tiistai 7. helmikuuta 2012

Isosisko Saksasta

”Hänen olisi tarkoitus olla kesään asti”, vastasin varovasti, kun tuttavat kyselivät, kuinka kauan vaihto-oppilaamme asuisi meillä. Takana oli ihana, hyvin sujunut kesä ensimmäisen luonamme asuneen kesävaihto-oppilaan kanssa. Silti koko vuoden isäntäperheys hieman jännitti.

Myös saksalaista vaihtotytärtämme Lisaa jännitti. Kun hän kuuli meistä ensimmäisen kerran, hän päivitti hämmennyksen sekaisella innostuksella Facebookiin: ”I have a host family and five little sisters!”
Jo vilkkaanpuoleinen kotimatka tulovalmennuksesta yhdessä host-isän ja muutaman pikkusiskon kanssa osoitti kuitenkin, että Lisa sujahtaisi viisilapsisen uusperheemme arkeen käsittämättömällä sulavuudella. Pikkusiskojen kinastelun Lisa kuittasi toteamalla, että lapset ovat lapsia.


Vuosivaihtarin kanssa lähdimme siitä periaatteesta, että perhe elää perusarkeaan – eikä isossa perheessä muu toki olisi mahdollistakaan – ja vaihto-oppilas näkee suomalaista elämää siinä samalla. Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista ilman, että perheen pitäisi jatkuvasti olla järjestämässä superarkea. Ihanuuksia ja yllätyksiä on toki silti ehditty kokea. Osan niistä on järjestänyt YFU, jonka retkillä Lisa on päässyt näkemään Suomea sieltä täältä sekä Tallinnan.


Kulttuurierot Saksaan ovat sen verran pieniä, etteivät ne meillä ole arjessa juurikaan näkyneet. Suurimmat yllätykset, puolin ja toisin, on koettu ruokapöydän ääressä. Lisa tykkää ruoan laittamisesta ja leipomisesta, niinpä meillä on ollut tuoretta leipää tuon tuosta ja herkullisia ruokia saksalaisin reseptein silloin tällöin. Jännittävin näistä kokemuksista on ehkä ollut jouluksi valmistettu makeansuolainen piparkakkukastike, jota päätettiin luovasti nauttia kinkun kanssa. Ei se kuulemma kuitenkaan ihan samalta maistunut kuin isoäidin tekemänä.


Kirjoittaessani tätä olemme juuri päässeet kokemaan kunnollista talvea paukkupakkasineen. Lisa on kulkenut koulumatkaansa kävellen halki valkean maiseman, ihastellut runsasta lunta ja hämmästellyt sitä, miltä yli kahdenkymmenen pakkasasteen kylmä tuntuu. Koulussa harjoitellaan vanhojentansseja varten ja luetaan koeviikon kokeisiin. Luokkatovereistaan Lisa on löytänyt parhaat suomalaiset ystävänsä, joiden merkitys Suomeen rakastumisessa on ollut suuri. Osaltaan he näyttävät saksalaistyttärellemme elämää tässä maailmankolkassa tavalla, jolla me host-vanhemmat tai pikkusiskot emme voisikaan.


Pikkusiskoille talvisisko on tullut hyvin tärkeäksi. Aktiivinen, valoisa ja vastuuntuntoinen teini on ollut mitä parhain esimerkki tuota pikaa murrosikäistyville koulukkaillemme. Pienimmästä siskostaan Lisa totesi eräänä päivänä kauniisti: ”Hän on minun paras kaksivuotias kaveri”. Ja sitten he leikkivät yhdessä Lisan joululahjaksi saamalla muumitalolla.


Toki elämä vaihto-oppilaan kanssa on arkea siinä missä muulloinkin. Perheen vieraskoreus oli sekin jo kesän aikana ehtinyt kovasti karista. Lapset kinastelevat, aikuiset hermostuvat ja joskus vaihto-oppilaankin kärsivällisyys kohtaa päänsä. Me elämme kuin perhe ja Lisa on yksi meistä.


Muutama viikko sitten Lisalla oli YFUn puolivuosivalmennus. Enää emme mietikään sitä, etteikö tyttö kestäisi meitä kesään asti, vaan suunnittelemme tulevien vuosien matkoja, jotka perheemme varmasti suuntaa Saksaan. Puolivuosiviikonlopulta Lisa palasi kotiin keskelle pikkusiskon syntymäpäivähulinaa ja sanoi: ”On kiva tulla kotiin!”

- Sirpa Timonen-Nurmia, Rajamäki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti