Tää on mun eka joulu ilman perhettä. Tätä mää oon pelännyt koko vuoden. Mitä jos koti-ikävä iskee joulun alla? Mitä jos mää haluan keskeyttää vaihtovuoden? Oon aina ajatellut, että juhla-pyhät olisivat ne pahimmat ajat. Mutta kun joulu lähenee, oon aina vaan innostuneempi. Vaikka sairastinkin taas 10 päivää joulukuusta, koti-ikävä ei vaan iske.
Jouluni on astetta erilaisempi, tullaan vierailemaan paljon; huomenna vietetään hostperheen kesken, ylihuomenna mennään hostäidin äidille, torstaina taas Alpeille loma-asunnolle, jonne tulee hostäidin sisarukset ja heidän lapset, perjantaina hostisän vanhemmille ja illalla palataan loma-asunnolle, jossa ollaan ehkä 10 päivää. Huh. Ehkä se on se syy, miksei mulla oo koti-ikävää, koko ajan menoja. Hostperheen kanssa olen niin hyvissä väleissä, nimittäin emme ole riidelleet koskaan. Se taitaa johtua siitä, että oon ollut niiiiiin kiltti ja hostvanhemmatkin kilttejä mua kohtaan, niin ei tule mitään konflikteja. Tosin vaihtoaikani ei ollut niin täydellistä, muutamat asiat vaivaavat mua, mutta niitä hoidetaan sitten joskus.
Joulumarkkinat ovat ihan isoja täällä ja muuten joulukoristeiden kanssa ei nuukailla. Zürichista löytyy ihania joulukoristeita että aamuisin ratikan odotusaikani ei tunnu miltään. Tuijotan vaan koristeita ja tadaa, ratikka tulee.
Itseasiassa en malta odottaa joulua, sillä pääsen laskettelemaan Alpeilla… yhteensä ehkä 2½ viikkoa! Eka perheen kanssa ja sitten YFU-leirillä, mulle tulee olemaan niin mahtavaa leirillä!
Pari neuvoa;
Älä ajattele suomalaisia perhettäsi ja kavereitasi koko ajan. Tapaathan heitä ensi vuonna taas.
Ole positiivinen ja tee koko ajan jotain. Muista toki levätä välillä, ettei burnout tuu. Koko ajan tekeminen vie ajatuksen pois Suomesta.
Ihmiset ovat erilaisia, jotkut ikävöivät helposti ja jotkut (minä) eivät. Joillakin kemiat eivät vaan kohtaa isäntäperheen kanssa ja joilla nopeasti.
Frohe Weihnachten und ein gutes neues Jahr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti