Tää koko vaihtoonlähtö on ollut paljon silmiä avaava kokemus. Oon oppinut arvostamaan asioita Suomessa: perhettä, ystäviä, ruokaa ja kouluakin. Oon samalla oppinut niin paljon amerikkalaisesta kulttuurista, miten erilaisia monet asiat ovat! Oon oppinut tuntemaan itteni paremmin, ja alan tietämään mitä elämältä haluan ja olen tullut avoimemmaksi.
Vaihto-oppilaalle aina sanotaan, miten elämästä täällä pitää ottaa kaikki irti ja mennä uusiin asioihin mukaan. Oon kuitenkin tajunnut, että tää ei koske vain vaihto-oppilasvuotta, vaan elämää yleensä. Haluun ottaa elämästä kaiken irti mitä saan, haluun kokeilla uusia asioita ja mennä uusiin juttuihin mukaan. Tehdä elämästä elämisen arvoisen. Miten paljon oonkaan oppinut ollesani täällä! "Exchange is falling in love with this amazing, wild, beautiful country. And with your home country." Tää on totta.
Voin myöntää, että oon rakastunut Amerikkaan, tää ei varmasti oo viimeinen kerta kun täällä oon. Tuntuu, että yleinen stereotypia lihavista ja laiskoista amerikkalaisista on ihan väärä. Nää ihmiset on ihan mahtavia, tosi ystävällisiä ja avoimia, täällä on sellainen "random kindness" koko ajan. Samaan aikaan oon tajunnut, miten Suomi on se mun kotimaa, se on paikka minne mä kuulun. Mutta USA silti pysyy koko ajan mun toisena kotina.
Rakastan mun äitiä ja siskoa, ne on kyllä paras perhe, mikä mulla voisi ikinä olla täällä Amerikassa. En kyllä ymmärrä, miten pystyn jättämään elämän täällä. Kun puhuttiin tästä yks päivä mun siskon (11-vuotias) kanssa, se vaan kysyi, että miksi mun pitää lähteä täältä. Sanoin vaan, että "Well it's my home, I have to go back...". Se katto mua vähän aikaa ja sanoi "But this is your home".
Lautailemassa Massanuttenissa
Viikko Havaijilla vaihtareiden kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti