Tässä taannoin meni taas yksi vaihtovuoden merkkipaalu, puolivuotispäivä. Musta tuntuu oikeestaan ihan hullulta, että oon ollu täällä jo niin kauan! Ennen vaihtoa musta tuntu ikävältä olla viikko poissa kotoa, mikä tuntuu nyt jotenki hassulata ajatukselta. Näin sitä vaan oon henkisesti kasvanut vaikken mitenkään erityisesti ole treenannut. Tämän vuoden puolella ei ikävä ole oikeastaan yhtään vaivannut, mitä nyt silloin tällöin, muttei koskaan niin rajusti kuin joskus syksyllä. Ikävöinti ei tunnu järkevältä, kun kesään on enää niin lyhyt aika. Nyt tutumpi tunne on vaan sellainen kihelmöinti kun ajattelee ensi kesää, omaa rakasta perhettä, ihania kavereita ja.. saunaa :) Mutta ennen ensi kesää on vielä niiiin paljon kaikkea kivaa täällä jäljellä!
Tällä hetkellä oon ihan täpinöissäni ensi viikon Mittelseminarista, eli puolivälivalmennuksesta! Ajan lauantaiaamuna ICE-junalla (sellainen nopea) 5 tuntia 25 minuuttia ilman vaihtoa Berliiniin. Samaan junaan nousee Frankfurtissa Suomen YFU:n kautta tuntemani kaveri Iiris, joka tulee samalle leirille! On ihan mahtavaa saada nähdä häntä pitkästä aikaa! =) Oon jo suunnitellut matkaa tosi paljon. Nyt on pattereita kameraan, vaatteita mietitty, naistenlehti junailua varten ja matkaeväät ostettu, siis ne suklaat.. oon nimittäin ollut nyt kaksi kuukautta karkkilakossa, joten m&m's:t ja Suomesta tulleet salmiakkisuklaat olkoot mulle nyt sallitut =D
Junamatkan lisäksi ootan itse valmennusta tosi paljon. Viikko YFU-meiningissä ja vieläpä Berliinissä ei voi olla muuta ku hauskaa! Ohjelmassa tulee olemaan juttelua, vinkkejä ja opetusta mm. kulttuurista ja historiasta. Meillä vaihtareilla on ollut mahdollisuus valmistella oma pikkuesitelmä käsitetäviin teemoihin liityvistä aiheista. Se ei ollut pakollista, mutta päätin silti tehdä pienen PowerPoint-tietoiskun Hitlerjugendiin liittyen. Sen tekeminen oli tosi antoisaa ja opin paljon uutta, mutta oli se vähän järkyttävääkin. Vaikea kuvitella, että tässä maassa, missä asiat nyt ovat niin hyvin, on joskus oikesti eletty noin vaikeita ja kauheita aikoja. Saksalaisten suhtautuminen maan historiaan on kuitenkin tavallaan yllättänyt minut. Natsiajoista puhutaan avoimesti, vaikkakin aina asiallien vakavasti. Saksalaiset ovat siis hyvä esimerkki siitä, miten kansa on saanut identiteettinsä takaisin, mutta on nöyrä menneisyyttään kohtaan.
Berliinin-viikon jälkeen lähden samantien laskiaislomanviettoon Sveitsin alpeille. Luvassa on laskettelureissu muutaman kaveriperheen kanssa. Ohjelmaa on nyt siis niin paljon, että seuraava blogipäivitys tulee sitten vasta noin kolmen viikon kuluttua. Siihen asti toivottelen täältä paljon terveisiä Suomen hiihtolomalaisille ja muillekin!
Vilja lähti elokuussa 2010 Saksaan, Karlsruheen. Viljan oman blogin osoite löytyy linkkilistasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti