Syksy saapuu Argentiinaan

Ilmat on nyt pikkuhiljaa alkanu viileta, ja munkin on ollu pakko myontaa et kyl se syksy tanne on vaan valitettavasti jo tullu! Ulkoilma-bolicheissa alkaa pikkuhiljaa jo tulla kylma (mut ei niin kylma et olisin jattany vaahtobileet tai mitkaan muutkaan oikeestaan valiin!) ja kavereitten kanssa ollaan vaihdettu terereen juonti jo mateen. 

Paasiaisviikolla (taalla semana santa) mentiin perheen kanssa Entre Riosin provinssiin, Villa Urquiza nimiseen pieneen kylaan. Meilla oli siella mokki vuokrattuna neljaks paivaksi, ja oli kyl rentouttavin paasiasloma ikina! Ensimmaisena paivana satoi oikeestaan koko paivan, ja kateltiin leffoja ja Serranon perhetta (Viky on siihen ihan hulluna), nukuttiin pitkat siestat ja syotiin facturaseja. Lauantaina ja sunnuntaina oli aurinkoista, ja oltiin koko iltapaiva joella. Kaytiin kans lauantaina paasiaskirkossa, joka kesti reilu 2 tuntia, ja kirkko oli niin taynna et jouduttiin seisomaan koko aika! Mut oli kyl siis tosi ihanat paivat siella, ja mennaan ehka takasin toukokuussa muutamaks paivaksi...

Sitten viimeviikolla lahdin taas Avellanedaan Catin luo. Catilla oli synttarit keskiviikkona, ja menin sinne koko viikonlopuks juhlistamaan niita, haha! Lahdin torstaina illalla (onneks ehdin istua koko iltapaivan Matin kanssa plazalla juomassa matea, kun se tuli Santa Fe:sta viikonlopuks Lehmanniin!) colectivolla ja olin perilla perjantaina aamuyolla. Talla kertaa se bussi ei vaan sit mennykkaan ihan Avellanedaan asti eli otin Reconquistasta remiksen, ja sen kanssa oli kyl aika sahlaysta kun kumpikaan ei tienny et missa se osote oikeen sijaitsee, haha. Paasin kuitenkin perille loppujenlopuks.

Perjantaina juhlittiin siis Catin synttareita sen kavereitten kanssa yhdessa Bolichessa. Syotiin siella kakku ja laitettiin Cati laulamaan karaokea ja sit siirryttiin juhlimaan! Oli kyl tosi hauska ilta, mut aamulla 7 tunnin juhlimisen jalkeen oltiin aika vasyneita! Lauantaina kaytiin iltapaivalla kattomassa korispelia ja sit pizzalla. Illalla lahdettiin (tietysti) uudestaan ulos! Talla kertaa mentiin joillekin yhteissynttareille, eika mulle kyl koskaan selvinny, keita ne synttarisankarit oikein oli. Eipa haitannu, kivaa oli silti! Sunnuntaina lahdettiin kolmen aikoihin kattomaan rugby-pelia, ja pienten bussiseikkailujen ja tienkysymisten jalkeen paastiin sinne joskus viiden aikoihin! Onneks mentiin, koska en oo koskaan ennen ollu kattomassa rugbya ja se naytti tosi hauskalta! Illalla sit mentiin kotiin, ja olin just pakkailemassa mun tavaroita, ku Cati alko yhtakkii huutaa ja kiljua! Ma olin ihan varma et siel oli kaarme tai sammakko, koska Cati joskus sanos mulle et sen huoneessa on ollu niita. Mut tal kertaa siel toises makkarissa olikin ROTTA! Eika siis mikaan pikkuhiirulainen vaan ihan rotta! Lukittiin se sinne huoneeseen ja istuttiin pari tuntia Catin sangyssa ja kuunneltiin kun se piti mielettoman kovaa metelia ja koitti syoda itteaan ulos!! Myohemmin lahdin bussilla taas kotiakohti, ja paasin perille joskus 4 aikaan Rafaelaan. Mulla kavi niin hyva tuuri, et Mati oli just lahdossa Santa Fe:hen vahan ennen 5, eli odotin siel asemalla et moikkasin sita ja paasin sit sen kuskin kyydissa Lehmanniin asti.

Nyt en keksi mitaan kirjotettavaa mika ei kuulostais silta, et mulla on taalla vahan aikaa jaljella, ja sita ma en halua ajatella, eli en kirjota mitaan, hahha! 

  

Jasmina lähti Turun liepeiltä vaihto-oppilaaksi Santa Fe:hen, Argentiinaan elokuussa 2009.

"Alli! Muista kolmioasento!!"

Elikkä taal mä oon ihan kunnos ja mun kaupungissakaan ei oo mitään vakavaa tapahtunu ton maanjäristyksen takii. pelästysin vaan tosi paljon. Ne ketkä on vähänkään seurannu uutisii ni varmaa tietää et Etelä-Chile on iha kaaokses. Siel on jotkut kaupungit ihan maantasal, ku siel oli tsunamiiki ja mitä kaikkee en oo iha ees selvil mitä kaikkee siel on tapahtunu mutku uutisiii kattoo ni vähän vaikee sitä on uskee todeks. Joltain ihmisilt on yhdes yös niinku menny kaikki, et ainut omaisuus mikä niil on jääny ni on vaattet mitkä on pääl. ihan järkyttävää. Sit kaiken lisäks ku siel jotkut ihmiset meni ihan sekasi ja alko ryöstelee kauppoi ja ties mitä, ni ei siel kyl kukaan haluis olla. Luin lehdest yhen artikkelin Concepcionist ja siin oli yks nainen joka selitti et sillon maanjäristyksest seuraavan päivän sinne Consepcioniin saapus tosi paljon kuorma-autoi, ja he luuli et ne ois ollu apuu, mut sit ne oliki ihmisii jotka tuli varastaan kaikkee :o en tajuu miten joku voi tehdä tollee. Joku ihmisarvo pitäis sentää olla. Sen mä ymmärrän jotenkin et varastaa jotai ruokaa et pysyyy hengis tollases kriisitilantees, mut se et ihmiset alkaa varastaa taulutelevisioi ja ties mitä kaikee turhaan ni siin saa kyl sit olla aika pahasti päästään viallaan. Siel on vielki kaikki aika paljon sekasin ja armeijan miehet pitää kurii yllä.

Mul oli kyl aika paljon onnee ton maanjäristyksen kannalt, ku oon itekki kiertäny nyt kesälomal Chilee ympäri ja ämpäri et oisin voinu olla ihan mis vaan. sit toinen kans et onneks en lähteny sillon perjantai illal juhlimaan, koska oisin ollu maanjäristyksen aikaa juhlimas ja mun kaverit ketä oli ni selitti et se oli ihan kaaos, ne oli ollu yhes discos. Ei siel ollu ketää kuollu mut siel oli katost tippunu kaikkee roinaa ni ihmisii oli loukkaantunu ja sit se koko rakennus oli heilunu iha sikana, ku se on iha sellanen heikko rötikkä muutenki. Mä olin kotona onnellisesti nukkumas sit yhtäkkii alko lattia heiluu tai en niinku tajunnu et mitä tapahtuu mut heräsin ihan heti ku tajusin et nyt on jotai meneillää. sit niinko kaikki vaan heilus oikeest se oli nii pelottavaa ku en oo ikii ollu missää järistyksis, juma. Sit mun yöpöydän lamppu tippus ja kaikki verhot heilu ja sit mun äiti tuli hakee mua mun huoneest ja lähettii menee ulos, sit niinku ei oikeest melkee pysyny pystys ku kaikki heilus. En osaa selittää se oli niin outoo ku lattia sun alla vaan liikkus! Ei oltu päästy viel ulos asti ni sähköt meni. sit haettii mun pikkuveli ja mentii meijä terassil seisooo. Meijän uimaaltaas oli ihan järkyt aallot ja oli täysikuu ni näki tosi hyvin. uima-altaast lähti melkeen 20 cm vettä. Oli kauhee meteli siel ulkon et emmä tiä olin iha shokis luulin oikeest et tulee joku maailmanloppu, sit ku se kesti viel iha sairaa kaua ja voimistu vaaan. mun iskä muisteli siin samal et joo tää on kyl voimakkaampi ku se vuoden 1985 maanjäristys. Ihan ku en ois muutenki ollu iha paineis!

Onneks alko hiljeneeee se järistys ja sit ku se loppu ni oli vaa iha hiljast. Jotai siin heiluttii ja laitettii jotai vaattei valmiiks et jos järisee viel uudellee ni pitää olla valmiina. Sit mentii uudellee vaa nukkuu ku kello on puol neljä aamul. menin mun sänkyyn makaa ja olin ihan paniikis, kaiken lisäks alko tulee niit jälkijäristyksií, et siin mä sit makasin mun sängys ku sänky aina heilus vähän väliii ja mun katos on sellanen kilinäkello ni se sillee kivasti aina ilmotti ku vähänki järisi. Ei siin sit kauheesti tullu nukuttuuu et aamul ku "heräsin" ni ei ollu vielkää sähköi eikä vettäkää tullu sen takii. Oltii ihan uutispimennos, mut iltapäiväl mentii tuttujen luo mis oli sähköt ja sain shokin ku katoin uutisii ja näin millast esim Concepcionis oli. Kyl tuli pieni helpotuksen tunne et tääl los Andesis ei käyny pahemmin! Ilmottelin kans Suomeeen et oon hengis ku tajusin et ne ketkä on nähny uutiset ni on varmaa aika paniikis. Mut se on vaa sillee et uutisis näytetäään aina ne kaikkist pahimmat ja kamalimmat kuvat. Jos mun kaupungist ottais kuvan ni ei siit ees huomais et tääl on ollu mitää maanjäristyst, vaik tääl se oli 7 astet richer. Tääl on rakennukset vissiin parempilaatusii tai jotai. mun koulust jostain paikoist meni jotai kattojuttui rikki mut neki on nyt jo korjattu. Kaupungintalo meinas sortuu mut seki on pystys viel vissii.

Tänään mun luokal tuli uus poika Bryan. Se asu ennen Etelä-Chiles Concepcionin ihan vieres ja sen talo on asumiskelvoton. Sen koko perhe on elos kuitenkin ja nyt se tuli sen pikkusiskon kans tänne Los Andesiin koska siel Concepcionis ei vaan pysty olee et se on selviytymist kokoajan ku ulkon ei saa liikkuu ilta 9 jälkee ja sielt on pulaa ruuast ja ei oo sähköi eikö mitään. Bryanin isoäiti asuu tääl Los Andesis ni se on sen luona nyt sen pikkusiskon kans. sen vanhemmat jäi Concepcioniin auttaan kaikes uudelleenrakenukses ja ku sen isäl on työpaikka siel ni sen täytyy olla siel. Bryan on tääl Los Andesis vähintää 1,5 kk, mut se sanos kyl et varmaan kauemmin ku siin kestää et siel Concepcionis kaikki normalisoituu ja voi silti olla et se jää tänne. Oikeest se oli nii mukava et mua teki oikee pahaa ku se kerto ku se oli yöl heränny ja sit ne oli vaa lähteny nopee sielt talost ja nyt se talo on iha muussina ja et ne oli viikon ollu siel Concepcionis sillee vähäl ruual ja kaikke, mut sit ne onneks tuli tänne turvaan. sit sil oli vaan sanottu et pakkaa kamat et sä lähet Los Andesii, ja ei sil nyt kauheest ollu pakkaamist ku sen talost oli kuulemma aika vaikeet saada mitää :(iha hirveet. mun ois vaa tehny mieli halata sitä ja sanoo et ei mitää hätäää se oli nii sellanen. mut oon kyl tosi ylpee meijän luokast koska kaikki on ottanu sen tosi hyvin vastaa. Se istuu mun takana ja Felipen vieres sillee hyvin. Et sil on oikee mainio istumapaikka, ni mä pidän sil ainaki sit seuraa jos kukaa muu ei :)

Yks mist oon oikeest tosi ilosesti yllättyny tai niinku en oo ikinä nähny mitään vastaavaa ku heti ton maanjäristyksen jälkeen tää kansa niinku oli heti yhdes auttamas. Joka ikinen ihminen et ne kenel on itelläkin puutet jostain ni oli valmiina antamaan vaattei tai ruokaaa tai ihan vaan auttavan käden. Mä ite olin meijän koulus ku siel Punanen Risti järjesti sellasen vaatekeräyksen et ihmiset lahjotti vaattei sit kaikkii meijän koululaisii ja muitaki tyyppei vaan tuli sinne lajitteleen niiit, koska niit oli ihan sikana, niit lajiteltii varmaa joku 3 päivää ja sit ne lastattiin bussiin. Tääl niinku joka paikas on keräyksi ja kaikki järjestää kaikkii en osaa ees oikee selittäää mut tää näkyy niinku kaikkial et oli jotain älyttömän hienoo nähdä ku siel meijänki suurinosa meijänki koululaisist vapaaehtosesti heräs 7 aamult ja tuli sinne lajittelee niit vaattei, sit ykski poika vaan selitti et on tää paljon kivempaa ku olla kotoon vaaa, ja se oli kyl totta siel oli just hauskaa ja sai tutustuu uusiin ihmisiin. Ton maanjäristyksen jälkeen kesäloma jatkus viikol, ja just se viikon kaikki oli siis koulus auttaas siin vaatekeräykses.

Nyt ku koulu alko ni meil on ollu joka päivä maanjäristyspoistumisharjoitus ja sit ollaan harjoteltu kolmioasentoo mihin pitää mennä jos tulee jälkijäristys. Viime perjantain iski kaks kertaa oikee kunnon jälkijäristys ja olin koulust just, voitte kuvitella ku kaikki meni iha paniikkii sit piti tehä se asento ja mä ja yks nacha oltii vähä hukas tai mä olin enemmänki paniikis ja pidin vaa mun pulpetist kii ni emmä keskittyny mihinkää kolmioihin, ku se on sellanen et pitää mennä lattial sellatti kontallee sillee hienosti ja kädet päänpääl. Koko muu luokka oli jo maas makaas ja huuus vaan et 'Alli kolmioasento!' Kyl mä se loppujenlopuks sit tein.. Mut oikeest kiva paniikki jos tulee kunnon maanjäristys ja ollaa koulus ku se et ihmiset alkaa huutaa ja juoksentelee ympäriinsä ni vaa lisää sitä paniikkii!!! Toivottavasti ei nyt kuitenkaa. Ens kerral keskityn kolmioasentoon paremmin.

Terkkui kaikil!

Maskulainen Alli lähti vaihto-oppilaaksi Chileen heinäkuussa 2009.

Don't Mess with Texas!

Saana ja isäntäperheen sisko Las Vegasissa jouluna 2009.

Matkalaukku on avoinaisena lattialla. Vaatteita lentelee ympariinsa. Tama taytyy ottaa… Ei ehka sittenkaan… Tama on likainen,  taytyy laittaa pyykkiin. Missa mun lenkkarit ovat? Kellohan on jo yli puolenyon! Menen nukkumaan , pakkauksen kerkeaa viimeistella huomennakin. Olin kuullut kauhutarinoita viimeisesta yosta kotona. Nukuin paremmin kuin aikoihin. Seuraavana aamuna heraan myohassa! Viskon tavaroita laukkuun. Loydan jaakaapista makaroonilaatikkoa ja lammitan sen mikrossa. Luen sanomalehden ja odotan, etta vanhempani tulisivat toista. He tulevat, heitamme matkalaukun auton peralle ja lahdemme ajamaan. Saan tarkeita vanhemmallisia neuvoja koko matkan. Lentokentalla opetin isalleni mita fruittari tarkoittaa, sain 10 levyllista Suomi musiikkia kavereiltani, seka lopulta kuulin kuulutuksen lennolleni. Oli aika menna. Hyvastit olivat kamalat, mutta niistakin elossa selvittiin. Jaksoin vain ajatella, etta eihan se ole kuin 10 kuukautta.. Kun lentokone nousi ilmaan, silmani vielakin itkusta sumeat, muistin, etta lenkkarit jaivat huoneeni lattialle.

Tuosta kyseisesta paivasta on kulunut jo 8 kuukautta. Nama kuukaudet olen viettanyt YFU vaihto-oppilaana Texasissa, Yhdysvalloissa – ja elama hymyilee! Ystavallisia ihmisia, auringonpaistetta, cowboy-kulttuuria ja leveaa Texasin aksenttia ei voi voittaa mikaan.  Maisemat ovat tasaiset, ja hiekka lentaa ilmassa. Lava-autot, seka traktorit tayttavat kadut ja pellot. En olisi ikina uskonut, etta minusta tulisi pikkukaupungin tytto.

Isantaperheeni on mahtava! Hostisa on asianajaja, aiti on kotiaiti ja veli opiskelee maisema-arkkitehdiksi toisessa kaupungissa. Kanssani asuu myos toinen YFU oppilas, Tonje Norjasta. Ennen tata vuotta minulla ei ollut siskoa. Nyt minulla on sisko, aina ja ikuisesti. Matkustelemme perheen kanssa paljon, he haluavat antaa meille ikimuistoisen vuoden seka nayttaa niin paljon erilaisia paikkoja kuin vain suinkin mahdollista. Laskettelu viikonloppu New Mexicossa (matkamuistona nyrjahtanyt nilkka, seka kainalokepit kahdeksi viikoksi), Golden Gate Bridge San Franciscossa, uusivuosi Hollywood-tuottajan juhlissa Los Angelesissa, suuren suuri Grand Canyon, Las Vegasin valot, paasiaisviikonloppu Dallasissa, seka viikon mittainen loma Meksikossa, ovat vain muutamia muistoja jotka tulevat sailymaan mielessani ikuisesti.

Koulussa on helppo saada kavereita, ja tunnitkin ovat helppoja. Yleensa me vain askarrellaan! Olin onnekas kun sain mahdollisuuden olla valmistuva seniori, joten valmistun toukuun lopussa “ihan oikeasti”. Koulussa urheilujoukkueiden maskotti, tornado, seka koulun tunnusvarit nakyvat kaikkialla. Koulussa on paljon hauskoja tapahtumia, esimerkiksi Spirit Week, jossa jokaisena paivana on erilainen pukeutumisteema ja viikko huipentuu homecoming jalkapallo-otteluun. Amerikkalainen halloween oli myos mahtava kokemus! Aktiivisuus kuuluu suurena osana Amerikkalaiseen koulujarjestelmaan, urheilujoukkueet, oppilaskunta, kerhot, ja klubit. Niiden kautta saa paljon kavereita! Kun jaksaa nahda vaivaa, eika luovuta, saa lapi elaman kestavia ystavia. Ensimmaisten viikkojen aikana koulussa sain paljon kavereita. Kaikki olivat kiinnostuneita vaihto-oppilaista. Sitten meihin totuttiin, eika ihmiset jaksaneet enaa olla niin innostuneita. Silloin huomasi, ketka haluavat oikeasti olla ystaviasi. Niita ihmisia ei ollut paljon. Jaksoin olla aktiivinen ja sosiaalinen, ja yllattaen minulla olikin jo laaja YSTAVApiiri.  Tama tapahtui vasta muutamia viikkoja ennen joulua.

