torstai 4. marraskuuta 2010

Elämää Saint Quentinissa

Nyt on kulunut jo pikkasen reilu kaks kuukautta täällä ja tähän asti kaikki on sujunut mahtavasti. Mietinkin tossa yks päivä sitä päivää kun saavuin tänne kaupunkiin Saint Quentin, omia tunnelmia sekä millaisen vaikutelman annoin. Koko junamatkan mietin mitä pitäisi sanoa ja mietin itsekseni että hymyile ja ole avoin ja anna hyvä ensivaikutelma, mutta ei se oo niin helppoa. Jännityksen lisäksi juna oli vielä myöhässä lakkojen takia, enkä edes ymmärtänyt mistä oli kyse Kun saavuin asemalle, tuli huojentunut olo. Ihmisjoukosta tunnistin heti host-äidin ja päästiin hyvin perille.

Perhe on ollu tosi ymmärtäväinen ja tukena ja yrittää tosi paljon olla mukana mun elämässä, niin huonoina kun hyvinä hetkinä!! Tuntuu ihan kuin kodilta ja oon päässy perheen arken tosi hyvin mukaan. Host-vanhemmatkin sanoo että pikkuveli ja minä ollaan kuin oikeat sisarukset kun kiusataan välillä toisiamme ihan vitsillä. Tulee välillä iin onnekas olo kun on päässy näin hyvään perheeseen, jotka todella on kiinnostuneita musta, mun kulttuurista ja maasta ja haluaa auttaa mua tutustuttaa mua Ranskan kulttuuriin ja tapoihin.

Aika on menny täällä supernopeasti! Tuntui että ennen lähtöä aika meni paljon hitaammin koska elämän oli suunnitellut siihen pointtiin asti kun on lähtöpäivä . Täällä ei ehdi edes ajatella vuotta kokonaisuudessa kun tuntuu että aika rientää, on nii paljon nähtävää ja koettavaa ja elämistä! Koulun on ranskassa iso ja tärkeä osa arkea, mikä tarkoittaa pitkiä koulupäiviä mutta se on toisaalta erittäin hyvä asia,koska koulu on tärkein sosiaalisin paikka perheen lisäksi täällä. Välillä tulee sellaisia päiviä että haluaisi vaan nukkua ja kerätä voimia koska ainakin aluksi kielen kuunteleminen oli tosi raskasta ja väsyttävää. Ymmärrän jo paljon paremmin kieltä ja toivon että puhuminenkin parantuu ajan myötä.

Perheen kanssa ollaan matkusteltu, ollaan käyty kaupungeissa Pariisi, Lille ja Englannissa tähän asti. Yfun kanssa olin mukana retkellä Tourssiin. Aluetapaaminen ja yfun retki autto tosi paljon ymmärtämään että muutkin käy läpi samoja asioita kuin itse, vaikka perhe olosuheet on iha laidasta laitaan. On ihana saada kansaivälisiä suhteita ja louda yhteyksiä!

Nyt melkein kahden viikon syysloman jälkeen takaisin kouluarkeen ja odottamaan mitä kaikkea on edessä, suunnitelmissa on ainakin kavereita ja perheen kanssa matkustelua!

Jasmine lähti Ranskaan elokuussa 2010.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti