Kulunut viikon loppu siis meni Normandiassa (huom!) Francoise-tädin 50v. synttäreillä, olin ymmärtäny väärin että kenen juhlat ne oikein on. Ajattelinkin että se Elisabeth näyttää vanhemmalta, mutta kun ei näistä ranskalaisista aina tiä... Niiin siis oli toosi lepposa viikonloppu, vietettiin aikaa aika lailla serkusten voimin, aikuisilla oli omat piirinsä. Siel oli Francoisen perhettä ja sukulaisia, ystäviä Amerikasta ja Saksasta ja vanhoja koulukavereita ja muita, yhteensä noin 50 henkilöö. Ihan hyvät puitteet oli! Sellanen iso talo ja muutama piharakennus jotka oli laitettu ja koristeltu + hyvää ruokaa tietty! Ja viini virtasi, niinkun kuuluu. Ja lähes kaikki vieraat majottu siellä talossa eli huoneita oli ihan riittämiin.
Huoh mun ajatukset pätkiii.
Niin eli no alotetaan ihan alusta niin tää tyhmyri pysyy ajatustensa perässä. Lauantaina lähettiin siinä yhden aikaan ajelee, Victor ratissa kohti Mont Saint Micheliniä. Ja mua nauratti kauheesti siinä lähtiessä, kun oli ihan samoja lähtörutiineja kun kotona Suomessa. Kinastelua ja huutoo, kaikki hakee ainakin kerran jotain unohtunutta sisältä esim yöpaita tai tyyny ja lopulta ollaan aikataulusta tunti jälkessä. Ihan kun meillä!
Siinä joku 2 tuntia ajeltiin, puolet meni nukkuessa, ja saavuttiin sit Mont St Michelinille. Siinä se törötti yhtälailla niinkun muutama vuosi sitten. Siellä kierreltiin joku tunti, syötiin crepit ja otettiin kuvia ja pelleiltiin, kunnes jatkettiin matkaa kohti St Lota, missä pirskeet pidettiin.
Paikka oli kyllä ihan keskellä ei mitään, ei ollu puhelimessakan kenttää. Mutta siellä oli kyllä kivat maisemat ja söpön näköstä. Ja Normandia näytti hyvät puolensa ja oli tosi lämmin ja aurinkoista koko viikonlopun, hengailin klo 3am sortseilla pihalla. Kun yleensä tuolla alueella tuppaa sataan vettä.
Kun me päästiin paikalle, ei ollu vielä hirveesti vieraita tullu ja koristelut oli kesken. Me sitten annettiin oma panostuksemme ilmapalloja puhallessa ja taitellessa sellasia koristeita. Suurin osa vieraista oli tullu noin ilta klo 8 mennessä. Siinä sit aloteltiin aperitiiveillä ja alkupaloilla, hirvee kälätys vaan kuulu kun kaikki jutteli keskenään, vaihto kuulumisia ja nauro hyville jutuille. Mää menin aika paljon Victorin ja Zoén kanssa ja tuli illan aikana juteltua aika paljon Lucie -serkun kanssa (ainoo joka puhu englantia, heh, koska oli ausseissa vaihtarina aikoinaan). Kaikki vieraat oli aikuisia, serkutkin yli 20v. mutta mukavia silti.
Siinä sit oli ruokaa ja juttelua ja ruokaa ja juomaa ja kuvia ja lauluesityksiä ja runoja sun muuta. Ja haha vedin soolot, suomeks paljon onnea vaan kun pyydettii. Victorilla oli kova luotto, sen laulun jälkee se vaa et: mä aattelin et jotai alat rääkyy mut sehä meni iha hyvi! Kiitti hei :).
Käytiin Zoén ja Lucien kans sit tutkimusretkillä sellases puistossa, se oli hurjaa kun oli iahn pimeetä. Ja siin oli vieressä kirkko ja pelästyttii niiin sikana kun eka pelottelin Zoée kaikil jutuil ja sitten yht äkkiä kirkon kello kumahti kerra. Siin oltii kaikki iha kuset housuis.
Juhlinta jatku ja oli musiikkia ja tanssiakin, siä näytettiin vähä tätä Suomi talenttia! Sitä jatku siinä sit aika pitkälle ja me oltiin Lucien ja Victorin kanssa viimeset nukkumassa siinä 4.00am.
Aamulla pidin huolen siitä että olin myös viimenen hereillä, nousin klo 12.54 kun Zoé tuli huutaa mun korvaan että kello on yks että heräää! Sitten syötiin jämä ruokia edelliseltä illalta ja käytiin vielä Zoén ka Lucien kans katsastaan se puisto ihan päivän valossa ja otettiin mahtis kuvia.
Kotona oltiin 3h ajomatkan jälkeen joskus 19 aikaan. Viikonloppu ei ainakaan auttanu hillitsemään vaihtarikiloja, oli meinaa hyvää märttää, ja paljon!
Tänään aamulla nukuin ekan tunnin pommiin, oli englannin ja SVT:n kokeet ja nyt istun koulun kirjastossa ihan kun en täällä jo muutenkin viettäis tarpeeks aikaa, ja kirjottelen teille mun kiinnostavia tarinoita. Kohta lähen kaupungille ettiin jotain vaatteita ja sitten kotiin syömään.
Tamperelainen Katri lähti maailmalle elokuussa 2010. Lisää hänen kuulumisiaan voit lukea katrifrance-blogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti