Huh nyt mulla on kerrankin aikaa kirjottaa viime viikonloppuna olleesta YFU:n valmennusleiristä Virroilla! Täytyy kyllä sanoo, että on aivan huikeeta porukkaa lähdössä maailmalle. Voisin jauhaa koko leiristä monta tuntia, koska siellä tapahtu niin paljon, mutta yritän tiiviistää kaiken mahdollisimman hyvin :D Ainiin ja täytyy vielä sanoa, että mulla on toosi vähän kuvia koska unohdin järkkärin muistikortin kotiin. Pikkuvikoja.
Lähdettiin siis Tampereen yliopistolta busseilla kohti Virtoja, vanhemmilla alkoi sillon koulutus yliopistolla, joten lähes kaikki tuli porukoiden kyydillä sinne. Säälitti niiden puolesta jotka joutuivat herään tosi aikasin, kun itsellä kesti ajaa vartti yliopistolle. En ollut ihan yksin, koska Wilman kanssa tutustuttiin jo vuosi sitten yhteishaastatteluissa ja päästiin samaan bussiin, samaan pienryhmään Virroilla ja samaan huoneeseen. How cool is that?!
Virroilla mentiin heti syömään ja majoittautumaan ja sitten oli alkusessio, jossa kerrottiin kaikki säännöt vuoden ajalle ja entiset vaihtarit komppasivat omilla kokemuksillaan. Sitten vaihdoimme paikkaa ja mentiin kuuntelemaan kaikkia tärkeää tietoa mm. siitä, mitä ottaa mukaan ja mitä papereita täytyy vielä täyttää. Tuli kyllä valtava tietovyöry, mutta luultavasti muistan pääpointit ja onneksi vanhemmille kerrottiin samoja asioita. Sitten kaikki vaihtarit jaettiin kuuteen pienryhmään sukunimen ja kohdemaan perusteella ja oltiin Wilman kanssa USA1-ryhmässä. Jokaisella ryhmällä oli omat rettarit eli entiset vaihtarit, jotka kertoivat omista vuosistaan ja kaikista good to know -jutuista.
Illalla meillä oli ohjelmana Amazing Race, jossa mentiin kokonaan uusissa porukoissa rasteja läpi. Se oli tosi kivaa ja tutustu taas uusiin ihmisiin! Kirjoitettiin lauantaina myös kirje vuotta vanhemmalle minälle ja täytyy sanoo että olit tosi oudot fiilikset kirjottaa sitä! En tiedä yhtään, millasta mun elämä on vuoden päästä tai missä päin Jenkkejä kiidän, mutta tein tosi tsemppaavan kirjeen ja hahaa en tiiä nauranko vaan sille vuoden päästä :D
No, sitten aloin kyselemään, että milloin me USA:an menevät saadaan tietää sijoitusalueet ja hirveä pettymys oli, kun sain kuulla että ei me saadakaan tietää niitä leirillä. Mä en kuitenkaan ehtinyt ees murehtimaan sitä, koska siä oli niin kivaa! Alueet pitäisi kuitenkin tulla lähiaikoina sähköpostissa, YFU USA ei ollut vain lähettänyt niitä tuonne leirille. Odotus vain jatkuu! Muutenkin mulla oli leirin jälkeen levollinen fiilis siitä, että ne perhetiedot saapuu jonain kauniina päivänä eikä niitä tarvi nyt liikaa stressata. Jokainen saa kuitenkin perheen, oli se sitten se host-perhe tai väliaikainen perhe, jossa viettää alun vuodesta.
Illalla meillä oli vielä Virtojen viisut ja oltiin nuotiolla juttelemassa kaikesta. Täytyy kyllä vielä uudestaankin sanoa, että vaihtarit, rettarit ja vapaaehtoistyöntekijät oli mahtavia. Oon niin ilonen että oon YFU:lainen :)
Sunnuntai oli vähän rennompi päivä ja oli enemmän aikaa kysyä rettareilta kaikkea vaihtovuodesta. Ensin meille oli amerikkalainen Trent opettamassa pari tuntia small talkia, mikä on tosi tärkeää vaihtarina. Varsinkin Jenkeissä täytyy osata small talkin salat, kannattaa vaan kysyä jotain niin jenkit rakastavat puhua itsestään. Harjoteltiin small talkia myös ihan käytännössä monen eri ihmisen kanssa ja erilaisissa ryhmissä. Ensin mentiin suomeksi ja sitten pitikin mennä jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Menin jokaisen kanssa englanniksi, eikä se tuottanut mitään ongelmia. Ei tullut myöskään kenenkään kanssa sellasta awkward silence -hetkeä, vaan juttua riitti. Uskon, että small talkin osaamisesta tulee olen tosi paljon hyötyä vaihdossa ja muutenkin elämässä.
Jos muuten jaksatte lukee tän kaiken niin pisteet kotiin! Vielä en oo kaikkea sanonut :D
Meillä oli sunnuntaina vielä "Arki kohdemaassa", jossa käsiteltiin ihan kaikkia arjen asioita Jenkeissä. Puhuttiin kavereista, koulusta, harrastuksista, perheestä, sosiaalisesta mediasta, kulttuurista, kielestä, uskonnosta yms. Tää oli tositosi mieleenkiintoista ja halusin vaan kuulla lisää! Me tulevat vaihtarit myös kyseltiin paljon ja saatiin hyvin vastauksia meidän kysymyksiin. Tästäkin osiosta voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta kyselkää vaikka jos haluatte tietää lisää.
Sitten oli aika sanoa heipat ja lähteä kotiin, kaikille tietenkin toivotettiin hyvää vaihtovuotta.
Nyt oon saanut niin paljon tietoa vaihtovuodesta, että loppu on lähinnä kiinni itsestä. Tuntuu, että oon valmis lähtöön.
Oona
P.S. Lue myös Oonan omaa vaihtariblogia: http://oonasanni-in-usa.blogspot.fi/2013/05/yfu-valmennusleiri.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti