maanantai 11. tammikuuta 2016

Suomen ja Meksikon eroavaisuuksia

Sari, Meksiko
 
Kirjoitin tosiaan jo yhden samaa aihetta käsittelevän postauksen tuossa joitakin kuukausia sitten, mutta nyt päätin kasata hieman lisää näitä eroavaisuuksia kun niitä kuitenki löytyy. Ensimmäinen osa löytyy täältä. 
 
Vuodenajat eivät ole yhtä selkeitä kuin Suomessa. Ainakin tällä Monterreyssä pieniä eroja kuitenkin on, kesällä lämpötila huitelee siellä 35 asteen paremmalla puolella, ja näin talvella 10 astetta tai jopa vähemmän on aivan tavallista. Syksyllä vain jotkin puista pudottavat lehtensä, ja loput sitten kasvavat vihreinä ympäri vuoden. Muuten eroja ei juurikaan ikkunasta ulos katsomalla huomaa, tuo lämpötilan vaihtelu on se suurin ero vuodenaikojen välillä. Ja lisäksi ne vuodenajat voivat vaihdella vaikka parin päivän välein, esimerkiksi jouluna täällä tarkeni t-paidassa ja lämmintä oli suunnilleen 30 astetta, mutta sen jälkeen nyt muutamana päivänä on ollut "tosi kylmä", eli ehkä 10-15 astetta.
 
Pakko muuten mainita siitä, että jos minä täällä valitan palelevani, niin kaikki paikalliset ovat aivan ihmeissään! Minähän olen sieltä kylmyyden ja lumen keskeltä kotoisin, kyllähän tällaiseen pitäisi jo olla tottunut. Täällä ei vaan ole taidettu hoksata sitä, että siellä Suomessa pukeudun aina kahdeksaan kerrokseen vaatteita enkä vahingossakaan lähde ulos vain yksi ohut paita päällä.
Limeä ja tulisia mausteita laitetaan kaikkeen. Siis aivan kaikkeen. Muun muassa hedelmien päälle, kaljan ja muiden alkoholijuomien jukkoon, karkkeihin, jokaiseen mahdolliseen ruokaan ja oikeastaan ihan minne tahansa. Niitä myös syödään ihan sellaisenaan! 
 
Täällä kaikki asuvat omakotitaloissa. Toki niitä kerrostaloja ja niissä asuvia ihmisiäkin löytyy, mutta jopa tällaisessa viiden miljoonan asukkaan kaupungissa lähes jokainen asuu omakotitalossa. Ja täällä kengät pidetään aina sisällä jalassa, sitä pidetään todella röyhkeänä jos menet toisen kotiin ja heti ensimmäisenä viskaat kengät nurkkaan. Toki omassa kodissaan ihmiset tekevät miten itse tykkäävät, mutta yleensä jos vieraita tulee paikalle niin myös talon asukkaat laittavat kengät jalkaan.


Tortilloja syödään kaiken kanssa. Ennen tänne tuloa kuvittelin, että tacot ovat vain yksi niistä stereotypioista jotka eivät pidä paikkaansa, mutta olin väärässä. Tortilloja tarjotaan täällä oikeastaan joka ruuan kanssa, ja jokainen paikallinen myös tykkää niistä. (Tähän vielä tarkennus, tortilla on se lätyskä, ja kun sen sisälle laittaa täytettä niin se on taco.) 
 
Aikataulut eivät ole niin tarkkoja. Toki jos koulu alkaa seitsemältä niin silloin siellä pitää olla seitsemältä (paitsi että opettajat ovat lähes aina myöhässä), mutta kaikki ei aina ole niin tarkkaa. Jos sanotaan että lähtö on kymmenen minuutin päästä, niin siitä puolen tunnin kuluttua aletaankin vielä syömään ja oikeasti lähtöön kului yli tunti. Ja tämä on aivan tavallista kaikkien mielestä, eikä kukaan pidä sitä outona jos joku tulee paikalle hieman myöhässä.
Paikalliset eivät välitä metelistä. Täällä on ihan okei pitää bileitä joissa musiikki raikaa aamu neljään asti niin kovalla että se kuuluu toiselle puolelle kaupunkia, eikä kukaan koskaan valita. Suomessa joku varmasti soittaisi heti alkuunsa poliisit paikalle, mutta täällä se vaan on kaikille ihan okei. Myöskään jatkuvasti haukkuvat koirat, autojen varashälyttimet tai kamalaa meteliä pitävä roska-auto eivät tuota paikallisille harmaita hiuksia siinä missä minä menetän yöuneni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti