Saana ja isäntäperheen sisko Las Vegasissa jouluna 2009.
Matkalaukku on avoinaisena lattialla. Vaatteita lentelee ympariinsa. Tama taytyy ottaa… Ei ehka sittenkaan… Tama on likainen, taytyy laittaa pyykkiin. Missa mun lenkkarit ovat? Kellohan on jo yli puolenyon! Menen nukkumaan , pakkauksen kerkeaa viimeistella huomennakin. Olin kuullut kauhutarinoita viimeisesta yosta kotona. Nukuin paremmin kuin aikoihin. Seuraavana aamuna heraan myohassa! Viskon tavaroita laukkuun. Loydan jaakaapista makaroonilaatikkoa ja lammitan sen mikrossa. Luen sanomalehden ja odotan, etta vanhempani tulisivat toista. He tulevat, heitamme matkalaukun auton peralle ja lahdemme ajamaan. Saan tarkeita vanhemmallisia neuvoja koko matkan. Lentokentalla opetin isalleni mita fruittari tarkoittaa, sain 10 levyllista Suomi musiikkia kavereiltani, seka lopulta kuulin kuulutuksen lennolleni. Oli aika menna. Hyvastit olivat kamalat, mutta niistakin elossa selvittiin. Jaksoin vain ajatella, etta eihan se ole kuin 10 kuukautta.. Kun lentokone nousi ilmaan, silmani vielakin itkusta sumeat, muistin, etta lenkkarit jaivat huoneeni lattialle.
Tuosta kyseisesta paivasta on kulunut jo 8 kuukautta. Nama kuukaudet olen viettanyt YFU vaihto-oppilaana Texasissa, Yhdysvalloissa – ja elama hymyilee! Ystavallisia ihmisia, auringonpaistetta, cowboy-kulttuuria ja leveaa Texasin aksenttia ei voi voittaa mikaan. Maisemat ovat tasaiset, ja hiekka lentaa ilmassa. Lava-autot, seka traktorit tayttavat kadut ja pellot. En olisi ikina uskonut, etta minusta tulisi pikkukaupungin tytto.
Isantaperheeni on mahtava! Hostisa on asianajaja, aiti on kotiaiti ja veli opiskelee maisema-arkkitehdiksi toisessa kaupungissa. Kanssani asuu myos toinen YFU oppilas, Tonje Norjasta. Ennen tata vuotta minulla ei ollut siskoa. Nyt minulla on sisko, aina ja ikuisesti. Matkustelemme perheen kanssa paljon, he haluavat antaa meille ikimuistoisen vuoden seka nayttaa niin paljon erilaisia paikkoja kuin vain suinkin mahdollista. Laskettelu viikonloppu New Mexicossa (matkamuistona nyrjahtanyt nilkka, seka kainalokepit kahdeksi viikoksi), Golden Gate Bridge San Franciscossa, uusivuosi Hollywood-tuottajan juhlissa Los Angelesissa, suuren suuri Grand Canyon, Las Vegasin valot, paasiaisviikonloppu Dallasissa, seka viikon mittainen loma Meksikossa, ovat vain muutamia muistoja jotka tulevat sailymaan mielessani ikuisesti.
Koulussa on helppo saada kavereita, ja tunnitkin ovat helppoja. Yleensa me vain askarrellaan! Olin onnekas kun sain mahdollisuuden olla valmistuva seniori, joten valmistun toukuun lopussa “ihan oikeasti”. Koulussa urheilujoukkueiden maskotti, tornado, seka koulun tunnusvarit nakyvat kaikkialla. Koulussa on paljon hauskoja tapahtumia, esimerkiksi Spirit Week, jossa jokaisena paivana on erilainen pukeutumisteema ja viikko huipentuu homecoming jalkapallo-otteluun. Amerikkalainen halloween oli myos mahtava kokemus! Aktiivisuus kuuluu suurena osana Amerikkalaiseen koulujarjestelmaan, urheilujoukkueet, oppilaskunta, kerhot, ja klubit. Niiden kautta saa paljon kavereita! Kun jaksaa nahda vaivaa, eika luovuta, saa lapi elaman kestavia ystavia. Ensimmaisten viikkojen aikana koulussa sain paljon kavereita. Kaikki olivat kiinnostuneita vaihto-oppilaista. Sitten meihin totuttiin, eika ihmiset jaksaneet enaa olla niin innostuneita. Silloin huomasi, ketka haluavat oikeasti olla ystaviasi. Niita ihmisia ei ollut paljon. Jaksoin olla aktiivinen ja sosiaalinen, ja yllattaen minulla olikin jo laaja YSTAVApiiri. Tama tapahtui vasta muutamia viikkoja ennen joulua.
Jokainen vaihto-oppilas vuosi on erilainen ja mielestani se tekee kokemuksesta niin ainutlaatuisen. Olen oppinut rakastamaan tata uutta ja mielenkiintoista kulttuuria, mutta samalla oppinut arvostamaan Suomea entista enemman. Niin kliseiselta kuin tama kuulostaakin, olen oppinut uusia asioita itsestani seka myos katsomaan maailmaa taysin uusin silmin. Onneksi otin riskin, ja paatin toteuttaa unelmani!
Oululainen Saana viettää parhaillaan vaihto-oppilasvuottaan teksasilaisessa 10 000 ihmisen kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti