Vaihtarielämää Coloradossa

Olen 17-vuotias ammattikoululainen Kirkkonummelta. Asun tällä hetkellä Lafayette-nimisessä kaupungissa Coloradossa aivan vuorten lähellä. Tästä paikasta on tullut toinen kotini.    

         

 Host-isäni Woody on ammatiltaan ehdonalaisvalvoja. Olen pari kertaa käynyt hänen työpaikallaan ja hän on esitellyt minulle tuomareita ja jopa piirikunnansyyttäjän. Perheeseemme kuuluu myos Woodyn vuokralainen Seth. Hän on 18-vuotias ja käy lukiota naapurikaupungissa Boulderissa.

Itse käyn Centaurus High Schoolia, joka on noin 500 metrin päässä talostamme. Lukio täällä eroaa suomalaisesta ammattikoulusta hyvinkin paljon. Jo se, että tunnit kestävät 55 minuuttia ja välitunnit 5 minuuttia vaati totuttelua. Toisaalta minulla ei ikinä ennen ole ollut keilausta yhtenä arvosanaan vaikuttavana liikuntakurssina. Lukuaineet vaativat keskittymistä, varsinkin Amerikan kirjallisuus kaikkine esseineen ja analysointeineen. En olisi uskonut ikinä sanovani tätä, mutta tällä hetkellä lempiaineeni on Amerikan historia. Opettajamme on reilu ja nauttii opettamisesta ja sen huomaa, koska tällä hetkellä arvosanani historiasta on A eli suomalainen kymppi. Muut aineet kuten joukkuepelit, kotitalous ja geometria ovat aineita, jotka minun piti valita jotta sain lukujärjestykseni täytettyä.

Eniten minut yllätti Amerikassa se, kuinka mukavia ihmiset ovat. Lentokoneessa Chicagosta Denveriin eräs amerikkalainen mies osoitti kiinnostusta minun ja parin muun vaihtarin päällä olevaan YFU Suomi-paitaan. Juttelimme hetken. Se oli ensimmäinen kerta, kun puhuin englantia amerikkalaiselle ja minua jännitti todella paljon! Amerikkalaiset ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita eri kansallisuuksista. He haluavat aina tietää, mitä mieltä olen Amerikasta, ja millaista Suomessa on. Heillä on usein hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä Suomesta. Monet ovat kysyneet, onko Suomessa jääkarhuja.  Kerran minulta jopa kysyttiin, onko Suomessa jääkaappeja!

Toinen yllättävä asia on kansallisuuksien kirjo. Coloradossa asuu niin paljon eteläamerikkalaisia, että melkein kaikki kyltit ja ilmoitukset ovat sekä englanniksi että espanjaksi. Myös suurin osa kouluni opettajista puhuu espanjaa, ja täällä jokaisen lukiolaisen on suoritettava ainakin yksi espanjan kurssi.

Joulu Amerikassa oli erilainen kuin Suomessa, mutta todella hauska! Avasimme joululahjat jouluaattona, koska menimme joulupäivänä laskettelemaan keskukseen nimeltä Eldora Ski Resort.  Coloradon rinteet ovat paljon paremmat kuin Suomessa. Pisin rinne Eldorassa on kolme mailia eli 4.8 kilometriä! Lumilautailu on yksi lempiharrastuksistani, joten olen hankkinut Eldoraan kausikortin. Pääsen siis laskemaan vaikka joka viikonloppu jos haluan.

Kaiken kaikkiaan elämä vaihtarina Coloradossa on uutta, ihmeellistä ja erilaista kuin Suomessa. Kotimaassa minua odottaa perhe, johon kuuluu äiti ja kaksi siskoa, joten elämä miesporukassa on virkistävää ja tervetullutta vaihtelua. Aluksi hieman epäröin, mutta nyt on selvää, että olen päässyt Coloradon parhaimpaan isäntäperheeseen, enkä voisi toivoa mitään parempaa.

Olen nauttinut ajastani Amerikassa, ja viimeiset viisi kuukautta ovat tuntuneet pikemminkin viideltä viikolta. Olen oppinut small talkia ja ennen kaikkea olen aikuistunut ja itsenäistynyt. Minulla on blogi osoitteessa: http://blogjourneybegins.blogspot.com/ josta voi seurata kuulumisiani ja lähettää kysymyksiä.

Terveisia talvisesta Coloradosta!

Jimi Lindström

Joulun odottelua Etelä-Meksikossa

Mitä suomalaisille tulee mieleen sanasta Meksiko? Tacot, tequila ja sombrerot?
 
Moni varmaan ajattelee huumesotaa käyvää maata, joka on täynnä korruptiota. Mutta minun tuntemani Meksiko on täysin erilainen: ihanan leppoisa ja lämminhenkinen maa. Taistelu huumekartelleja vastaan on ikävä tosiasia, mutta sitä käydään vain harvassa paikassa.

Olen vaihto-oppilaana Etelä-Meksikossa Oaxacan osavaltiossa, Lagunasin pikkukaupungissa. Täällä on turvallista ja rauhallista, ja vaihtovuoteni on sujunut aivan mahtavasti. Päivät kuluvat rattoisasti hyvässä seurassa, maukkaasta ruoasta nauttien. Rakastan tätä maata ja kaikkea, mitä elämä täällä tuo tullessaan.
Nyt alkaa olla joulua ilmassa. Ihmiset ostavat joulukoristeita ja suunnittelevat lomaa. En tiedä, mitä odottaa meksikolaisesta joulusta, mutta hauskaa on varmasti tiedossa!

Etelä-Meksikossa ei tarvitse palella, sillä päivälämpötila ei talvellakaan laske 15 asteen alapuolelle. Maan pohjoisosissa astelukemat voivat pudota nollaan ja paikoin jopa sen alle. Olen ehtinyt tottua 25–30 asteen lämpötiloihin. Vaikka 15 astetta on suomalainen shortsikeli, niin se tuntuu minusta nyt kylmältä. Laitan viileinä aamuina ja iltoina entistä enemmän vaatetta päälle.

Meksikossa kaikki on hurmaavaa: ihmiset, ruoka ja kulttuuri. Olen oppinut vajaan 4 kuukauden aikana niin paljon, että sitä on vaikea uskoa. Vaihto-oppilasvuotta on vielä paljon jäljellä, mutta tiedän, että aika tulee kulumaan nopeasti. Suosittelen Meksikon-vaihtoa koko sydämestäni. Tulkaa tänne tacojen ja sombreroiden maahan ja nähkää omin silmin, kuinka ihanaa täällä on!

Terveisin Etelä-Meksikosta,

Miika Alhopuro, YFU:n vaihto-oppilas 2011-2012


Värikäs piñata täytetään karkeilla ja leluilla. Sen hajottaminen osana leikkiä on meksikolaislapsille joulun kohokohta. Kuva: (cc) yakinodi

TET - harjoittelu YFU:n toimistolla

Moi! 

Me ollaan Kati ja Miia ja ollaan oltu nyt viikko työharjoittelussa täällä YFU:n toimistolla Helsingissä. Me ollaan 9. luokalla ja asutaan Kangasalla. Se on siellä Tampereen vieressä..

Tässä hieman meidän kokemuksia tältä ajalta…

Miksi YFU ?

No tota… Me saatiin tietää YFU:sta sillain että me luettiin muutamien vaihtareiden blogeja ja sitten ollaan kyselty että mitä kautta he lähtivät maailmalle. Tutustuttiin sitten vähä YFU:n nettisivuihin ja me ollaan myös kiinnostuneita erilaisista kulttuureista ja ihmisistä ja ajateltiin että saisimme vähän enemmän tietoa tällaisesta työstä. Ja jotenki YFU vaan tuntuu parhaimmalta.

Maanantai

          Jännitettiin vähän että miten osataan toimistolle, joten lähdettiin jonkun verran aikaisemmin kuin olisi ollut tarpeen. Löydettiin toimistolle kuitenkin melko helposti. Toimisto oli 4. kerroksessa ja kiivettiin ylös rappusia hieman jännittäen. Ihmiset YFU:lla olivat kuitenkin tosi mukavia ja nuoria, sekä kommunikointi oli helppoa ja ilmapiiri oli rento. Tunsimme itsemme tervetulleiksi.
         Ensiksi tutustuimme viikon työlistaan sekä toimiston henkilöihin. Joimme kahvia ja jutustelimme. Siivosimme kopiohuonetta koko päivän, mutta kyllä siitä siistikin loppujenlopuksi tuli. Se oli yllättävän mukavaa. Saimme lounassetelit Merjalta ja ruokatunnilla kävimme syömässä kiinalaisessa saaden siis myös hieman kulttuurivaihtoakin. Sen jälkeen palasimme toimistolle hieman märkinä, koska ulkona satoi ja tuuli. Jatkoimme siivousta jonka jälkeen joimme taas kahvia ja jutustelimme. Ennen lähtöä haimme vielä kellarista YFU:n historiasta kertovia tauluja Hannan kanssa.
         Lähdimme kotiin noin puoli neljän aikaan. Ensimmäinen päivä oli ollut tosi mukava ja meni odotettua paremmin ja nopeammin.

Tiistai

        Tiistaina olimme hieman väsyneitä, koska jouduimme heräämään vielä hieman aikaisemmin sillä Hanna oli soittanut meille edellisenä päivänä että voisimme tulla jo puoli yhdeksäksi.  Tulimme toimistolle ja kannoimme taulut ja kirjalaatikot alakertaan ja siitä taksiin, jolla menimme Kansallisarkistolle. Kansallisarkistolla odotimme että taulut saatiin laitettua paikoilleen seuraavan päivän historiateoksen tilaisuutta varten. Oli hieman turhauttavaa vain istua, vaikka voisi luulla että olisimme iloisia kun ei tarvitsisi tehdä mitään ...
       Palattuamme toimistolle odotimme hetken aikaa, kun muut palaveerasivat viikon asioista ja sitten menimmekin jo syömään. Takaisin tultuamme veimme kirjalaatikoita Elinan autoon ja sen jälkeen kävimme Kampin Iittalassa shoppailemassa tuikkuastioita. Heidän paketoidessa kävimme hakemassa jäätelöt Spice Ice:sta. Palasimme toimistolle pakettien kera. Pian keitimmekin jo kello 14 kahveja. Jutustelimme muutaman ihmisen kanssa ja tutustuimme heihin hieman paremmin.
      Paikansimme tietokoneella sitten lähikouluja, joissa menisimme käymään keskiviikkoaamuna. Tulostimme varmuudenvuoksi kartan ja suunnittelimme reittimme.
      Ennen lähtöämme teimme kaikille uudet nimilaput ja haimme kellarista mainosvihkosia. Olimme hieman yliaikaa, mutta se ei haitannut, sillä tykkäsimme olla toimistolla.

Keskiviikko

        Nukuimme hieman pidempään, lähtien sitten bussipysäkille kohti erilaisia lukioita, joille veimme YFU:n julisteita. Joitakin lukioita ei ollut niin helppo löytää, joten siinä meni hieman aikaa. Suurin osa kuitenkin löytyi  suhteellisen helposti.  Tavallaan oli hieman jännittävää käydä eri lukioissa laittamassa julisteita, kun kaikki katselivat, mutta onneksi (ainakin omasta mielestämme) suoriuduimme ihan hyvin. Kiertelimme kouluilla noin puoleenpäivään, käyden välillä syömässä, jonka jälkeen tulimme toimistolle. Muut tulivat hieman meitä ennen Kansallisarkistolta, missä julkistamistilaisuus oli siis ollut.
        Rupesimme pakkaamaan tilattuja historiateoksia. Välissä siirsimme yhden kaapin. Postittaessamme kirjoja juttelimme keskenämme kaikkea kivaa, mm. kaikkea vaihto-oppilasjuttuja. Haimme ennen kahvittelua Elinan autosta Kansallisarkistolta jääneet tavarat takaisin. Keitimme kahvit (ja teet), söimme pullaa ja keskustelimme sivistyneesti, jatkaen sitten työntekoa.  Lähdimme kotiin taas hieman myöhemmin. Sanoimme myös heipat Hannalle, koska hän tulisi vasta maanantaina seuraavan kerran toimistolle. Hieman haikeaa …

Torstai

       Tulimme noin puoli kymmeneksi, joten saimme nukkua hieman pidempään. Junassa mietimme, että olisi meidän toisiksi viimeinen päivä ja olimme hieman apeita.
       Toimistolle päästyämme pakkasimme hieman lisää kirjoja ja keitimme välissä aamukahvit ja –teet. Aloimme postittamaan erilaisia esitteitä ja ohjeita, mm. vaihto-oppilaiden vanhemmille. Opimme paljon Suomen postinumeroista. Välissä autoimme Sallaa muuttamaan huoneesta toiseen. Jossain välissä kävimme syömässä.
       Työn teko jatkui Miian frankeeratessa erilaisia kirjeitä ja Katin laitellessa laskunumeroita koneelle ja sitten taas yhteisvoimin postauksella
       Iltapäiväkahvit ja sitten taas kirjeitä kuoriin. Kahvitteluun tottui jo, mitenköhän koulussa sitten, kun ei saa ollenkaan pitää kahvitaukoja ja jutustella ihmisten kanssa  ? Mm …
       Lähdettiin joskus puoli neljän aikoihin toimistolta ja silleen … Salla joutui lähtemään jo aikaisemmin ja sanottiin heipat, kun hänkään ei tulisi perjantaina.

Perjantai

        Tultiin reippaina mutta hieman surullisina toimistolle, koska on vika päivä. Ei meitä huvittaisi mennä takasin kouluun, sillä TET-viikko on ollu ihan mahtava. 
        Keitettiin tuttuun tapaan kahvit ja postiteltiin hieman vielä kirjeitä. Frankeeraus oli hauskaa ja se kone oli pelottava, mutta ihan hyvin se onnistui.
        Sitten ollaan kirjoteltu nyt tätä blogikirjausta. On oikeesti tosi tyhmää lähtee … Ei halua ajatella että ei muka ’koskaan, ikinä’ tulisi enää tänne tai näkisi näitä ihmisiä … Pelottavaa. Mutta ihan hyvä mieli on jääny ja silleen. Harmi että osaa ei nähty enää tänään. Saatiin me myös TET – todistukset, YFU:n laukut ja sellaiset hienot leffaliput ! Loppukahvittelut oli upeet ja nyt sitten uudet YFU – hupparit päällä kohti uusia seikkailuja ! :D

Kiitetään tosi paljon YFU:n henkilökuntaa että saatiin tulla tänne. Oli aivan mahtavaa ja saatiin paljon kokemuksia ja ihania muistoja !  

Kiitokset erityisesti:

-          Elina (”siistii!!”, se jonka kanssa aina hauskaa, teräsnainen)

-          Salla (hyvä keskustelija, se joka juo aina teetä, muutti huoneesta toiseen)

-          Tia (meistä vastuusta, laittaa sokeria kahviin, paikan älykkö)

-          Annina (mielenkiintoinen, kulmahuoneihminen, cool)

-          Anu (sympaattinen, hauska, olemme kateellisia hänelle )

-          Merja (antaa lounarit, päästää meidät sisään, on edelleen nuori !)

-          Hanna (malli, tauluvastaava, systemaattinen)

~ Kati & Miia