hän lensi samalla lennolla kuin mä pari päivää aikaisemmin, tosin se ei tällä kertaa ollut niin paljoa myöhässä), ja päätettiin olla tällä kertaa ajoissa vastassa! :D Tällä kertaa lentokentällä oli todella paljon porukkaa ja myös toinen host perhe oli odottamassa omaa saksalaista vaihtariaan. Todella erilainen tilanne verrattuna mun saapumiseen parinkymmenen amerikkalaisen sotilaan kanssa tyhjälle lentokentälle kaksi päivää aikaisemmin! Toivotettiin Lukas tervetulleeksi kotiin, otettiin pari kuvaa ja suunnattiin kohti kotia.

Mulla on ollut todella mukava alku täällä, ja huomaan, että hostperhe tekee kaikkensa tehdäkseen meidän olon kotoisaksi. Kaikki tää vaatii vaan vähän totuttelua. Oon päässyt tutustumaan jo mun tulevaan tanssiperheeseen ja kaikki vaikuttavat tosi innostuneilta saadessaan mut ja Lukaksen mukaan tanssikuvioihin! Tietenkin mulla on vähän koti-ikävä, mutta se kuuluu asiaan ja uskon, että tuun nauttimaan mun vuodesta täällä todella paljon, ja tiedän mun suomiperheen odottavan mua kotona, kun palaan takaisin.

Kenzie, minä ja hostäiti Marti

Vaihtarivuoden plussat ja miinukset

Semi, USA




Youtubessa voit seurata Semin vlogia SeymarJrVlogs

Florida

Ikimuistoinen viikko takana, nimittäin just kotiuduin Floridasta tänää! Kuvia tuli otettua varmaa enemmän ku koko jenkeissä olon aikana. Joten tästä tulee varmaa pitkä postaus :D Eli 14pv ystävänpäivänä lähettii Ypsilannista bussilla kohti Floridaa YFU:n kanssa. Meitä oli ehkä sellaset 25. Matka Orlandoon oli sellaset mukavat 25h.. Onneks mulla oli tuttuja siellä, ja katottii leffoja ja koitettii nukkua :D Käytii disney worldissä, alligaattori safarilla(?), miamissa, sea worldissa ja universal studioilla.

Eka kokonaine päivä oltii siis disney worldissa, joka oli kyllä iha huippu paikka, kaikki oli tehty tosi hienosti ja paraati ja ilotulitukset oli tosi hienot. Toka päivänä ajettii Miamiin, ja mentiin airboat alligaattori ajelulle mutta ei kyllä nähnty yhtään alligaattoreja. Seuraavana päivänä mentii Miamiin holocoust memorial paikkaan jossa meille pidettiin tour, ja siellä oli eloonjääny puhumassa. Sen jälkee mentii south beachille ja shoppailtii kans siinä kadulla. Oli aika viileetä just noina kahtena päivänä ku oltii rannalla. Mutta sen rannan jälkee mentii paikkaan joka oli täynnä graffitteja! Aattelin jakaa tän postauken kahtia ku nii paljo kuvia ettei tuu liian pitkää :D

Millaista on vaihtarina Ohiossa USA:ssa?

Seuraa YFU-vaihtari Semin Vlogia, niin tiedät.

Amerikkalaisessa koulussa

Viivi, USA

wat wat wat wat WATKINS MILL

Ensimmäisestä koulu viikosta on nyt selvitty. Aloitin kouluni Watkins Mill High Schoolissa viime maanantaina. Koulussani on noin 2000 oppilasta, joka on siis noin kolme kertaa enemmän kuin Suomen lukiossani. Watkins Millissa on paljon eri etnisen taustan omaavia oppilaita; tummaihoisia, latinoja, aasialaisia, valkoisia....

Koulumme eläin on ahma ja värit ovat oranssi ja sininen. Koulun henki on jotain aivan muuta kun Suomessa, omaa koulua kannustetaan viimeiseen asti ja on täysin normaalia pukeutua koulun väreihin ihan tavallisena arkipäivänä.
Oppitunnit kestävät 46 minuuttia ja niiden välissä on 5 minuutin tauko. Tauon aikana ei ehdi tekemään muuta kuin kävelemään luokasta toiseen. Täällä on myös joka päivä sama lukujärjestys, ja kaikilla on aina koulua 7.25-14.10 eli täällä ei tunneta sanaa hyppytunti. Koska meidän koulussa kaikilla on luonas samaan aikaan, useimmat oppilaista syövät muualla kuin ruokalassa. Koulusta voi ostaa lounaan (pitsaa, ranskalaisia...), mutta suurinosa oppilaista tuo oman lounaan kouluun.





Koulun alku täällä on iso juttu. Kaikki kaupat olivatt täynnä erilaisia koulutarvikkeita, koristele lokerosi -krääsää, kaikkea mitä nyt vaan mieleen tulee! Monet myös ostivat kokonaan uuden asun ensimmäistä koulupäivää varten. Kouluun pukeutuminen eroaa paljon suomalaisesta. Ensimmäisenä päivänä monella oli todella kivat vaatteet päällä, mutta jo heti toisena päivänä lähes kaikilla oli löysät collarit ja huppari. Koulussani ei ole mitenkään hirveän tarkka pukeutumis koodi, ei liian lyhyitä shortseja/hametta ja topeissa tulisi olla noin 2 cm leveät olkaimet. Luokat ovat todella viileitä, joten vaikka ulkona onkin todella lämmin (30 astetta) niin koulussa sisällä täytyy olla pitkät housut ja paita.


Minä ja Marcus odottamassa koulubussia

Jokainen koulupäivä alkaa jo 7.25 eli aikasia aamuja on siis luvassa! Kuljen kouluun keltaisella koulubussilla, joka tulee noin 100 metrin päähän kotiovelta. Se hyvä puoli aikasissa aamuissa on, että koulu loppuu jo 14.10, jonka jälkeen mulla on field hockey harkat, (täällä treenataan myös lauantaisin, vaikka koulua ei olekkaan) yleensä noin 2,5 h. Viime viikolla meillä oli myös kaksi harjoitus ottelua

Toisin kuin Suomessa, täällä on vain kaksi jaksoa vuodessa. Jouluun asti mulla aineina on matikka, englanti, sosiologia, Modern urban world, kitara, kuoro ja Culinary essentials. Valitsin tahallani noita helpompia kursseja, koska matikassa ja enkussa on jo ihan tarpeeksi läksyjä, enkä Suomalaisessa lukiossa voi lukea esim. sosiologiaa. Voisin hieman kertoa lisää noista kursseista:

Matikka on todella helppoa, mulla on Algebra 2, jossa siis käysään funktioita yms. Tehtävät on lähinnä piirrä tämän funktion kuvaaja tyyppisiä...
Englannissa keskustellaan paljon ja viimeviikolla tehtiin mainos analyysejä. Meillä oli myös koe siitä, mitä on verbit, adjektiivit, substantiivit ja prepositiot.
Sosiologiassa keskustelemme kysymyksistä kuten miksi ihmiset menevät naimisiin, miksi ihmiset käyttäytyvät eritavalla eri seuroissa yms. Sosiologia on helppo ja todella kiva kurssi!
Moder urban world on kyseisen opettajan itse luoma kurssi. Tässäkin kurssissa vain keskustelemme, tosin aiheista, jotka ovat iso osa nyky maailmaa, kuten huumeet, rikokset, sodat, rahan jakautuminen kansojen välillä...
Kitara kurssilla opettelemme soittamaan kitaraa.... Mulla on kitara 2, joka siis on tarkoitettu oppilaille, jotka ovat aikaisemmin soittaneet, mutta olen ainoa koko kurssilta joka on ennen soittanut. Opettaja omien sanojensa mukaan otti kitaran käteensä ensimmäistä kertaa viime maanantaina. Mulle siis todella helppo kurssi. Ihmettelen vaan mitähän porukka siellä kitara 1 kurssilla opettelee, varmaan pelaa Guitar Heroa...
Naisten show kuoro on ihan uskomaton kurssi! Kävin koululla koe-esiintymässä kuoron johtajalle ennen kuin koulut alkoivat ja jostan kumman syystä pääsin naisten show kuoroon. Koko kurssi on kuin Gleestä, jos olette sitä joskus katsoneet. Kurssin huipentaa matka New Yorkkiin ensi keväänä; pääsemme katsomaan Broadway musikaalia ja shoppailemaan Times Squarella!
Culinary Essentials on sama kuin Suomen kotitalous. Kokkaamme kerran viikossa ja muina päivinä käymme läpi erityisruokavalioita yms.

Kaiken kaikkiaan koulu täällä on todella erilaista kuin Suomessa!

You have reached your destination

Susanna, USA

Täällä sitä sitten vihdoin ollaan! Austinin paahteesta kaikille terkkuja. Tää on nyt mun ensimmäinen kokonainen päivä täällä ilman matkustamista. Mun host-sisarukset on vielä Saksassa lomalla ja host-vanhemmat töissä, joten olen nyt ihan itsekseen renoutunut kotona. Tuntuu oudolta kutsua paikkaa jossa on ollut vasta 25 tuntia kodiksi, mutta siltä se tuntuu.



Kaikki täälläpäin maailmaa ovat niin mukavia ja ihania! Jopa minulle tuntemattomat ovat toivottaneet onnea vaihtariseikkailuun. Naapuritkin kävivät liiduilla kirjottamaan talon eteen Welcome to America Susanna! Hostit ovat ihan mahtavia ja oon tosi kiitollinen ja onnellinen, että sain juuri tämän perheen. He ostivat mulle ilmapalloja lentokentälle ja antoivat lahjaksi vielä kaulakorun, jossa on Texasin osavaltio ja hauskan paidan. Perheeseen kuuluu isä Bryan, äiti Pamela, sisko Audrey, veli Alex ja kaksi koiraa Ziggy ja Murfy. On sellainen tunne, etten voisi parempaa host-perhettä pyytääkkään.



Koulu mulla alkaa vasta 25.8 mutta mennään Audreyn ja Alexin kanssa valitsee mulle ens tiistaina kurssit. Koulussa on n. 3000 oppilasta, joka on Herykkiin verrattuna aivan valtava määrä. Pelottaa vähä kauanko menee siihen, että osaan itse suunnistaa koulussa...haha. Koulussa en ole vielä käynyt mutta Audrey lupautui antamaan mulle kierroksen koulusta kun mennään valitsee kurssit.



Ziggy vasemmalla ja Murfy oikealla

Tuliaiset

Julia, USA

Tein tän postauksen valmiiksi jo Suomessa, mutta en halunnut julkaista tätä ennen kun oon antanut tuliaiset hostperheelle. Luin aika paljon vinkkejä vaihtariblogeista mitä muut ovat vieneet ja mun mielestä ainakin valikoitui just sopivat tuliaiset ja perhekin vaikutti tykkäävän tosi paljon :)



Toin yhteensä kolme kirjaa, joista mun suosikki on "Tatu ja Patu This Is Finland". Meillä on kotona sama kirja suomeksi ja siinä on kaikkia hauskoja juttuja Suomesta ja varsinkin tytöt tykkäsi tosta tosi paljon. Toinen kirja jonka vein oli ihan perus tietokirja Suomesta "Finland It Works", mutta kuvia on paljon enemmän kuin tekstiä. Toi oli paras tietokirja jonka löysin, koska kuvat on hyvälaatuisia ja siinä kerrotaan tosi laajasti Suomesta ja kuvia on otettu ympäri Suomea. Kolmas kirja oli tommonen vihkomainen "Meet The Finns", jossa on kaikkia stereotyyppisiä juttuja suomalaisista.

Lisäksi annoin koko perheelle Pentikiltä poromukit. Ensin ajattelin ostaa muumimukit, mutta en osannut päättää millaiset veisin. Saaga-sarjan mukit on aika neutraalit, koska en myöskään tiennyt millanen maku mun hostperhellä on esim astioiden suhteen. Mulla ei kuitenkaan ole niistä kuvaa, koska ne oli jo paketoitu kaupassa valmiiksi.



Marimekon patalaput vein erityisesti hostäitiä ajatellen, koska hän tykkää tosi paljon ruuanlaitosta. Halusin viedä jotain Marimekkoa ja mun mielestä patalaput on tosi hyvät, koska niille ainakin tulee käyttöä ja toi unikkokuosi on myös ihan kivan näkönen. Mietin aika pitkään mustien ja punaisten välillä, mutta päädyin lopulta punaisiin. Oon jo monta kertaa nähnyt hostäidin laittamassa ruokaa noiden patalappujen kanssa :)



Tossa kuvassa näkyy molempien tyttöjen tuliaiset. Halusin antaa heille muiden juttujen lisäksi jotain mistä he varmasti tykkäävät ja kävin vähän ennen lähtöä ostamassa kaikkea pientä, mikä muistuttaa Suomesta.



Lisäksi vein paljon Fazerin suklaata ja karkkeja, jenkkipurkkaa ja vähän salmiakkia. Vaikka en ite niin paljon salmiakista välitä, niin halusin kuitenkin viedä sitä maistettavaksi! Ostin myös paketin marimekon servettejä ja Fazerin sinistä vaikka aluevalvojalle annettavaksi.

Vaihtokesään vauhtia Washingtonista

Kesämme stipendiaatteina alkoi kolmen päivän valmennuksella Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washington DC:ssä. Olin useaan kertaan saanut kuulla, että kaupungin tyypillisin sää oli "hot and humid" mutta vasta astuessani ulos lentokentältä keskipäivän kuumuuteen tajusin mistä meitä oli varoitettu matkalaukkua pakatessa.

Small talk -taidot koetuksella

Majoituimme Washingtonissa American Universityn tiloissa yhdessä Suomeen lähdössä olevien amerikkalaisten stipendiaattien kanssa, joiden seurassa vietimmekin melkein koko valmennuksen ajan. Vaikka amerikkalaisessa kulttuurissa ei ole minulle paljon uutta, oli amerikkalaisten stipendiaattien kanssa jutellessa small talk -taidot koetuksella. Jatkuvaan jutteluun tottui kuitenkin nopeasti ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen keskustelu alkoi jo sujua.

Monet suomalaiset kokevat englannin puhumisen epämiellyttäväksi, koska ovat epävarmoja suullisesta englannistaan. Se on kuitenkin turhaa, sillä kokemukseni mukaan se, että ylipäätään puhut englantia ja yrität rohkeasti, otetaan lämpimästi vastaan. Hyvin usein suomalaiset pistävät hiljaisuutensa kansallisuutensa piikkiin, mutta jos haluamme stereotypioille muutoksen, niin nyt olisi korkea aika jättää suomalaisuuden hokeminen ja sen sijaan kertoa suoraan, että on yksinkertaisesti luonteeltaan ujo.

Kansainvälisiä suhteita luomassa

Parasta Washingtonissa oli ehdottomasti samanikäisten amerikkalaisten tapaaminen. Jaoimme kokemuksiamme ja mielenkiinnonkohteitamme ja saimme huomata, ettemme ole niin erilaisia kuin ehkä oletamme. Varsinkin Suomessa, joka on globalisoitunut paljon, nuoret kuuntelevat samanlaista musiikkia ja katsovat samoja sarjoja kuin amerikkalaiset nuoret. Amerikkalaisten nuorten kanssa puhuminen on rennompaa ja uskon, että tulemme vielä juttelemaan ja ehkä tapaamaankin, vaikka sitten 20 vuoden päästä. Kansainväliset suhteet ovat elintärkeitä ja niiden luominen jo nuorena voi vaikuttaa tulevaisuudessa enemmän kuin uskommekaan.

Kaiken kaikkiaan Washingtonista jäi mieleen kuuman kostea ilmasto, amerikkalaisstipendiaatit, ympäristökeskustelut Suomen suurlähetystössä sekä monet nähtävyydet, joiden kiertämiseen varaisin seuraavalla kerralla enemmän aikaa.

Kannustan ehdottomasti kaikkia lähtemään ulkomaille hakemaan ikimuistoisia kokemuksia ja ystävyyssuhteita, sillä koskaan ei tiedä mistä voi jäädä paitsi. Jos ei muuta, niin ainakin oppii arvostamaan enemmän niitä asioita koti-Suomessa, jotka ovat hyvin.

Tea Kuivala
Young Ambassadors -stipendiaatti

Finland-US Young Ambassadors on Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittama stipendiohjelma. Ohjelman suomalaisena yhteistyökumppanina toimii Vaisala Oy. Ohjelman toteutuksesta vastaa vaihto-oppilas- ja kansainvälisyyskasvatusjärjestö Suomen Youth for Understanding ry (YFU). Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman stipendiaatit viettävät kesäisin kuusi viikkoa Yhdysvalloissa. Ohjelmaan valitaan vuosittain reilu kymmenen 16-17-vuotiasta suomalaisnuorta. Vaihdon aikana suomalaisnuoret tutustuvat vihreään teknologiaan ja kestävän kehityksen ratkaisuihin eri kohteissa sekä amerikkalaiseen kulttuuriin.