torstai 28. lokakuuta 2010

Mein Leben ist wirklich toll!

Nyt alan oikeasti perusteellisesti ymmärtää niitä, jotka sanoo, että vaihtarivuosi on uskomattoman mahtava juttu!

Koko viime viikon ajan olen kulkenut kouluun kotiin ja harrastuksiin maailman levein hymy kasvoilla! Hyvät tunnelmat vaan jatkuu päivästä päivään. Mitään yksittäistä syytä en osaa mainita, koska niitä on niin monta! Koitan saada kaiken järjesteltyä tähän päivitykseen :)

Eli viime viikot ovat olleet ihan perusarkea, mutta jollain tavalla vieneet mua eteenpäin mun vaihtarivuodessa (<-- huonosti muotoiltu, suomi ruostuu jo oikeasti). Nautin niin paljon uusien ihmisten näkemistä ja sitä, että pystyn heittämään vitsejä ja olemaan muutenkin just sellanen ku Suomessakin oon. Oon löytänyt jotenkin itseni jännällä tavalla uudestaan. Kavereiden kanssa nauretaan jo tosi paljon, kiusotellaan ja jutellaan myös oikeista asioista. Mulla on jo kavereita, joita on oikeesti kiva nähdä koulussa kun aamulla sinne saavun! Tämän viikon sosiaalisen kehityksen myötä oon myös huomannut huomattavaa kehitystä kielen kanssa. On tosi palkitsevaa huomata itse, että täällä ei olla oltu kahta kuukautta ihan turhaan :))

Kaverikuvioiden lisäksi iloitsen perhetilanteesta. Ilmapiiri menee aina vaan rennompaan ja "kodimpaan" päin. Nyt kun mulla oikeasti menee hyvin, ja päivän fiiliskäyrä pysyy lähes koko ajan kunnolla plussan puolella, pienet asiat ei enään häiritse ja pääsen vastoinkäymisistä nopeammin yli.

Yksi mahtava juttu on se, että oon aloittanu uuden harrastuksen, josta nautin pari kertaa viikossa: käyn uimassa läheisessä uimahallissa ja nautin siitä niin paljon! Se vapauttaa pään, ja antaa aikaa ihan vaan itselle. Lisäks se pitää mut kunnossa futiksen ja koululiikunnan ohella, ja sen myötä vie pois ne stressaavat ajatukset "vaihtarikiloista". Iloitsin eilen uinnin jälkeen, kun matkustin bussissa hämärtyvässä illassa kotiin nyt jo tuttua reittiä, ja tunsin itteni ihan paikalliseksi. Käytän julkisia ja hankin omia harrastuksia, ja kaiken tän teen saksaksi. Olen muuten rakastunut mun Scool Cardiin, eli kausikorttiin, jolla voin ajella bussilla ja junalla Karlsruhessa ja lähialueella niin paljon kuin huvittaa! Täällä korttia ei näytetä eikä leimata joka kerta, se pitää vaan olla olemassa, sillä joskus tulee tarkistaja. Sitten kun palaan Suomeen unohdan varmaan maksaa bussissa!

Pisteenä täydellisen i:n päälle, mun kotiväen lähettämä Suomipaketti saapui tänään (viimeinkin). Olin jo ehtinyt huolestua, että eikö se koskaan tuu perille, mutta tänään, kun tulin mahtavan kaveri-illan jälkeen kotiin kaupungista, Café Emaillesta, mun huoneen lattialla odotti 3.5 kg Suomea! Kiitos rakas perhe, ette arvaa miten onnellisena istuin huoneeni lattialla ja ajattelin teitä.

Äiti oli suihkauttanut valkoisiin hanskoihin hajuvettään. Tuntui ihanalta saada haistaa niin tuttu äidin tuoksu!
Huomatkaa myös Maol-taulukkokirja! Sitä olen kaivannut kuin rakasta ystävää. Ysiverkkaritkin tulevat heti huomenna jalkaan, kun luen kokeisiin!

Vilja lähti elokuussa 2010 Saksaan, Karlsruheen. Viljan oman blogin osoite löytyy linkkilistasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti