Teatterin harrastamisessa tärkeintä on hauskanpito

Emma, Saksa

Yksi rakkaimmistani harrastuksistani on teatteri, ja sen vuoksi aloitin sen täällä Saksassakin. Olen kahdessa eri teatterissa, toinen on pienempi harrastelijaryhmä jossa teemme paljon improharjoituksia, toinen on Gärtnerplatztheater Jugendgruppe, kaupunginteatterin nuorisoryhmä. Jugendgruppen kanssa teemme musikaalin, ja saamme opetusta teatterialan ammattilaisilta. Ryhmässämme on noin kolmekymmentä 13-20 -vuotiasta nuorta.

Teatterin harrastamisessa on vain hyviä puolia. Ensinnäkin se tukee kielen oppimisessa ja sieltä löytää takuuvarmasti uusia ystäviä. Teatterissa saa rohkeutta ja oppii ilmaisemaan itseään paremmin. Ennakkoluuloilla ei ole myöskään sijaa teatterimaailmassa. Ja tärkeintä: Spaß haben, hauskanpito.

Meillä on heinäkuun lopulla esitykset, ja osittain sen vuoksi olen pidentänyt vaihtovuottani kuukaudella. Olen jo valmiiksi todella innoissani, meillä tulee olemaan upeita tanssi- ja lauluesityksiä.

Jos mietit vielä, mitä tahtoisit harrastaa vaihtovuotenasi, voin lämpimästi suositella teatteria. Ollakko vai eikö olla? No todellakin!

Liebe Grüße aus München, Emma

Ps. Kuvat ovat Gärtnerplatztheaterin Jugendgruppesta!

Kevättä ilmassa

Emma, Saksa

Huhtikuu. Lumi on sulanut, linnut lauleskelevat ja koko viikon lämpötila on heitellyt +20 molemmin puolin. Täysin huomaamattani on tullut kevät, puhun lähestulkoon sujuvasti saksaa ja vaihtovuotta on jäljellä enää noin kolme kuukautta.

Mihin aika katoaa? Tuntuu kuin nämä kahdeksan kuukautta olisivat kestäneet vain pienen hetken, kiitäneet ohitseni kuin Wolkswagenit Autobahnilla. Tai mitä näitä saksalaisia automerkkejä nyt onkaan, en minä niistä mitään ymmärrä. Kun ajattelen vaihtovuottani taaksepäin, on tapahtunut valtavasti, ottaen huomioon että olen ollut täällä vain kahdeksan kuukautta. Olen aloittanut elämäni niinsanotusti alusta, oppinut tuntemaan uuden perheen, mennyt uuteen kouluun, saanut uusia kavereita.

Nyt olisi kiva kirjoittaa jotain hirveän kliseistä siitä että olen itkenyt sekä nauranut, ollut onnellinen ja välillä epätoivoinen. Tietenkään kaikki ei ole ollut helppoa. Mutta taidan jättää sen välistä ja kirjoittaa, että olen nauttinut ajastani täällä. Itseasiassa minulla on niin kivaa etten tahtoisi enää takaisin Suomeen. Ajatus paluusta on epätodellinen, Suomi-elämäni tuntuu välillä vain kaukaiselta unelta. En muuten aiokaan uhrata paluulleni ajatustakaan ennenkuin on pakko. Kolmessa kuukaudessa ehtii seikkailemaan vaikka kuinka. Olen aloittanut muuten skeittaamaan ja toissapäivänä poltin poskipääni auringossa. Huomenna on teatteritreenit ja ylihuomenna teen miniloman Berliiniin. Saksalaisten ystävieni kanssa olemme tehneet kesäsuunnitelmia. Pitsansyöntiä, uimista, jäätelöä. Skeittaamista.

Suomeenpalaamistuskassani auttavat suuret tulevaisuudensuunnitelmani jotka yllättäen liittyvät opiskeluihini ja Saksaan. Minähän palaan tänne.

Liebe Grüße, Emma

 

Kuvia YFU:n Mittelseminarilta. Viikko oli ennakkoluuloistani ja München-koti-ikävästä huolimatta yksi ikimuistoisimmistani! Toinen kuva on ryhmäkuva ja toisessa olen minä ja ystäväni Ege, joka on Turkista kotoisin.

USA pysyy aina toisena kotina

Susanna, USA

Tää koko vaihtoonlähtö on ollut paljon silmiä avaava kokemus. Oon oppinut arvostamaan asioita Suomessa: perhettä, ystäviä, ruokaa ja kouluakin. Oon samalla oppinut niin paljon amerikkalaisesta kulttuurista, miten erilaisia monet asiat ovat! Oon oppinut tuntemaan itteni paremmin, ja alan tietämään mitä elämältä haluan ja olen tullut avoimemmaksi.

Vaihto-oppilaalle aina sanotaan, miten elämästä täällä pitää ottaa kaikki irti ja mennä uusiin asioihin mukaan. Oon kuitenkin tajunnut, että tää ei koske vain vaihto-oppilasvuotta, vaan elämää yleensä. Haluun ottaa elämästä kaiken irti mitä saan, haluun kokeilla uusia asioita ja mennä uusiin juttuihin mukaan. Tehdä elämästä elämisen arvoisen. Miten paljon oonkaan oppinut ollesani täällä! "Exchange is falling in love with this amazing, wild, beautiful country. And with your home country." Tää on totta.

Voin myöntää, että oon rakastunut Amerikkaan, tää ei varmasti oo viimeinen kerta kun täällä oon. Tuntuu, että yleinen stereotypia lihavista ja laiskoista amerikkalaisista on ihan väärä. Nää ihmiset on ihan mahtavia, tosi ystävällisiä ja avoimia, täällä on sellainen "random kindness" koko ajan. Samaan aikaan oon tajunnut, miten Suomi on se mun kotimaa, se on paikka minne mä kuulun. Mutta USA silti pysyy koko ajan mun toisena kotina.

Rakastan mun äitiä ja siskoa, ne on kyllä paras perhe, mikä mulla voisi ikinä olla täällä Amerikassa. En kyllä ymmärrä, miten pystyn jättämään elämän täällä. Kun puhuttiin tästä yks päivä mun siskon (11-vuotias) kanssa, se vaan kysyi, että miksi mun pitää lähteä täältä. Sanoin vaan, että "Well it's my home, I have to go back...". Se katto mua vähän aikaa ja sanoi "But this is your home".

Lautailemassa Massanuttenissa

 

 Viikko Havaijilla vaihtareiden kanssa

Huomasin, kuinka tärkeä host-perheestä on minulle tullut

Charlotta Laine, Saksa

Aika kuluu nyt nopeammin kuin koskaan vaihto-oppilasvuoteni aikana, 11 kuukaudesta on jäljellä enää alle kolme kuukautta. Koulu alkoi taas tällä viikolla ja takana on kahden viikon pääsiäisloma ja viikon kestänyt Mittelseminar Hampurissa.

Mittelseminar eli vaihto-oppilasvuoden puolivälivalmennus lukeutuu ehdottomasti parhaimpiin viikkoihini Saksassa. Leirin teemana oli media, joten saimme kuulla pieniä esitelmiä aiheeseen liittyen ja pääsimme tutustumaan oikeaan televisiostudioon. Leirin ohjaajat olivat järjestäneet meille paljon ohjelmaa ja jo ensimmäisenä aamuna olimme Hampurin hyytävässä satamassa tutustumassa tunnettuihin kalamarkkinoihin. Sen jälkeen vuorossa oli kaupunkikierros ja pääsimme näkemään kaupunkia ja sen nähtävyyksiä, kuten Reeperbahnin ja Hampurin raatihuoneen.

Hampurin raatihuone

Päivisin kokoonnuimme yleensä pienempiin ryhmiin, joissa käsittelimme vaihto-oppilasvuosiamme. Sitä miten isäntäperheen, kavereiden, koulun ja kielen kanssa sujuu. Tärkeihin kysymyksiin kuuluivat esimerkiksi oman roolin löytäminen isäntäperheessä ja siihen sopeutuminen. Oli antoisaa vaihtaa ajatuksia muiden vaihto-oppilaiden kanssa ja sanotaanhan, ettei kukaan ymmärrä vaihto-oppilasta samalla tavalla kuin toinen vaihtari. Yksi tärkeä asia oli se, miten vaihto-oppilasvuosi kasvattaa henkisesti ja muuttaa ihmistä niin valtavasti, että sitä on välillä itsekin vaikea ymmärtää.

Iltaisin ohjelma oli vapaampaa ja saimme valita itsellemme mieluista tekemistä muutamista vaihtoehdoista. Itse taisin valita jokaisen mahdollisen konsertin ja viikon aikana niitä tulikin kuunneltua yhteensä kolme kappaletta. Näin onnistuneen leirin päätekijänä olivat kuitenkin ne kaikki upeat ihmiset, joihin viikon aikana sain tutustua! Ihmisiä tuli ympäri maailmaa ja niin täydellisestä yhteishengestä on välillä vaikea edes haaveilla. Viimeinen päivä oli hirveä kun piti hyvästellä kaikki, mutta muistot säilyvät ja toivon, että ehtisimme näkemään vielä koko porukalla ennen kotiinlähtöä!

Hampuria

Mittelseminarin jälkeen alkoi kahden viikon pääsiäisloma. Ensimmäisellä viikolla vaihto-oppilasvuotta Saksassa myös viettävä ystäväni tuli vierailulle pariksi päiväksi. Aika kului tietenkin uutta kotikaupunkiani Müncheniä esitellen ja juteltavaa riitti  aina yömyöhään.

Toisena viikkona rentoilimme host-perheeni kanssa lähinnä kotosalla ja teimme muutamana päivänä pihatöitä tulevaa kesää varten. Hampurissa viettämäni viikon aikana huomasin kuinka tärkeä host-perheestäni on minulle tullut --- ihan kuin oikea perhe!

Saksan kieleni on kehittynyt valtavasti ja kehut muilta ihmisiltä rohkaisevat käyttämään kieltä aina enemmän ja enemmän. Eihän se vieläkään täydellistä ole, mutta kun verrataan siihen mistä lähdettiin on tapahtunut valtava muutos. Vaikka saksan opintoja oli takana jo viisi vuotta, en alussa uskaltanut käyttää kieltä ollenkaan. Nyt tuntuu oudolta ajatella miten niin arkipäiväinen asia, saksan kieli, tuotti alussa niin paljon vaikeuksia.

Into Suomeen paluuseen on tällä hetkellä aika nollassa. Kuten sanotaan, vaihto-oppilasvuosi paranee yleensä loppua kohden ja niin myös minulla. Viimeiset kuukaudet ovat olleet vaihto-oppilasvuoteni parhaita ja uskon, että vuosi paranee yhä loppua kohden!

Aion nauttia viimeisistä kuukausista saksalaisesta arjesta yhdessä host-perheeni kanssa. Lisäksi odotan kovasti tulevaa Frankfurtin matkaa yhdessä host-siskoni kanssa sekä tietenkin vuotta huipentavaa YES-seminaaria.

Ikävä kotiin Berliiniin

Saara, Ambassador-stipendiaatti Saksassa

Viikko sitten tekemälläni Hampurin reissulla tajusin ensimmäistä kertaa, että hyvin lyhyessäkin ajassa on mahdollista kiintyä tiettyyn kaupunkiin. Tätä kirjottaessani en kuitenkaan tarkoita Hampuria, vaan omaa tämänhetkistä kotipaikkakuntaani Berliiniä. Vietin Hampurissa vain kaksi päivää, mutta siitä huolimatta ehdin jo ikävöidä kotiin Berliiniin. Matkaseurani kanssa huomasimme vertailevamme näitä kahta edellä mainittua kaupunkia tiuhaan tahtiin, ja oli ihana huomata, että jo kahdeksassa kuukaudessa minusta on alkanut kuoriutua esiin pieni berliiniläinen. Alussa pelottavilta tuntuneet metrotunnelit ovat muuttuneet arkipäiväksi ja ihmisten vilinässäkään ei enää ahdistu niin nopeasti. Berliini on alusta asti tuntunut kodilta, ja koostaan riippumatta hyvin lämminhenkiseltä ja kiinnostavalta. Olen asunut koko elämäni Lahdessa, joka asukasluvultaan Berliiniin verrattuna on hyvinkin pieni.

Muistutan kuitenkin kaikkia vaihto-oppilaita jotka haaveilevat isäntäperheensä asuvan suurkaupungissa; vaihtarivuosi on satavarmasti yhtä hauska, vaikka kaupungiksi ei osuisikaan New York tai Pariisi! Suurkaupunki vie paljon energiaa ja tuo mukanaan myös ongelmia, joita pienemmissä paikoissa asuvat eivät luultavasti joudu kohtaamaan. Berliinissä esimerkiksi asuu niin paljon ulkomaalaisia, että vaihto-oppilaaseen ei koulussa välttämättä kiinnitetä kovin paljon huomiota.

Monet ystäväni ovat sanoneet, että hekin asuisivat mielummin Berliinissä kuin pienessä kylässä. Niin minäkin aluksi ajattelin. Täällä asuessani olen kuitenkin oppinut arvostamaan omaa kotikaupunkiani Suomessa, sitä ihanaa kiireettömyyttä ja hiljaisuutta, jota täällä 5,4 miljoonan ihmisen muotimekassa on vähän vaikeampi löytää. Berliini yllättää joka päivä, ja tiesin jo alusta saakka, että Suomeen palattuani tulisin myös uutta kotipaikkakuntaani kaipaamaan. Pikaruokien kuningas Döner, rennot ja hauskat ihmiset sekä berliiniläisten kohteliaisuus ovat vallanneet sydämeni. Bussissa ja metroissa kovaääninen puhelimeenpuhuminen, pysäkeillä polttaminen ja liikennevalojen vaihtumisnopeus sen sijaan vaativat vielä totuttelua. Olen onnellinen, että vaihtarivuoden ansiosta olen löytänyt itselleni kakkoskodin, jonne haaveilen tulevaisuudessa muuttavani.

Keväisin terveisin,
Saara, Ambassador-stipendiaatti