Isosisko Saksasta

”Hänen olisi tarkoitus olla kesään asti”, vastasin varovasti, kun tuttavat kyselivät, kuinka kauan vaihto-oppilaamme asuisi meillä. Takana oli ihana, hyvin sujunut kesä ensimmäisen luonamme asuneen kesävaihto-oppilaan kanssa. Silti koko vuoden isäntäperheys hieman jännitti.

Myös saksalaista vaihtotytärtämme Lisaa jännitti. Kun hän kuuli meistä ensimmäisen kerran, hän päivitti hämmennyksen sekaisella innostuksella Facebookiin: ”I have a host family and five little sisters!”

Jo vilkkaanpuoleinen kotimatka tulovalmennuksesta yhdessä host-isän ja muutaman pikkusiskon kanssa osoitti kuitenkin, että Lisa sujahtaisi viisilapsisen uusperheemme arkeen käsittämättömällä sulavuudella. Pikkusiskojen kinastelun Lisa kuittasi toteamalla, että lapset ovat lapsia.

Vuosivaihtarin kanssa lähdimme siitä periaatteesta, että perhe elää perusarkeaan – eikä isossa perheessä muu toki olisi mahdollistakaan – ja vaihto-oppilas näkee suomalaista elämää siinä samalla. Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista ilman, että perheen pitäisi jatkuvasti olla järjestämässä superarkea. Ihanuuksia ja yllätyksiä on toki silti ehditty kokea. Osan niistä on järjestänyt YFU, jonka retkillä Lisa on päässyt näkemään Suomea sieltä täältä sekä Tallinnan.

Kulttuurierot Saksaan ovat sen verran pieniä, etteivät ne meillä ole arjessa juurikaan näkyneet. Suurimmat yllätykset, puolin ja toisin, on koettu ruokapöydän ääressä. Lisa tykkää ruoan laittamisesta ja leipomisesta, niinpä meillä on ollut tuoretta leipää tuon tuosta ja herkullisia ruokia saksalaisin reseptein silloin tällöin. Jännittävin näistä kokemuksista on ehkä ollut jouluksi valmistettu makeansuolainen piparkakkukastike, jota päätettiin luovasti nauttia kinkun kanssa. Ei se kuulemma kuitenkaan ihan samalta maistunut kuin isoäidin tekemänä.

Kirjoittaessani tätä olemme juuri päässeet kokemaan kunnollista talvea paukkupakkasineen. Lisa on kulkenut koulumatkaansa kävellen halki valkean maiseman, ihastellut runsasta lunta ja hämmästellyt sitä, miltä yli kahdenkymmenen pakkasasteen kylmä tuntuu. Koulussa harjoitellaan vanhojentansseja varten ja luetaan koeviikon kokeisiin. Luokkatovereistaan Lisa on löytänyt parhaat suomalaiset ystävänsä, joiden merkitys Suomeen rakastumisessa on ollut suuri. Osaltaan he näyttävät saksalaistyttärellemme elämää tässä maailmankolkassa tavalla, jolla me host-vanhemmat tai pikkusiskot emme voisikaan.

Pikkusiskoille talvisisko on tullut hyvin tärkeäksi. Aktiivinen, valoisa ja vastuuntuntoinen teini on ollut mitä parhain esimerkki tuota pikaa murrosikäistyville koulukkaillemme. Pienimmästä siskostaan Lisa totesi eräänä päivänä kauniisti: ”Hän on minun paras kaksivuotias kaveri”. Ja sitten he leikkivät yhdessä Lisan joululahjaksi saamalla muumitalolla.

Toki elämä vaihto-oppilaan kanssa on arkea siinä missä muulloinkin. Perheen vieraskoreus oli sekin jo kesän aikana ehtinyt kovasti karista. Lapset kinastelevat, aikuiset hermostuvat ja joskus vaihto-oppilaankin kärsivällisyys kohtaa päänsä. Me elämme kuin perhe ja Lisa on yksi meistä.

Muutama viikko sitten Lisalla oli YFUn puolivuosivalmennus. Enää emme mietikään sitä, etteikö tyttö kestäisi meitä kesään asti, vaan suunnittelemme tulevien vuosien matkoja, jotka perheemme varmasti suuntaa Saksaan. Puolivuosiviikonlopulta Lisa palasi kotiin keskelle pikkusiskon syntymäpäivähulinaa ja sanoi: ”On kiva tulla kotiin!”

- Sirpa Timonen-Nurmia, Rajamäki

Vaihtarielämää Coloradossa

Olen 17-vuotias ammattikoululainen Kirkkonummelta. Asun tällä hetkellä Lafayette-nimisessä kaupungissa Coloradossa aivan vuorten lähellä. Tästä paikasta on tullut toinen kotini.    

         

 Host-isäni Woody on ammatiltaan ehdonalaisvalvoja. Olen pari kertaa käynyt hänen työpaikallaan ja hän on esitellyt minulle tuomareita ja jopa piirikunnansyyttäjän. Perheeseemme kuuluu myos Woodyn vuokralainen Seth. Hän on 18-vuotias ja käy lukiota naapurikaupungissa Boulderissa.

Itse käyn Centaurus High Schoolia, joka on noin 500 metrin päässä talostamme. Lukio täällä eroaa suomalaisesta ammattikoulusta hyvinkin paljon. Jo se, että tunnit kestävät 55 minuuttia ja välitunnit 5 minuuttia vaati totuttelua. Toisaalta minulla ei ikinä ennen ole ollut keilausta yhtenä arvosanaan vaikuttavana liikuntakurssina. Lukuaineet vaativat keskittymistä, varsinkin Amerikan kirjallisuus kaikkine esseineen ja analysointeineen. En olisi uskonut ikinä sanovani tätä, mutta tällä hetkellä lempiaineeni on Amerikan historia. Opettajamme on reilu ja nauttii opettamisesta ja sen huomaa, koska tällä hetkellä arvosanani historiasta on A eli suomalainen kymppi. Muut aineet kuten joukkuepelit, kotitalous ja geometria ovat aineita, jotka minun piti valita jotta sain lukujärjestykseni täytettyä.

Eniten minut yllätti Amerikassa se, kuinka mukavia ihmiset ovat. Lentokoneessa Chicagosta Denveriin eräs amerikkalainen mies osoitti kiinnostusta minun ja parin muun vaihtarin päällä olevaan YFU Suomi-paitaan. Juttelimme hetken. Se oli ensimmäinen kerta, kun puhuin englantia amerikkalaiselle ja minua jännitti todella paljon! Amerikkalaiset ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita eri kansallisuuksista. He haluavat aina tietää, mitä mieltä olen Amerikasta, ja millaista Suomessa on. Heillä on usein hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä Suomesta. Monet ovat kysyneet, onko Suomessa jääkarhuja.  Kerran minulta jopa kysyttiin, onko Suomessa jääkaappeja!

Toinen yllättävä asia on kansallisuuksien kirjo. Coloradossa asuu niin paljon eteläamerikkalaisia, että melkein kaikki kyltit ja ilmoitukset ovat sekä englanniksi että espanjaksi. Myös suurin osa kouluni opettajista puhuu espanjaa, ja täällä jokaisen lukiolaisen on suoritettava ainakin yksi espanjan kurssi.

Joulu Amerikassa oli erilainen kuin Suomessa, mutta todella hauska! Avasimme joululahjat jouluaattona, koska menimme joulupäivänä laskettelemaan keskukseen nimeltä Eldora Ski Resort.  Coloradon rinteet ovat paljon paremmat kuin Suomessa. Pisin rinne Eldorassa on kolme mailia eli 4.8 kilometriä! Lumilautailu on yksi lempiharrastuksistani, joten olen hankkinut Eldoraan kausikortin. Pääsen siis laskemaan vaikka joka viikonloppu jos haluan.

Kaiken kaikkiaan elämä vaihtarina Coloradossa on uutta, ihmeellistä ja erilaista kuin Suomessa. Kotimaassa minua odottaa perhe, johon kuuluu äiti ja kaksi siskoa, joten elämä miesporukassa on virkistävää ja tervetullutta vaihtelua. Aluksi hieman epäröin, mutta nyt on selvää, että olen päässyt Coloradon parhaimpaan isäntäperheeseen, enkä voisi toivoa mitään parempaa.

Olen nauttinut ajastani Amerikassa, ja viimeiset viisi kuukautta ovat tuntuneet pikemminkin viideltä viikolta. Olen oppinut small talkia ja ennen kaikkea olen aikuistunut ja itsenäistynyt. Minulla on blogi osoitteessa: http://blogjourneybegins.blogspot.com/ josta voi seurata kuulumisiani ja lähettää kysymyksiä.

Terveisia talvisesta Coloradosta!

Jimi Lindström

Joulun odottelua Etelä-Meksikossa

Mitä suomalaisille tulee mieleen sanasta Meksiko? Tacot, tequila ja sombrerot?
 
Moni varmaan ajattelee huumesotaa käyvää maata, joka on täynnä korruptiota. Mutta minun tuntemani Meksiko on täysin erilainen: ihanan leppoisa ja lämminhenkinen maa. Taistelu huumekartelleja vastaan on ikävä tosiasia, mutta sitä käydään vain harvassa paikassa.

Olen vaihto-oppilaana Etelä-Meksikossa Oaxacan osavaltiossa, Lagunasin pikkukaupungissa. Täällä on turvallista ja rauhallista, ja vaihtovuoteni on sujunut aivan mahtavasti. Päivät kuluvat rattoisasti hyvässä seurassa, maukkaasta ruoasta nauttien. Rakastan tätä maata ja kaikkea, mitä elämä täällä tuo tullessaan.
Nyt alkaa olla joulua ilmassa. Ihmiset ostavat joulukoristeita ja suunnittelevat lomaa. En tiedä, mitä odottaa meksikolaisesta joulusta, mutta hauskaa on varmasti tiedossa!

Etelä-Meksikossa ei tarvitse palella, sillä päivälämpötila ei talvellakaan laske 15 asteen alapuolelle. Maan pohjoisosissa astelukemat voivat pudota nollaan ja paikoin jopa sen alle. Olen ehtinyt tottua 25–30 asteen lämpötiloihin. Vaikka 15 astetta on suomalainen shortsikeli, niin se tuntuu minusta nyt kylmältä. Laitan viileinä aamuina ja iltoina entistä enemmän vaatetta päälle.

Meksikossa kaikki on hurmaavaa: ihmiset, ruoka ja kulttuuri. Olen oppinut vajaan 4 kuukauden aikana niin paljon, että sitä on vaikea uskoa. Vaihto-oppilasvuotta on vielä paljon jäljellä, mutta tiedän, että aika tulee kulumaan nopeasti. Suosittelen Meksikon-vaihtoa koko sydämestäni. Tulkaa tänne tacojen ja sombreroiden maahan ja nähkää omin silmin, kuinka ihanaa täällä on!

Terveisin Etelä-Meksikosta,

Miika Alhopuro, YFU:n vaihto-oppilas 2011-2012


Värikäs piñata täytetään karkeilla ja leluilla. Sen hajottaminen osana leikkiä on meksikolaislapsille joulun kohokohta. Kuva: (cc) yakinodi