Jokainen vaihto-oppilas vuosi on erilainen ja mielestani se tekee kokemuksesta niin ainutlaatuisen. Olen oppinut rakastamaan tata uutta ja mielenkiintoista kulttuuria, mutta samalla oppinut arvostamaan Suomea entista enemman. Niin kliseiselta kuin tama kuulostaakin, olen oppinut uusia asioita itsestani seka myos katsomaan maailmaa taysin uusin silmin. Onneksi otin riskin, ja paatin toteuttaa unelmani!

Oululainen Saana viettää parhaillaan vaihto-oppilasvuottaan teksasilaisessa 10 000 ihmisen kaupungissa.

Unohtumattomia muistoja, uusia ihmisia ja kasvunhetkia

Vahan yli kahdeksan kuukautta olen taalla Pohjois-Amerikassa nyt ollut. Saavuin Minnesotaan 4.elokuuta, mukanani kaksi matkalaukkua ja reppu. Edessa oli uusi ja ihmeellinen maailma, uusi perhe, uudet kaverit.

Uusia kokemuksia ja elamyksia on edessa koko ajan. Syksylla liityin marssibandiin, sain huimasti uusia kavereita ja opin soittamaan vibrafonia. Liityin myos Literature Magazine-kerhoon. Talven vietin hiihtojoukkueessa, ja olin top 10 tytoissa.

Tammikuussa paasin Amerikan suurimpaan ostoskeskukseen “Mall of Americaan”. Se oli hauska ja iso kokemus. Shoppailtiin ja vietettiin hauska iltapaiva kavereiden kanssa.

Helmikuussa paasin osallistumaan koulun Snow Days –tansseihin. Laittauduttiin kauniiksi ja komeiksi, ja vietettiin hauska ilta kavereiden kanssa.

Helmi-maaliskuussa paasin upealle, ikimuistoiselle YFU:n matkalle Hawajille! Sain paljon uusia kavereita ympari maailmaa, nain ja koin hienoja asioita, otin satoja kuvia ja paasin muunmuassa snorklaamaan ja surffaamaan.

Koko vuoden mittaan koin uusia, hauskoja, erilaisia, samankaltaisia ja unohtumattomia juhlapyhia. Lokakuussa koin Halloweenin, menimme host-siskoni ja muutaman kaverimme kanssa Trick or treating ja kaiverrettiin kurpitsoja. Marraskuussa oli Thanksgiving, joka oli aivan uusi juhla minulle, sita kun ei meilla Suomessa ole. Soimme hyvin, ja paljon, kalkkunaa, perunamuusia, hyyteloa ja muita amerikkalaisia ruokia. Sitten olikin jo joulu, meidan perheessa vietimme sita kolmena eri paivana, eri isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Soimme taas hyvin, vietimme mukavan jouluaamun lahjojen kera kuusen alla, joulusukat roikkuivat takanreunalla. Paasiaista vietimme huhtikuun alussa, kavimme perheen kanssa kirkossa, ja iltapaivalla soimme kinkkua ja perunasalaattia paivalliseksi.

Spring breakilla mentiin host-perheeni kanssa South Dakotaan. Naimme upean Mount Rushmoren, mammutti-museon, kaivos-museon, uitiin vesipuitossa ja syotiin mm. buffalo-hampurilaisia. Noin 9-10 tunnin ajomatka oli pitka, mutta oli sen arvoinen!

Nyt vuoteni taalla on melkein ohi, noin kaksi kuukautta enaa jaljella. Edessa on viela muunmuassa prom ja valmistujaiset. Vuosi on ollut ikimuistoinen, opettavainen ja kokonaisuudessaan upea. Huonoja ikavan ja murheiden aikojakin on ollut, mutta kokonaisuus on ollut hieno, ja olen todella iloinen, etta paatin olla vaihto-oppilas.

Hirvihaarasta kotoisin oleva Emma lähti elokuussa 2009 vaihto-oppilaaksi Minnesotaan, Yhdysvaltoihin.