Young Ambassador -stipendiaatti
Kaikki on suhteellista. Kun matkustaa Amerikkaan, on aika kaivaa laskin esille, sillä muuten ei tiedä mistään perusasioista mitään. Kengän koko muuttuu 37:stä 6,5:een ja pituus vaihtuu senttimetreistä jalkoihin ja tuumiin. Lämpötilat pyörivät 90 asteessa ja matkat ovat maileja. Painokin kaksinkertaistuu matkan aikana tai ainakin siltä voi tuntua, kun mittayksikkönä ei olekaan tutut ja turvalliset kilogrammat. Suomalaiselle tekee tiukkaa pysyä mukana näissä aivan epäjärjestelmällisiltä tuntuvissa mitoissa.
Alkureissusta yritti aina muuttaa kaiken takaisin omiin mittayksiköihin, mutta ajan kuluessa se on alkanut tuntua täysin turhalta. Ensimmäisellä viikolla itse kukin varmasti mietti, miten paljon mikäkin mitta oli. Mitat ovat kuitenkin vain mittoja, eikä niitä desimaaleja ole niin tärkeää tietää. Riittää kun ajattelee, että 80 Fahrenheittia on lämmin, 14 000 feet on korkea ja kengänkoot selviää kokeilemalla. Jos puhelimessa on toiminto, jonka avulla voi muuttaa mittayksiköt toisiin, niin siitä toki on apua.
Suurin ongelma yksikkömuunnoksissa on kuitenkin raha! Menetpä minne tahansa euroalueen ulkopuolelle, täytyy valuuttaa verrata euroon. Heti kun sai dollareita käsiinsä, alkoi tuntua että se on vain leikkirahaa ja sitä voi käyttää miten haluaa. Onneksi suhde euroon menee niin päin, että dollari on vähemmän kuin euro, ei pala rahaa ihan niin helposti.
Erilaisuutta rahankäyttöön tuovat myös verot. Suomessa tavaroiden hintaan on jo etukäteen laskettu verot, mutta täällä ne lisätään vasta kassalla. Yhtä tuotetta ostaessa Suomessa olen ainakin itse tottunut kaivamaan tasarahan esille, jotta maksaminen olisi helpompaa. Se ei olekaan ihan niin helppoa tehdä täällä. Ikinä ei voi tarkalleen tietää, kuinka paljon jokin maksaa ennen kuin lätkäisee tuotteet kassalle. Hinnan muutos yhtä tuotetta ostaessa ei ole kovin suuri, mutta jos on vaikkapa ruokaostoksilla isäntäperheen kanssa, huomaa kuinka yllättäen kuitissa on parikymmentä dollaria enemmän kuin odotti.
Onneksi voi kuitenkin lohduttautua ajatuksella, ettei täällä ole yhtä kallista kuin Suomessa. Ja onhan se hienompaa sanoa, että on käynyt 14 000 jalan kuin 4 kilometrin korkeudessa. 14 000 jalkaa kuulostaa niin paljon korkeammalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti