Alussa elämää vaikeutti se, etten osannut vielä puhua kovinkaan hyvin. Muistan vieläkin ensimmäisen illallisen perheeni kanssa. Istuin pöydässä ja kuuntelin äimistyneenä heidän keskusteluaan, koska en ymmärtänyt siitä sanaakaan. Suomessa olin ollut kohtalaisen hyvä ranskanopiskelija, ja kymmenen vuoden kielenopintojen jälkeen minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt ymmärtää jotakin, mutta päässä löi tyhjää.
Alussa, kun kaikki oli uutta, ihmettelin, miten ikinä voisin tottua kaikkeen. Kuljin vaihtarikuplassani hämmästellen kaikkea – vähän niin kuin olisin ollut jossakin erikoisessa unessa. Vähitellen – sekä kielen että kulttuurin tuntemukseni parantuessa – olen päässyt sisälle ranskalaiseen elämäntapaan ja sulautunut joukkoon. Paikallisten ystävieni mielestä olen jo ranskalainen siinä missä hekin. Pieni aksenttikaan ei haittaa !
Vaihtovuoteeni on mahtanut yllättäviä ja välillä ärsyttäviäkin asioita, mutta niistä on aina selvinnyt positiivisella ja sinnikkäällä asenteella. Aluksi minua ihmetytti, miten erilainen Ranska oli Suomeen verrattuna ; esimerkiksi jokaviikkoiset, monta tuntia kestävät vierailut ystävien ja perheen luo olivat aluksi hiukan raskaita – etenkin kun niiltä palattiin viikonloppuisin yhdeltä yöllä ! Olin todella uupunut, mutta totuin pikku hiljaa.
Ikimuistoisimpia hetkiä ovat olleet monet aivan tavalliset arjen sattumukset. Kävelyretket kavereiden ja perheen kanssa, mielenkiintoiset oppitunnit ja kaikki uudet asiat jotka olen oppinut. Suurempia juttuja ovat olleet retket Deauvilleen, Pariisiin ja Normandian maihinnousun muistomerkille. Silti parhaimpina kokemuksina säilyvät niinkin pienet asiat kuin aurinkoiset iltapäivät kavereiden kanssa nurmikolla loikoillen.
Vaihtovuoden aikana tapaa uskomattoman paljon erilaisia ihmisiä ja näkee todella paljon uutta. Minusta tuntuu tavallaan kuin olisin aloittanut aivan uuden elämän. Siksi lähtö hiukan kauhistuttaa. Toisaalta olen saanut uuden näkökulman ja myös uuden kodin – voin aidosti sanoa, että Ranska tuntuu kotimaalta siinä missä Suomikin.
