Unelmien kesä USA:ssa

Tänä aamuna tunnelma Helsinki-Vantaan lentokentällä oli samaan aikaan jännittynyt ja iloinen. 12 nuorta eri puolilta Suomea oli lähdössä viettämään unelmiensa kesää USA:ssa.

Nuoret ovat Young Ambassadors -stipendiaatteja, jotka tutustuvat kuuden viikon ajan ympäristöasioihin Coloradon osavaltiossa. Ohjelmaan kuuluu myös mielenkiintoinen vierailu Washington DC:hen. Kuten kaikki YFU:n vaihto-oppilaat, kesästipendiaatitkin saavat asua paikallisen isäntäperheen luona ja olla osa amerikkalaisen perheen arkea sekä juhlaa.

Young Ambassadors -kesästipendiohjelma on pyörinyt jo vuodesta 2011 lähtien Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittamana. YFU on vastannut ohjelman toteuttamisesta.

Haluaisitko sinä viettää kesän 2015 USA:ssa?

Jos olet haaveillut kesästä Yhdysvalloissa, nyt voit yhdistää kielitaidon kartuttamisen, kulttuurikylvyn ja ympäristöasiat. Saat kosketuksen kansainvälisyyteen sekä kipinöitä kohti tulevaisuuden urasuunnitelmia. Hakuaika kesästipendiohjelmaan päättyy jo 12.6.2014, joten hakemus kannattaa täyttää pikapuolin. Lisätietoja voit lukea YFU:n nettisivuilta.

Millaista on olla Young Ambassadors -stipendiaattina?

Näin kokemuksistaan kertovat kesän 2013 stipendiaatit.

“I did so much in the States it’s hard to remember everything. I wandered around the mountains with friends, ate lots of food, particularly ethnic, played sports, partied and enjoyed my time every bit. The environment, both natural and urban was very different from Finland. There was also differences among cities that were quite visible. Every day I saw, did and learnt something new and exciting. I want to go back to the States to see more of the country and its mind-blowing diversity. I was hoping to see diversity that I don’t usually see at home in Lapland. And that was certainly something I got. The amazing diversity was really something for a young adult who has lived all of his life in Lapland where diversity is almost none existent. In the US I got used to diversity and nowadays I don’t even notice some things I would have before this summer. For example when I see someone “different” I hardly take any notice.” Saku Rimali, Rovaniemi

“This exchange taught me a lot. I got a lot of information about environmental and energy issues in the US during our group visits twice a week and outside of those. I really liked the fact that we got to visit places ‘behind the scenes’. For example if you go to a zoo knowing how it runs and how things are done gives you a lot more perspective about the park rather than just watching the animals along other tourists. Or on the other hand while visiting Water world, one of the biggest parks in the US, it’s interesting getting to see how the wave machines work and after that going to the wave pool enjoying the waves yourself. These are just examples of the things I got to learn. The whole program was very well organized in general and exceeded my expectations”. Pirkka Sippola, Helsinki

“Our area coordinator in Boulder was this awesome woman who had organized visits to tens of cool places. They offered something to everyone. I learned a lot  about what kinds of things there are going on to study the opportunities to save our planet from global warming and other big deals. I was amazed.” Opri Kangas, Joensuu

“My YAP-summer was definitely the best summer of my life so far. It raised me as person, made me feel independent, taught me so many useful things and opened my eyes about different cultures. People on the other side of our planet are still the same people as we are, and even if I thought I was open to different things before this summer, I’m definitely more open now.” Emma Päkkilä, Jääli

“The whole exchange would’ve been nothing without all the awesome people I met and their influence. The program made me find completely new sides of myself and the others. Therefore, in addition to great memories, I feel like I’ve gained a lot of self-confidence and independence after those best six weeks of my life and I would definitely live them through again anytime.” Venla Venäläinen, Toivala

Älä harmittele käyttämättä jätettyä tilaisuutta, vaan hae Young Ambassadors -stipendiaatiksi. Kesä 2015 USA:ssa odottaa sinua! Näin haet stipendiä.

Ja mikä parasta, YFU:n kautta pääsee USA:an myös koko vuodeksi tai lukukaudeksi. Lue lisää vaihto-oppilaaksi lähtemisestä.

Terveiset Alankomaista!

Pipsa, Global Players -stipendiaatti Alankomaissa
 
Vaihtovuoteni on lähtenyt hienosti käyntiin, en vieläkään voi uskoa että olen täällä! Parina ensimmäisenä päivänä kiertelimme kotikylää ja kävimme tuulimyllyssä. Vaikka olen Euroopassa vaihtarina, kaikki tuntuu niin erilaiselta. Isäntäperheeni on ahkerasti tutustuttanut minua erilaisiin Hollantilaisiin erikoisuuksiin, täytyy myöntää ettei kaikki ruoat ole aivan minun makuuni.

Kouluni on lähtenyt hyvin käyntiin, aluksi kymmenenkilometrin pituinen koulumatkani tuntui tuskaiselta kun veivasin sitä pyörällä, mutta nyt se on muuttunut jo rutiiniksi. Koulussa luokkatoverini ovat jo lähes tottuneet minuun, ensimmäiset päivät olivat mielestäni suorastaan huvittavia, kun ihmiset yrittivät selittää minulle miten kaikki toimii puhuen hitaasti englantia ja käyttäen paljon käsieleitä. Alankomaiden koulujärjestelmä on aivan erilainen kun omamme Suomessa, on ollut mukava huomata että yksi (ikävä kyllä melkein ainoa) asia joka Suomesta tiedetään, on koulujärjestelmämme. Täällä on ollut pari opettajaa jotka tahtoivat ihan haastatella minua koulujärjestelmästämme.

Kielen opiskelu on sujunut hyvin, tavoitteenani on opiskella tunti tai enemmän joka päivä, isäntäperheeni on tyytyväinen kun yritän puhua hollantia. Haluan vielä kiittää kaikkia jotka ovat mahdollistaneet että saan viettää tämän upean vuoden, tässä upeassa maassa!

Mittasuhteet hukassa

Eve Käsnänen, USA
Young Ambassador -stipendiaatti

Kaikki on suhteellista. Kun matkustaa Amerikkaan, on aika kaivaa laskin esille, sillä muuten ei tiedä mistään perusasioista mitään. Kengän koko muuttuu 37:stä 6,5:een ja pituus vaihtuu senttimetreistä jalkoihin ja tuumiin. Lämpötilat pyörivät 90 asteessa ja matkat ovat maileja. Painokin kaksinkertaistuu matkan aikana tai ainakin siltä voi tuntua, kun mittayksikkönä ei olekaan tutut ja turvalliset kilogrammat. Suomalaiselle tekee tiukkaa pysyä mukana näissä aivan epäjärjestelmällisiltä tuntuvissa mitoissa.

Alkureissusta yritti aina muuttaa kaiken takaisin omiin mittayksiköihin, mutta ajan kuluessa se on alkanut tuntua täysin turhalta. Ensimmäisellä viikolla itse kukin varmasti mietti, miten paljon mikäkin mitta oli. Mitat ovat kuitenkin vain mittoja, eikä niitä desimaaleja ole niin tärkeää tietää. Riittää kun ajattelee, että 80 Fahrenheittia on lämmin, 14 000 feet on korkea ja kengänkoot selviää kokeilemalla. Jos puhelimessa on toiminto, jonka avulla voi muuttaa mittayksiköt toisiin, niin siitä toki on apua.

Suurin ongelma yksikkömuunnoksissa on kuitenkin raha! Menetpä minne tahansa euroalueen ulkopuolelle, täytyy valuuttaa verrata euroon. Heti kun sai dollareita käsiinsä, alkoi tuntua että se on vain leikkirahaa ja sitä voi käyttää miten haluaa. Onneksi suhde euroon menee niin päin, että dollari on vähemmän kuin euro, ei pala rahaa ihan niin helposti.

Erilaisuutta rahankäyttöön tuovat myös verot. Suomessa tavaroiden hintaan on jo etukäteen laskettu verot, mutta täällä ne lisätään vasta kassalla. Yhtä tuotetta ostaessa Suomessa olen ainakin itse tottunut kaivamaan tasarahan esille, jotta maksaminen olisi helpompaa. Se ei olekaan ihan niin helppoa tehdä täällä. Ikinä ei voi tarkalleen tietää, kuinka paljon jokin maksaa ennen kuin lätkäisee tuotteet kassalle. Hinnan muutos yhtä tuotetta ostaessa ei ole kovin suuri, mutta jos on vaikkapa ruokaostoksilla isäntäperheen kanssa, huomaa kuinka yllättäen kuitissa on parikymmentä dollaria enemmän kuin odotti.

Onneksi voi kuitenkin lohduttautua ajatuksella, ettei täällä ole yhtä kallista kuin Suomessa. Ja onhan se hienompaa sanoa, että on käynyt 14 000 jalan kuin 4 kilometrin korkeudessa. 14 000 jalkaa kuulostaa niin paljon korkeammalta!

Kulttuurien sulatusuunni

Kaisa Mikkola, USA
Young Ambassador -stipendiaatti

Olemme täällä Coloradossa päässeet tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Itse ainakin huomasin nopeasti, että ne eivät vastaa stereotypioita. Amerikkalainen kulttuuri on sekoitus kaukomaita ja paikallisuutta, uutta ja vanhaa, erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Täällä voi kokea yhdessä kaupungissa koko maailman.

Omat ensimmäiset viikkoni ovat ainakin olleet varsinainen maailmanympärimatka. Olen syönyt hondurasilaista ruokaa tadzikistanilaisella teehuoneella, saanut uusiseelantilaisen ystävän, vertaillut Suomen ja Sveitsin koulujärjestelmää sekä päässyt osallistumaan aitoon japanilaiseen teeseremoniaan ja syönyt parasta sushia ikinä. Englannin lisäksi olen yllättäen oppinut myös lisää saksaa ja japania.

Toivon, että olemme onnistuneet tuomaan tähän kulttuurien sulatusuuniin myös pienen palan Suomea!

Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman stipendiaatit kirjoittavat myös YFU:n blogiin. Stipendiaatit viettävät kuusi viikkoa Yhdysvalloissa. Ohjelmaan valitaan vuosittain reilu kymmenen 16-17-vuotiasta suomalaisnuorta. Vaihdon aikana suomalaisnuoret tutustuvat vihreään teknologiaan ja kestävän kehityksen ratkaisuihin eri kohteissa sekä amerikkalaiseen kulttuurin.

Finland-US Young Ambassadors on Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittama stipendiohjelma. Ohjelman suomalaisena yhteistyökumppanina toimii Vaisala Oy. Ohjelman toteutuksesta vastaa YFU.

Lue stipendiaattien blogia CIMOn Maailmalle.net-sivustolla:
http://maailmalle.net/kokemuksia_maailmalta/blogeja_maailmalta/young_ambassadors_-stipendiaattina_yhdysvalloissa

Time 2 Say Goodbye

Lotta, Saksa

Lähtö Suomeen koittaa 9 päivän päästä. Läksiäisiä on ollu enemmän kun tarpeeks. Onhan näiden ihmisten jättäminen surullista, mutta kaikillahan se on joskus edessä. Lähdön haikeus vaan kuuluu kuvioon. Torstaina oli vielä viimiset treenit ja sen jälkeen uintiryhmän Abschlussfeier eli kauden päättäjäiset, jossa ryhmän ulkomaalaisvahvistukset minä ja jenkkikaksoset lahjottiin vielä Berliinimuistoilla ja vihdoin sain myös seuran paidan :) Pitää kyllä sanoo, että niitä naamoja tulee ikävä. Ja sitä uimahallia.

Torstaina käytiin vielä mun lempi-italialaisessa, Popolaressa, perheen kanssa syömässä. Mmm niin hyvää, vaikka olinkin jo meijän uimaribuffeen jälkeen räjähtämispisteessä. Todettiin ravintolassa että vuoden aikana ollaan ehditty käymään kaikki kolme Popolarea läpi
.

Nyt pakkailen tässä viimisiä tunteja vielä ennen huomenna alkavaa Ambassors-stipendiaattien Berlinfahrtia. Torstaina lähtee sitten suuntaan Werbellinsee ja YES-seminaari! Eilen olin vielä mun tukihenkilön Lisan kanssa kirpputorilla ja jätskillä. Vuoden aikana meijän tapaamiset Lisan kanssa on lähinnä keskittyny syömiseen tai shoppailuun, tukeehan se sellanenkin. Haha :D Ei mulla kyllä oo onneks ollu sellasia hetkiä että olisin tarvinnu ottaa hätätapauksissa yhteyttä tai ongelmia joita en olis pystyny itse hostperheen kanssa ratkaisemaan.

Eilen mun piti jo hyvästellä mun hostiskä, koska sen piti lähteen sen vanhempien luo. Pidin samalla mun läksiäslahjaseremonian. Iittalan liikkeen bonganneena käväisin siellä, koska halusin jotain suomalaista ja ajatonta ja pysyvää lahjaa. Jokaiselle oma erivärinen KIVI-tuikkulyhty. Lisäks askartelin pari valokuvakollaasia, tosin vähän kiireessä. Jäi kyllä ärsyttämään vähän, olis voinu paremmin valmistautua.. Mutta lahjat, ei ne oo niitä tärkeimpiä, ja luulenpa että suurin lahja mun perheelle on se että mä oon onnellinen niiden kanssa ja haluan pitää yhteyttä vielä pidempäänkin.

Lähetin just 18,8 kiloa mun kamoja Suomeen ja musta näyttää edelleen siltä, että mun matkalaukku tulee vaan räjähtämään. Tai sitten jätän tänne vielä paketillisen jälkilähetettäväks.

Lähdön tunnelmista kotiinpaluun ajatteluun. En oikeestaan tiiä miltä kaikki tulee tuntumaan. Moni entinen vaihtari on sanonu että se on kuin lyhyt minivaihtovuosi. Uudelleen uusivanhoissa maisemissa. Toivon että mun kaverit tunnistaa mut vielä.

Tää on luultavasti nyt sitten viiminen kerta kun postaan, huomenna en ehdi kuitenkaan ja tää rakas Macci pitää jättää tänne. Huonetta tulee myös ikävä.

Nyt ryhdistäydyn pakkaamisen kanssa, oiGeasti!

Nuoret suurlähettiläät Washingtonissa

Emma Päkkilä, USA
Young Ambassador -stipendiaatti

Saavuimme Washingtoniin keskiviikkona 5.6. iltapäivällä paikallista aikaa. Väsyneet matkalaiset joutuivat jonottamaan maahantuloselvityksessä noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen suuntasimme 4H Youth Conference Centeriin. Saimme ruokaa, ja valmennus alkoi heti. Olisin toivonut jotain rennompaa ensimmäiselle illalle, koska emme pystyneet juuri mihinkään toistakymmentä tuntia kestäneen matkan jälkeen.

Vuoden 2012 Young Ambassador -stipendiaatit. Kuva: Ulla Lange

Kurkistus amerikkalaiseen kulttuuriin

Tapasimme Suomeen kesävaihtoon menossa olleet nuoret samana iltana, ja nukuimme neljän hengen huoneissa järjestelyllä 2 amerikkalaista + 2 suomalaista. Käsitykseni amerikkalaisista alkoivat muuttua saman tien. Ensimmäiseksi huomasin, etteivät he ole niin erilaisia kuin me suomalaiset. Tavallisia nuoria, jotka käyttäytyvät tavallisesti ja joilla on tavalliset ajatukset, kuten meilläkin. Meistä ehti tulla jo parin päivän aikana ystäviä!

Enemmän erilainen asia oli ruoka. Rasvaa, rasvaa ja lisää rasvaa! Aamupalalla oli niin rasvaisia donitseja, ettei niitä voinut käsitellä paljain kasin. Pannukakut ja vaahterasiirappi olivat ihania, ja semmoiset friteeratut miniperunat, joiden nimeä en koskaan muista. Niissäkin oli enemmän rasvaa kuin sitä perunaa. En kyllä söisi sellaista aamupalaa joka aamu. Täällä Coloradossa syödään paljon terveellisemmin, jopa terveellisemmin kuin meillä kotona.

Päivä lähetystössä

Torstaina vietimme päivän Suomen suurlähetystössä. Siellä meinasi yksi ja toinen jet lagia poteva nukahdella, mikä oli vähän noloa. Suomen suurlähettiläs kertoi meille suurlähetystön toiminnasta. On hienoa, että Suomen suurlähetystö toimii ekologisesti, ja on saanut ensimmäisenä suurlähetystönä LEED-sertifikaatin (Leadership in Energy and Environmental Design). Se tarkoittaa, että rakennus on suunniteltu energiaa säästäväksi ja käyttää luontoa suojelevia ratkaisuja energiankulutuksessaan ja jätteiden käsittelyssä. Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö on erikoisen näköinen rakennus, ja sen suurista ikkunoista näkyy vihreä metsä. Taloa rakennettaessa kaadettiin vain kolme puuta!

Työskentelimme amerikkalaisten nuorten kanssa suurlähetystössä. Tutustutimme amerikkalaisia suomalaiseen musiikkiin ja pohdimme kulttuureidemme eroja ja stereotypioita. Yllättävän moni stereotypia ei pitänyt paikkansa.

Illalla siirryimme suurlähettilään residenssille, jossa oli tarjolla suomalaista ruokaa. Ruoka olisi saanut olla hieman yksinkertaisempaa, koska oli suomalaisena noloa myöntää, etten itsekään tiennyt mitä osa ruokalajeista oli.

Perjantaina katselimme Washingtonin nähtävyyksiä ja vietimme viimeiset hetkemme uusien ystäviemme kanssa ennen lähtöä lentokentälle, kohti Coloradoa.

Finland-US Young Ambassadors -vaihto-ohjelman stipendiaatit kirjoittavat myös YFU:n blogiin. Stipendiaatit viettävät kuusi viikkoa Yhdysvalloissa. Ohjelmaan valitaan vuosittain reilu kymmenen 16-17-vuotiasta suomalaisnuorta. Vaihdon aikana suomalaisnuoret tutustuvat vihreään teknologiaan ja kestävän kehityksen ratkaisuihin eri kohteissa sekä amerikkalaiseen kulttuurin.

Finland-US Young Ambassadors on Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön ja CIMOn rahoittama stipendiohjelma. Ohjelman suomalaisena yhteistyökumppanina toimii Vaisala Oy. Ohjelman toteutuksesta vastaa YFU.

Lue stipendiaattien blogia CIMOn Maailmalle.net-sivustolla:
http://maailmalle.net/kokemuksia_maailmalta/blogeja_maailmalta/young_ambassadors_-stipendiaattina_yhdysvalloissa.