Ihana perhe ja ystävät Ohiossa

Oona, USA

Kohta on kulunut jo neljä kuukautta siitä kun hyppäsin lentokoneeseen ja kohti uusia seikkailuja! Ajattelin vähän kertoa kuka olen ja missä vietän vaihtovuoteni ja miten täällä on tähän asti mennyt.

Eli minun nimeni on Oona ja vietän vaihtovuoteni Huron-nimisessä kaupungissa Ohiossa, ihan suurien järvien rannalla. Mun host perheeseen kuuluu kaksi siskoa, veli ja vanhemmat, sekä kaksi äänekästä koiraa. Host perheeni on ollut paras mahdollinen ja ne avasi niiden sydämmet mulle heti kun saavuin tänne. Yhdessä eläminen on ollut tosi helppoa ja ne tuntuu jo oikealta perheeltä. Ne on halunnut näyttää mulle kaikkea uutta täällä ja ollaankin käyty telttailemassa, Clevelandissa, baseball-pelissä, college football pelissä, Cedar Point- huvipuistossa ja vaikka missä!

Koulu täällä on aika erilaista, mutta helppoa. Kavereiden saaminen ei ollut niin hankalaa kun kuvittelin sen olevan. Sain tosi hyviä kavereita tennisjoukkueesta ja vaikka tennis on nyt loppu, kaverit on säilyneet. Oon myös tutustunut muihin vaihtareihin ja saksalainen vaihtari naapurista on tullut tosi läheiseksi.

Mulla ei missään vaiheessa tullut kulttuurishokkia, mutta kulttuuri eroja täällä kyllä näkee joka päivä. Ruoka, pukeutuminen, käyttäytyminen; kaikki on erilaista jollain tavalla. Eniten totuttelua vaati koulu, sillä siellä piti opetella elämään muiden nuorten tavoin ja pukukoodin kanssa on ollut vähän ongelmia. Hahhah.

Kaikenkaikkiaan vuoteni on tähän asti mennyt tosi hyvin ja toivottavasti jatkuu samaan malliin! Hyvää marraskuuta kaikille!

Älä kuvittele ja suunnittele asioita etukäteen

Marika, Ranska

Luin tossa eilen yhen toisen vaihtarin blogia ja tunnistin aika paljon omia ajatuksia ja kokemuksiani sieltä. Päällimmäisenä niistä mieleen jäi semmonen "paha tapa" mitä varmasti moni vaihto-oppilas harrastaa. Minä mukaan lukien.

Tää paha tapa on vertailu. Sillon kun saapuu kohdemaahan kaikki on tosi uutta ja hienoo ja kaikki haasteet ja vaikeudetkin tuntuu joltain pelkokertoimen tehtäviltä ja niihin suhtautuu positiivisesti ja innoissaan. Sit jonkun ajan päästä keho alkaa väsyyn siihen koko ajan ylikierroksilla käymiseen ja kaikki alkaa tuntuun ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta. Sillon tulee ulos siitä omasta vaihtovuosikuplastaan ja alkaa miettiin mitä muille vaihtareille kuuluu. Alkaa lukeen blogeja, laittaan viestejä ja seuraan facebookista. Tässä seuraillessaan unohtaa kuitenki helposti että sinne kirjotetaan nimenomaan niitä huippuhetkiä ja hehkutetaan kaikkea. Sillon rupee vertaan omaa vaihtovuottaan niihin muihin ja kyseenalaistaan jokasta pientä asiaa. Onks mulla sittenkään kiva perhe? Onko tää ny oikeesti kiva kaupunki? Onko mulla ees kavereita? Oonko mä onnellinen?

Sit tähän kaikkeen sekottuu vielä se klisee mitä kaikki hokee että vaihtovuosi on ihmisen elämän "paras vuosi", "elämää mullistava kokemus". Siinä tulee esiin toinen paha tapa minkä tiedostan itsessäni ja varmasti moni muukin vaihtari tunnistaa nää ajatukset omikseen. Jokaselle tulevalle vaihtarille hoetaan sitä kuinka tää on ihan älyttömän hienoa. Jokanen vaihdosta palannu nuori sanoo että se on elämää mullistava kokemus eikä ottais sitä takas mistään hinnasta. Tästä saa kuitenki täysin väärän käsityksen. Näistä lausahduksista tulee mieleen ensimmäisenä että saa maailman parhaita ystäviä, näkee hienoja paikkoja, elää vuoden unelmaa jossain paratiisissa.

Eihän se sitä oo. Tää ei oo se elämän helppo vuosi. Tää on se vaikee vuosi. Tää on se hetki löytää oma ittensä ja saada selville kuka mä oon. Mun elämässä tulee oleen niitä huippuhetkiä, rakastuminen, parhaiden ystävien kanssa toilailut, lastensaanti, kaikki tämmönen. Ei vaihtovuoden tarvii olla niitten itken ilosta -hetkien joukossa. Ja niistä ystävistä, mulla on suomessa pari ekstrahyvää ystävää joiden kanssa mulla on semmonen yhteys että sitä ei vaan saavuteta vuodessa ilman yhteistä äidinkieltä. Joten mun ei tarvi löytää uutta parasta ystävää täältä, vaan niitä hyviä joiden kanssa hankkia kivoja muistoja. Mä myönnän että vaikka tiedostin että täällä tulee haasteita ja vaikeuksia eteen, en silti asennoitunu oikeella tavalla tähän vuoteen.

Juttelin eilen yhen naisen kanssa jolla on monen vuoden kokemus yhteistyöstä yfu:n kanssa ja se anto todella hyvän vinkin kaikille tuleville vaihtareille. Tää kuulostaa tosi karulta mutta tää on totta. "Reve pas." Älä unelmoi. Älä kuvittele ja suunnittele asioita etukäteen. Oota että pääset sinne ja elä, koe, näe. Koska kaikki mitä on etukäteen miettiny ja suunnitellu ei kuitenkaan toteudu ja sit joutuu vaan turhaan pettyyn. Eikä myöskään osaa nauttia niistä hyvistä asioista mitä kokee koska ne ei ollu niitä mitä oli suunnitellu.

Mä en voi taata et kun mä palaan suomeen mä voin sanoo et tää oli mun elämän paras vuosi. Mut mä voin taata et mä voin sillon sanoo et tää oli elämää mullistava kokemus. Mä voin sanoo että oon selvinny vaihtovuodesta. Voin sanoo että oon vahva. Voin sanoo että mä tiedän kuka mä oon. Ja se on hemmetin paljon sanottu.

Pueden pasar a los cursos

Rosa, Argentiina

Hola!! Mult pyydettiin postausta koulusta ja yritän nyt tehä sillee mahollisimman yksityiskohtasesti mut jos jää jotain epäselväks nii saa kysyä!

Nii tos alapuolel on koulun logo ja tänä vuonna meijän koulu täyttiki 50 vuotta. 

Tääl Argentiinas on koulu systeemi sillee et on primario mikä on 6-12 vuotiaille ja sen jälkeen on secundario mikä on 12-18 ja sit voi mennä yliopistoo jos haluu. Täällä Argentiinas riippuu  secundariosta et mitä eri linjoja on koulus esim. mun koulus on luonnontieteen, taloustieteen ja humanistitieteen linjat ja mä oon tos luonnontieteen linjalla. On tosi paljon eri linjoja mut mun koulus on vaa noi. Ja jokasel luokal on oma luokka ja vaa opettajat vaihtaa luokkia.

En tiiä onks muis koulus tällee mut mun koulus on nii et jokasen kahen oppitunnin jälkee on välkkä joka kestää 10 min. Ja yks oppitunti kestää 40 min. Ja koulus ei oo tääl ruokailuu koska päivä on nii lyhyt mut on koski mist sä voit ostaa melkee mitä vaa (suurimmaks osaks pelkkii makeisii) ja kaikki maksaa alle euron siis ihan kaikki :D tyylii yks sämpylä maksaa 50 centii ja tikkari 10 centtii yms.

Koulu täällä eroo ihan hirveesti suomen kouluista.Mun kouluun mennään joka päivä kaikki oppilaat puol kaheksaks kouluun ja joka päivä koulupäivä alotetaan silleen että pihalle mudostetaan jokaisen luokan jonot tytöt ja pojat erikseen ja kuunnellaan koulun tunnusbiisi. Ennen lauluu vararehtori (mun hostiskä) sanoo mikkiin ''buenos días'' eli ''hyvää huomenta'' ja kaikkien pitää hiljentyy ja laulun aikana pitää laulaa tää tunnusbiisi mut suurin osa ei laula. Sit tän tilaisuuden jälkee vararehtori kuuluttaa et ''pueden pasar a los cursos'' eli ''voitte mennä luokkiin''.

Mun lukkari on sellane et ma-ke kouluu on 7.30-13.05 ja to-pe 7.30-12.35. Mun koulus on sillee et ei pahemmi käytetä oppikirjoi vaa meil on semmone ''carpeta'' mikä on semmone iso vihko tai kansio mihin kirjotetaan kaikki muistiin panot mitkä ope kirjottaa taululle tai luettelee sen omast kirjast. Ja sen takii onki viel vähä vaikee opiskella esim jotai kemiaa ja fysikkaa ku ei oo kirjaa ja kirjotetaa kaikki mitä ope sanoo ja sit ku pitää tehä tehtävii nii emmä osaa mitää ku en tiiä miten ne pitää tehä. Tos alempan on kuva mun carpetast auki. Yhtee carpetaa yleensä ängetää kaikki aineet tai sillee et ne eritellää jollai väripaperil tai muuta.

Jokaisel koulus Argentiinas on uniformu mitä pitää käyttää. Ja meijän koulul on siniset shortsit, valkonen t-paita, siniset verkkarit, sininen huppari, valkoset sukat ja valkoset tennarit joita saa käyttää vaa verkkareiden kans tai shortsien kans ku on liikkaa ja sit semmoset mustat manne kengät joita pitää käyttää shortsien kans. Koulus ei saa käyttää meikkii ja talven aikan hiukset pitää olla sillee et etuhiukset pinneil kii tai kaikki hiukset ponnaril ja kesäl sillee et kaikki hiukset ponnaril tai letil.

Tos ylemmäs kuvas on secundarion vikan vuoden luonnontieteen linjal olevat joil on erilaine uniformu, koska aina vikan vuoden opiskelijat saa suunnittella niiden oman uniformun. Ja tos alemmas kuvas mun luokkalaisil on liikkauniformu pääl ja tuol vasemmal näkyy jotai tyttöi shortseil ja mustin mannekengil.

Tääl on tosi tarkat säännöt koulus et esim. jos tulee vaik erivärisil sukil kouluu nii tulee vanhempien ja reksin kans puhuttelu ettei kunnioita koulun sääntöjä. Ja jokaisen tunnin alussa pitää nousta seisoo ku opettaja astuu luokkaa ja istuu vast sit ku opettaja antaa luvan. Sillee koulus on rentoo mut sillee sääntöjen kans ei koska jotkut opet ei esim välitä nii paljoo et jos oppilas vaik syö tunnil vaik ei sais ja jotkut on kännyil vaik ei sais. Ja välil tunneil on sillee  et ope antaa tehtävii mut kukaa ei tee mitää vaa puhuu vaa kavereiden kans ja on kännyl yms. Ja välkät on iha erilaisii ku suomes et tääl on sillee et kaikki vaa huutaa ja hyppii ja pomppii ja on hirveen levotont ja sit suomes on sillee et kaikki on vaa kännyil tyylii hiljaa istuu jossai koulun sohvalla. Sitä mul on ikävä suomen koulust et kaikki on paljo itsenäisempää ja tääl suurin osa ei oikee osaa tehä mitää sillee itsenäisesti.

Toivottavasti saitte nyt enemmän irti täst koulusysteemist ja jos jäi jotai kysyttävää nii kysykää

Mitä kaikkea lomaviikkoon on mahtunut?

Ella, Saksa

Älkää pettykö, tylsä ja kuvaton postaus tiedossa. Niin paljon kaikkia juttuja, etten millään paremmin ehdi kirjoitella ja maanantaina alkaa rullaamaan taas mun hullu arki! Mutta tässä teille jotain luettavaa, että tiiätte mun olevan hengissä.

Mutta siis mitä tähän lomaviikkoon onkaan mahtunut?

- oon laulanut lehmille joululauluja

-saanut hepulin heinäpaalien kanssa, ette arvaakaan miten raskasta hommaa on ruokkia lehmiä

- ollut lehmienruokana

- todennut, että lehmillä on jotain mua vastaan (kummasti kakkivat jokaikinen kerta mun päälle) 

- nähnyt 20 kynittyä kanaa keittiössä

- jonka jälkeen tehnyt suursiivouksen hirmuisen höyhenvyöryn takia

- ollut Augsburgissa

- ja joutunut vararikkoon

- muuttanut tyylinsä

- syönyt parhaimman täytetyn patongin elämässään

- nauruhepuloinut bussipysäkillä kaverin kanssa

- odottanut bussia, joka ei ikinä tullutkaan

- ollut kirkossa, jonka jälkeen kulkenut kulkueessa hautausmaalle

- todennut, että saksalaiset haudat ovat kuin pieniä puutarhoja, OIKEASTI, niin kauniita, voisi sanoa taideteoksiksi

- syönyt kirsikkakakkua, vaikka inhoan kirsikoita

- saanut postia

- harjoitellut, miten saksan adjektiivit taipuu

- oli muuten erityisen hauska oppitunti adjektiiveista hostäidin kanssa

- saanut hepuleita

- yrittänyt hirmuisen taistelun seurauksena katsoa the voice of germanya (lopullinen kompromissi, katson sitä ilman ääntä)

- suojellut pullataikinaa

- oivaltanut miksi on olemassa kahdenvärisiä kananmunia

- keksinyt, miten tommonen ihmeroskis avataan

- huomannut bussipysäkkinsä vieressä valtavan kokoisen urheilukentän


Että tälläista tänään.

Vähän välitodistuksesta ja koulunkäynnistä

Sanni, ranskankielinen Belgia

Nyt lomalaisena käppäilen pitkin lehtien täyttämiä katuja, viettäen aikaa vähän itsekseen, ajattelematta mitään. Täällä meillä on vihdoin syysloma, joka oikeestaan perustuu pyhäinpäivään, jota täällä vietetään sinä virallisena päivänä, eli 1. marraskuuta, toisin kuin Suomessa, jossa se on tietääkseni aina lauantaina. Voin iloisesti sanoa, että loman vietto lähti hyvin käyntiin.

Pakkohan minun on myöntää, että välitodistuksessani sain ihan huippuarvosanat, joten kehuja satoi koko perjantain, sillä eihän kukaan voinut uskoa, että tyttö joka ei kunnolla edes osaa puhua ranskaa, pystyisi saamaan tuollaisen keskiarvon. En kuitenkaan olisi pystynyt tuollaiseen temppuun ilman luokkalaisteni tyttöjen apua! He nimittäin ottivat minua reippaasti mukaan projekteihin, auttoivat minua ymmärtämään tehtävänantoja ja ennen kaikkea, heillä oli rutkasti kärsivällisyyttä minun ranskantaitojeni kanssa! Opettajatkin ovat olleet avualiaita ja ymmärtäväisiä ja ehkä laskeskelleet vaihtaritytön pisteitä vähän eri tavalla, mutta joka tapauksessa olen vain tosi kiitollinen ja iloinen.

Täällä pisteytys menee siis niin, että jokaisesta aineesta annetaan pisteet 0-20, ja puolikkaatkin otetaan mukaan. Pitää saada  vähintään 10, että suoriutuu aineesta. Kaikkien aineiden keskiarvo mitataan kuitenkin prosenteissa, joten pitää saada se yli 50%, että pääsee kouluvuodestaan läpi. Täällä on myös paljon yleisempää joutua uusimaan vuotensa kuin Suomessa. Koulustamme voi löytää useammankin, jotka ovat joutuneet uusimaan vuotensa jopa pariin otteeseen. Sen voisin myös sanoa, että Suomessa jaetaan niitä täysiä pisteitä paljon helpommin kuin täällä. Sen mitä olen ymmärtänyt, niin meidän luokkamme ns. "kympinoppilaat" saivat vähän päälle 80% keskiarvokseen, joten se ei tasapainotu ihan samalla tavalla kuin meidän systeemissä. Nämä olivat kuitenkin suuntaa antavat välitodistukset, sillä ensimmäiset ihan oikeat kokeet tulevat vasta joulun tuntumassa.

Moni ihmettelee miksi panostaisin koulussa, jos kerran joudun kotiin palattuani kuitenkin vetämään vastaavan kouluvuoden uudestaan. Monille vaihtareille koulumenestyshän on täysin yhdentekevä asia ja he laittavat koulutyöhön aika minimaalisen panoksen. Vaihtareiltahan ei voi olettaa, että he menestyisivät koulussa, sillä kielimuuri vaikeuttaa asioita ja täten monet piiloutuvat tämän taakse, ettei heidän tarvitse edes yrittää. Ainakin YFU:n ohjelmissa koulussa käynti on pakollista, koska sehän kuuluu paikallisen nuoren normaaliin elämään. Olemme siis koulussa päästäksemme tapaamaan ihmisiä, integroitumaan kouluyhteisöön, oppimaan kielestä, maasta ja sen kulttuurista yhä enemmän, eikä pointti ole koulumenestys.

Minun kohdallani päätavoite on ollut vain yksinkertaisesti ymmärtää mitä tunneilla puhutaan. Se oli aluksi enemmänkin vain ranskankielen oppimisen takia, halusin ymmärtää sen mitä opettajat sanoivat, eikä sillä ollut niin väliä ymmärsinkö käsiteltävät aiheet itsessään. Kaikki kävi puoliksi vahingossa, sillä aivoni prosessoivat asioita niin paljon, vertaillessaan lauseita ja sanoja suomen- ja englanninkieleen, joten jututhan jäävät päähän oikein hyvin. Tietysti on myös tunteja, joissa opettajan ääni on kuin tuutulaulu tai joissa termistö on liian monimutkaista tämän tytön pääkopalle, mutta yleisesti tämä periaate toimii oikein hyvin.