Viimeisten kymmenen päivän aikana joulu on tullut yhtäkkiä jo tosi lähelle! Sen huomaa kyllä jo melkein kaikkialla: koulussa kokeiden määrässä (itelläni ei nyt niin hirveästi, mutta monilla muilla), kotona joulukalenterissa, josta näkyy jo melkein pelkkää ripustusnarua parin pussukan välillä ja tiukissa väittelyissä siitä, minkä lajikkeen joulukuusi tänne hankitaan. Yhden vuoden isoimman juhlan lähestymisen aistii etenkin ulkona liikkuessa. Karlsruhe on joulumarkkinoiden takia tällä hetkellä yks jouluisimmista kaupungeista, mitä koskaan olen nähnyt. Tosin luulisin, että melkein kaikista saksalaisista kaupungeista voi sanoa samaa. Olen käynyt jo kolmilla eri markkinoilla, tulevana viikonloppuna on vielä edessä Stuttgart. Sitten taidan olla jo mukavasti Crepeseillä, gebrannte Mandeleilla, Langoseilla, Lebkucheneilla, Glühweinilla (alkoholfrei, ei hätää) ja muilla markkinaherkuilla täyteen ahdettu..
Viime viikon kohokohtia ovat olleet yhden perjantain spontaani illanvietto Pizza Hutissa mukavalla kaveriporukalla, isoveljen synttärijuhlinta kanaravintolassa (etenkin se kun minä hoidin maksutapahtuman ja annoin elämäni ekan kerran juomarahaa! Hämäriä pyöristyssääntöjä..) ja keskiaikatyyliset joulumarkkinat Durlachissa yhden tällä hetkellä kivoimman kaverin kanssa. Samalla mieltä on piristänyt viime päivinä satanut lumi (joka uhkaa kyllä sulaa jouluksi pois) ja viimein löytynyt klarinettiopettaja, jonka kanssa soittoharrastus sai mukavan potkun takamukselle. Ihaninta viimeviikon aikana oli kuitenkin se joulutunnelma, joka tuli kun paketoin Suomen kotiin lähteviä joululahjoja sunnuntaina. Jouluradio (netissä siis) soitti taustalla tuttuja lauluja ja pieni koti-ikävä lievittyi, kun sai hyvällä syyllä ja oikein kunnolla ajatella niitä kaikkein rakkaimpia. Viimeaikoina en ole pahasti kuitenkaan kärsinyt ikävästä, jotenkin alan nyt jo tajuta, että tänä vuonna olen täällä, ei se sen kummempaa ole. Joulupyhinä saattaa tunnelma olla toinen, mutta koitan silti ottaa ilon irti uudenlaisen joulun vietosta.
Elämä sujuu siis oikein hyvällä mallilla! Tällä hetkellä voin oikeastaan sanoa, että kaikilla elämänalueilla menee mukavasti. Koulussa osallistun jo viittaamalla isossa osassa aineista ja olen saanut jo pari menestyksen hetkeäkin kokea. Kotona asuminen tuntuu luontevalta, vaikka se välillä joiltain osin hiertäisikin. Pienet asiat eivät enää jää vaivaamaan kuten vuoden alussa. Olen näiden kuukausien aikana oppinut tällaisessa asiassa paljon suurpiirteisemmäksi, ja siitä olen aika iloinen. Kavereista en voi muuta sanoa, kuin että jes! Nyt tuntuu, että koulussa on mullekin paikka, olen jo suurinpiirtein yhtä "näkyvä persoona" kuin Suomessakin (en siis mitenkään tunnettu, mutta sellainen jonka naaman joku sellainenkin saattaa tunnistaa, jonka kanssa en koskaan ole jutellut). Koskaan ennen ei kaveripiirini ole ollut näin laaja. Täällä mulla ei ole niin kiinteää kaveriporukkaa kuin Suomessa, mistä olen oikeastaan tällä hetkellä aika iloinen. Kotona oma porukka on mahtavaa, mutta vaihtarin a tällainen liikkuvuus ja tietynlainen "kaavoista vapaus" antaa mahdollisuuden olla tosi monien kanssa ja liikkua mitä erilaisimmissa porukoissa. Sen olen myös huomannut, että täältä on löytynyt kaveriksi myös paljon poikia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Täällä on ehkä suomalaismallia vähemmän tuollaisia sosiaalisia rajoja.
Frohe Weihnachten, oooiken hyvää ja lämmintä joulua kaikille rakkaille perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja muille blogin lukijoille! Syökää nyt sitä kinkkua ja graavilohta ja mun suosikkeja mätiä (smetanalla, voi että) ja maitojuustoa munkin puolesta niin että navat paukkuu!
Gute Nacht,
Vilja
Vilja lähti elokuussa 2010 Saksaan, Karlsruheen. Viljan oman blogin osoite löytyy linkkilistasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti