Nyt lomalaisena käppäilen pitkin lehtien täyttämiä katuja, viettäen aikaa vähän itsekseen, ajattelematta mitään. Täällä meillä on vihdoin syysloma, joka oikeestaan perustuu pyhäinpäivään, jota täällä vietetään sinä virallisena päivänä, eli 1. marraskuuta, toisin kuin Suomessa, jossa se on tietääkseni aina lauantaina. Voin iloisesti sanoa, että loman vietto lähti hyvin käyntiin.
Pakkohan minun on myöntää, että välitodistuksessani sain ihan huippuarvosanat, joten kehuja satoi koko perjantain, sillä eihän kukaan voinut uskoa, että tyttö joka ei kunnolla edes osaa puhua ranskaa, pystyisi saamaan tuollaisen keskiarvon. En kuitenkaan olisi pystynyt tuollaiseen temppuun ilman luokkalaisteni tyttöjen apua! He nimittäin ottivat minua reippaasti mukaan projekteihin, auttoivat minua ymmärtämään tehtävänantoja ja ennen kaikkea, heillä oli rutkasti kärsivällisyyttä minun ranskantaitojeni kanssa! Opettajatkin ovat olleet avualiaita ja ymmärtäväisiä ja ehkä laskeskelleet vaihtaritytön pisteitä vähän eri tavalla, mutta joka tapauksessa olen vain tosi kiitollinen ja iloinen.
Täällä pisteytys menee siis niin, että jokaisesta aineesta annetaan pisteet 0-20, ja puolikkaatkin otetaan mukaan. Pitää saada vähintään 10, että suoriutuu aineesta. Kaikkien aineiden keskiarvo mitataan kuitenkin prosenteissa, joten pitää saada se yli 50%, että pääsee kouluvuodestaan läpi. Täällä on myös paljon yleisempää joutua uusimaan vuotensa kuin Suomessa. Koulustamme voi löytää useammankin, jotka ovat joutuneet uusimaan vuotensa jopa pariin otteeseen. Sen voisin myös sanoa, että Suomessa jaetaan niitä täysiä pisteitä paljon helpommin kuin täällä. Sen mitä olen ymmärtänyt, niin meidän luokkamme ns. "kympinoppilaat" saivat vähän päälle 80% keskiarvokseen, joten se ei tasapainotu ihan samalla tavalla kuin meidän systeemissä. Nämä olivat kuitenkin suuntaa antavat välitodistukset, sillä ensimmäiset ihan oikeat kokeet tulevat vasta joulun tuntumassa.
Moni ihmettelee miksi panostaisin koulussa, jos kerran joudun kotiin palattuani kuitenkin vetämään vastaavan kouluvuoden uudestaan. Monille vaihtareille koulumenestyshän on täysin yhdentekevä asia ja he laittavat koulutyöhön aika minimaalisen panoksen. Vaihtareiltahan ei voi olettaa, että he menestyisivät koulussa, sillä kielimuuri vaikeuttaa asioita ja täten monet piiloutuvat tämän taakse, ettei heidän tarvitse edes yrittää. Ainakin YFU:n ohjelmissa koulussa käynti on pakollista, koska sehän kuuluu paikallisen nuoren normaaliin elämään. Olemme siis koulussa päästäksemme tapaamaan ihmisiä, integroitumaan kouluyhteisöön, oppimaan kielestä, maasta ja sen kulttuurista yhä enemmän, eikä pointti ole koulumenestys.
Minun kohdallani päätavoite on ollut vain yksinkertaisesti ymmärtää mitä tunneilla puhutaan. Se oli aluksi enemmänkin vain ranskankielen oppimisen takia, halusin ymmärtää sen mitä opettajat sanoivat, eikä sillä ollut niin väliä ymmärsinkö käsiteltävät aiheet itsessään. Kaikki kävi puoliksi vahingossa, sillä aivoni prosessoivat asioita niin paljon, vertaillessaan lauseita ja sanoja suomen- ja englanninkieleen, joten jututhan jäävät päähän oikein hyvin. Tietysti on myös tunteja, joissa opettajan ääni on kuin tuutulaulu tai joissa termistö on liian monimutkaista tämän tytön pääkopalle, mutta yleisesti tämä periaate toimii oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti